Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Päivä 196: Kiitos ja anteeksi

Tässäpä tämän viikonlopun piristyspostaus!

Pohjustukseksi kysyisin, että muistattehan tämä aiemman postauksen:
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä…

Tuossa postauksessa esittelin teille äitini kosmetiikkakätköjä ja niitähän riittää!

Olen melko hölösuu, mutta blogini on ollut sellainen asia, josta en ole lähipiirilleni puhunut pahemmin. Normaalisti juoruan äidilleni aivan kaiken tarpeellisen ja ehdottomasti tarpeettomankin, mutta blogistani en ole hänelle kertonut. Miksikö? Siksi, että sitten joutuisin jättämään väliin nämä mehukkaat postaukset, joilla en missään tapauksessa tahdo loukata tai pahoittaa äitini mieltä, mutta kaikessa hamstraamisvimmassaan hän on kyllä hyvin hellyyttävä. Katsokaapa nyt taas vaikka näitä tänä viikonloppuna otettuja kuvia (ja ihan vähäisellä kuvamäärällä ette kyllä pääse):


Ensinnäkin näitä laatikoita saa siivota aikaa myöten, eikä kaikkea tarvitse säilöä!


Muistaako joku, koska tämän mascaran valmistus lopetettiin? Ja onko kukaan edes koskaan nähnyt tätä keltaisena…


Minulta on usein kysytty, vanhenevatko kynsilakat ja vastaan aina, että eivät. 13-vuotta vanha kynsilakka saatta kuitenkin olla jo vanha…


Vuonna -99 minullakin oli tämä sama puikko käytössä…mutta minä olen kyllä heittänyt sen jo roskiin.





Tätä määrää en edes lähde erittelemään.


Aurinkovoiteita, jotka eivät taatusti ole olleet tuoreita enää vuosiin.


Jätin tämän laatikon vuosia sitten jälkeeni, kun muutin pois vanhempieni luota. Nyt laatikko on vaeltanut äitini tavaroiden luokse ja lakkavanhukset näyttävät varsin kuolleilta. Yritin heittää laatikon sisältöineen roskiin viime jouluna, mutta hamsterin…anteeksi äitini esti minua. Ja tässä se on yhä…huoh, toivotonta!


SunSilkin lakan annoin äidilleni noin vuonna 2002 ja Biozellia en ole tainnut enää vuosiin nähdäkään missään…


Jonkun näköistä matkapakkausta ilmeisesti.


Alin kuva on siitä hauska, ettei sen näkymä ole pahemmin muuttunut sitten maaliskuussa otetun vastaavan kuvan


Mitä ihmettä?


Taustalla näkyvät hedelmät juoruavat, että nyt liikutaan keittiön aputasolla…


Keksit ja käsivoiteet ovat sulassa sovussa vierekkäin…






Suloinen tuotehässäkkä…


Mutta tätä minä en sulata, Chanelia ei kohdella näin!


Kaikki laatikot on täytetty kosmetiikalla tai jollakin siihen liittyvällä.


Hiustenkuivaaja, toinen hiustenkuivaaja, kiharrin ja lakkoja…


…ja taas uusi meikkikätkö!


Ja hei vielä vähän lisää tuotteita!



Ja näitähän siis tosiaankin riittää…


Kylpuhuonekaan ei pääse helpolla. Moni purkeista on asustanut siellä jo useamman vuoden.

Nyt loppui puhti, en enää jaksanut juosta ympäri asuntoa etsimässä näitä kätköjä… Mieletön selfboost-postaus: kuinka hyväksi ja naiselliseksi tunnenkaan nyt itseni, kun olen päässyt mustamaalaamaan lähimmäistäni koko muulle maailmalle hänen sitä tietämättään!

(Tiedättekö, kuinka sormeni syyhysivätkään halista päästä järjestelemään näitä tuotteita ja heittelemään vanhoja roskiin!)

Ja lopuksi se perinteinen sanonta: Kiitos ja anteeksi.

Kommentit (51)

  1. Anonyymi

    Noloa = omistaa noin paljon kökköä, jolla ei tee yhtään mitään. Taitaa ostomania vaivata. Ei hyvä, ei hyvä!

    Muistan elävästi miten juuri vähän aika sitten tuli televisiosta ohjelma, jossa koti oli täyttynyt ihan turhasta tavarasta, vain ja ainoastaan siitä syystä, että on niin mukavaa ostaa jotain uutta. Eikä varmasti ollut ainoa, joka em. ostohimosta kärsii (ei useimpikaan itse siitä kehtaa sanoa kärsivänsä) ja sitä sitten alettiin sekasotkua purkaa. Ja, jo lähti! Lattia pinta-alakin alkoi paljastua, sekä erittäin kaunis koti, sieltä kaiken kaaoksen keskeltä. Samalla alkoivat myös ylimääräiset kilot karista.

    Ei ole mitään ihanampaa, kun nähdä ihmisten ostavan vähemmän ja tarpeellista / laadukkaampaa. Ja, siivoavan säännöllisesti turhaa roinaa. T:. yksi joka myös kamppailee samojen asioiden kanssa. Pikku hiljaa, pikku hiljaa..

    VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN! 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *