Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Päivä 183: Asiakkaana kosmetiikkaosastolla

Sain sähköpostiini tällaisen mukavan postausehdotuksen:

”Hei!

Olen seuraillut blogiasi ahkerasti ja mineraalimeikkien kommenteissa tuli puheeksi asiakkaan käyttäytyminen osto- ja esittelytilanteessa.
Olisi mukava saada asiakaspalvelijan ajatuksia siitä millainen asiakas on mieluinen ja millainen pahimman luokan aasi. Eli miten tuli käyttäytyä liikkeessä jos haluaa apua, mutta ei oikein tiedä millaista tuotetta etsii tai vastaavasti on ”vain katsomassa” kuten miljoonat asiakkaat varmasti ovat.
Onko ärsyttäviä asiakastyyppejä olemassa ja millä käytöksellä taas asiakas saa taas kiva tyyppi -asiakkaan leiman?

Eli pieni käytöskoulu asiakkaille olisi varmaan ihan paikallaan ja asiakaspalvelijana sinulla on minusta hieno foorumi kertoa ajatuksiasi siitä mitkä asiat tekevät päivästäsi pitkän ja raskaan ja mitkä taas hauskan ja vauhdikkaan.”

Heti alkuun sanottakoon, että älkää ottako kaikkea sanomaani ihan hirveän vakavasti. Asiakaspalvelu on mahtavaa silloin, kun sitä pääsee tekemään ja varmasti kaikki tietävät, että alalla kuin alalla on aina ongelmansa. Tässä postauksessa on sekä yleistä asiaa asiakaspalvelusta, että paljon henkilökohtaisia ajatuksia. Näide sääntöjen tulisi päteä niin kosmetiikkaosastolla kuin monissa muissakin asiakaspalvelupaikoissa.

Ensiksi se kaikkein tärkein:

Jos lähdet sokkona hakemaan esimerkiksi ”jotain hyvää kasvovoidetta” tai ”jotain uutta ripsiväriä” ja myyjä kysyy sinulta, mitä olet aiemmin käyttänyt, anna selkeä vastaus. Myyjä ei kysy tätä tuomitakseen sinua, vaan saadakseen kuvan siitä, mistä olet pitänyt ja mistä et. Eli voit kertoa ihan rehellisesti, että et tykännyt siitä Max Factorin kumiharjasta yhtään tai että viimeksi kokeilemasi Biothermin rasva oli liian rasvaista sinulle. Näin myyjä saa edes jotain suuntaa siitä, millaista voisi alkaa esittelemään sinulle. Tai jos myyjä kysyy, että haluatko katsoa jostain tietystä sarjasta, niin vastaa ihan rehellisesti. Voit sanoa, että et ainakaan Max Factoria, mutta IsaDoran tuotteisiin olet ollut tyytyväinen.

”Mitä olet käyttänyt aiemmin?” ja ”Haluatko katsoa jostain tietystä sarjasta?” ovat kysymyksiä, joilla myyjä kartoittaa usein hienovaraisesti, että mistä hintaluokasta lähdetään katselemaan (olettaen siis, ettet ole napannut vain jonkun tietyn sarjan konsulenttia, mistä puhutaan lisää myöhemmin). Ärsyttävimpiä vastauksia on ”No, mä oon käyttäny vähän kaikenlaista”, sillä myyjä ei oikeasti tiedä yhtään, oletko tottunut käyttämään Garnierin 8 euron voiteita vai Diorin 80 euron voiteita. Jos myyjä vie sinut Diorin hyllylle kun olet käyttänyt Garnieria, hätäännyt ja luikertelet paikalta pois ilman voidetta ja jos taas myyjä vie sinut Garnierin hyllylle, kun olet käyttänyt Dioria, loukkaannut etkä tässäkään tapauksessa lähde paikalta tyytyväisenä uuden voiteen kanssa.

”Ei oo väliä mistä katotaan” on myös inhottava vastaus, sillä 99 prosentille tämän sanojista on oikeasti väliä, lähdetäänkö mascaraa hakemaan Rimmelin vai Diorin hyllystä. Kerro ihan oikeasti jotain suuntaa! Jos olet valmis panostamaan meikkivoiteeseen, niin kerro se tai että olet yleensä käyttänyt esim. Lancomea. Jos puolestaan et halua siihen satsata, niin sano vaan, että haluaisit nyt kokeilla jotain edullisempaa. Tai sitten vaan toteat, että jotain keskihintaista ja myyjä osaa antaa sinulle sopivia vaihtoehtoja ilman, että kummallekaan tulee kiusallinen olo. Ei ole häpeä tahtoa halpaa!

Parasta asiakaspalvelua saa, kun ei kohtele myyjä, konsulenttia tai edustajaa kuin palvelijaa.

Välillä sitä ihan naurattaa, että mitä huomaa itsensä tai kollegoittensa tekevän asiakkaan pyynnöstä, kun ei vaan kehtaa sanoa ei. Itse pyyhin ja hankailin kerran asiakkaan selästä aurinkovoiteen rullautuneita murusia (”Oisko tossa vielä? Ota vähän vielä tuolta!”) hänen pyynnöstään, kun hänen ystävänsä seisoi vieressä ja katsoi. Olin siis selkeästi asiakaspalvelija, koska olin myynyt vähän aikaisemmin aurinkovoiteen hänelle, joten minun kuului tietysti auttaa häntä tuotteen kanssa. Ei puhettakaan, että ystävä olisi voinut sen tehdä tai että olisin edes kehdannut moista ehdottaa.

Joitakin vuosia sitten, kun työskentelin eräässä suuressa tavara-talossa, eräs vanhempi rouva oli etsimässä itselleen uimalakkia ja silloinen kollegani auttoi häntä etsinnässä. ”Tämä näyttää ihan hyvältä. Voisitko sovittaa sitä päähäsi?” pyysi rouva ja kollegani mietti pienen tovin, ennen kuin kohteliaasti kuitenkin totesi, että ”Ei kiitos.”

Toinen vanha kollegani seisoi kerran talvella työpisteessään tavaratalon pääovien lähistöllä kädessään puuvillahanskat, jotka suojasivat hänen käsiään hänen purkaessaan tavaraa hyllyyn. Ulkoa lumisateesta sisään pyrähti rouva, joka viittasi tämän entisen kollegani paikalle ja totesi tylysti, että ”Kun sulla nyt kerran on noi hanskat jo kädessä niin otas pois nää mun kengistä,” tarkoittaen kenkiin kiinnitettäviä metallisia ”piikkejä”, jotka auttavat talvella pysymään jäisillä teillä pystyssä. Rouva oli loukkaantunut, kun hänelle oli kollegani toimesta selvennetty, ettei se kuulunut henkilökunnan toimenkuvaan.

Nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta näillä tahtoisin havainnollistaa, että henkilökuntaa täytyy kunnioittaa. Tämän pitäisi olla itsestään selvää ja päteä ihan minkä tahansa ammatin edustajiin. Kun minua ei kohdella alentavasti, en minä myöskään nosta itseäni kenenkään yläpuolelle ja kun tuotteiden etsintään lähdetään tasavertaisena, on kaikilla mukavempaa.

Huomioi, keneltä kysyt apua.

Moni ei ole tavarataloissa asioidessaan tajunnut, että kaikki myyjät eivät ole vain yleisiä tavaratalon palveluksessa olevia myyjiä, vaan että osa heistä on tietyn sarjan edustajia tai konsulentteja. Erotat tavaratalon myyjät ja sarjojen omat myyjät heidän työvaatteistaan ja rinnuksissa olevista merkeistä. Tavaratalon omiin henkilökunnan asuihin pukeutuneet, tavaratalon palkkalistoilla olevat myyjät tietävät yleensä pintapuolisesti hieman kaikista sarjoista (toiset enemmän, toiset vähemmän…) ja konsulentit ja edustajat puolestaan osaavat (toivottavasti) kaiken omasta sarjastaan, eli siitä, jonka myynnistä heidän liksansa tulee.

Jos olet kiinnostunut jonkun tietyn tuotesarjan tuotteista, kehotan menemään sarjan omaan pisteeseen ja sarjan oman konsulentin luokse. Omat konsulentit ovat yleensä paikalla arkisin noin klo 10-18 välillä ja lauantaisin 10-16 välillä, mutta pieniä muutoksia voi olla sarja- ja tavaratalokohtaisesti. Nämä omat konsulentit tosiaankin tietävät sarjastaan paljon ja yleensä huomattavasti enemmän, kuin tavaratalon oma henkilökunta.

Miinuksena on, että heitä ei ole velvoitettu tuntemaan minkään muun sarjan tuotteita ja koska kosmetiikka ei kaikille ole intohimo ja suurin rahareikä (toisin kuin allekirjoittaneelle), eivät he osaa vastata yleensä mihinkään muita sarjoja koskeviin kysymyksiin eivätkä he siihen tosin ole velvoitettujakaan. Tätä asiaa kaikki eivät tiedä, ja sen tajuamattomuus aiheuttaa usein närää kosmetiikkaosastolla asiakkaiden keskuudessa. Itse en tosin henkilökohtaisesti ymmärrä, kuinka kukaan voi olla kosmetiikkaosastolla töissä ja keskittyä tutkimaan vain omia tuotteitaan perehtymättä yhtään muiden tuotteisiin, mutta melko yleistä tuo tietämättömyys ja kiinnostuksen puute muiden sarjojen tuotteita kohtaan kyllä on.

Kerro, mitä ajattelet.

Jos asioit henkilökunnan kanssa, puhu ääneen äläkä vain ajattele. Jos sinulle esitellään huulipunaa kerro, jos sävy on liian vaalea tai tumma makuusi, äläkä vain totea, että ”Joo…,” ja jää möllöttämään hiljaa. Oikeaa tuotetta ei löydy ilman hyvää kommunikointia ja koska olet asiakas, saat ihan oikeasti selkeästi sanoa, millaista tahdot ja sitten vaikka juostaan koko osasto läpi läpikäyden kaikki huulipunat!

Kerro, kun haluat vain rauhassa miettiä.

Kun kysyt hyvää kosteusvoidetta ja myyjä näyttää sen sinulle, anna joku merkki myyjälle, jos tahdot vielä vaikkapa itseksesi tutkia tuotetta tai muuten vaan vielä pyöriä rauhassa. ”Kiitos sinulle, katselen tässä vielä,” on esimerkiksi kiva lausahdus, joka on loistava hiljaisuuden korvaaja. Kun kysyt myyjältä, mistä löytyy kynsiviiloja ja myyjän näytettyä ne sinulle, päätä tilanne kiittämällä, jolloin myyjä tietää, että et kaipaa enempää apua ja hän voi poistua paikalta. Jos jäät vain hiljaa tutkimaan hyllyä, ei myyjä tiedä, tahdotko vielä apua ja jää vaivaantuneena lähettyville pyörimäänn ja odottamaan mahdollisia kysymyksiäsi, kun sinä taas tahtoisit vain tutkia rauhassa ja ärsyynnyt myyjän kommunikaatioyrityksistä.

Itse koin kerran hauskan tilanteen, kun asiakas pyysi näyttämään juuri kirjaimellisesti myymälän peränurkassa olevaa tuotetta ja blokkasi minut sitten nurkkaan, josta en mahtunut tulemaan pois hänen kummaltakaan puoleltaan. Asiakas jäi tuijottamaan hyllyä ihan hiljaa ja yritin hieman kysellä häneltä ja jutella, mutta hän vaan tuijotti hyllyä hiljaa ollen lähes kiinni ihollani. Siinä minä sitten seisoin nurkkaan survottuna hiljaa ja pienenä yrittäen keksiä, kuinka pääsen pois. Se minuutti tuntui yhdeltä elämäni pisimmistä…ja ahtaimmista.

Ja jos olet jo suoraan osastolle tullessasi varma, ettet kaipaa myyjän apua, niin kerro se hänelle ystävälliseti hänen tullessaan luoksesi kartoittamaan avuntarvettasi. ”Kiitos, katselen vaan,” tai ”Tiedän kyllä, mitä tulin hakemaan,” on mukava ja ystävällinen vastaus. Ja jos kerrot vain katselevasi, ei se tarkoita, ettet voisi muutaman minuutin päästä käydä nykäisemässä häntä hihasta tarvitessasi lopulta kuitenkin apua.

Älä aliarvioi myyjää.

Tämä on minun henkilökohtaisiin kokemuksiini pohjautuva ohje. Olen itse lyhyt ja näytän nuorelta ja voi kuinka olenkaan saanut työssäni kärsiä siitä! Toki oli mukavaa, kun kerran vanhempi setä töi minulle töissä suklaakaramellin, koska olen ”niin pieni ja suloinen”, mutta jatkuva aliarviointi ärsyttää. Voi niitä kertoja, kun vanhemmat myyjät ovat tuoneet luokseni asiakkaan, jota eivät ole osanneet neuvoa! Ikä ei siis aina lisää tietoa, kiinnostus sitä tuo!

Esittelin kerran asiakkaalle hyvin asiallisesti ja faktapitoisesti erästä tuotetta, kun tämä viisikymppinen naisasiakas keskeytti minut yhtäkkiä ja totesi, että ”Sua ei varmaan oikein oteta aina vakavasti, kun oot niin nuori.” Anteeksi, liittyi tähän miten? Hymyilin ja totesin, että eipä ole tullut koskaan moista tilannetta vastaan ja jatkoin juttua. ”Kuinka vanha sä oikein olet?” Ärsytti ja lisäsin ikääni 7-vuotta lisää pelkästä kiukusta. ”Ohhoh, en olis uskonut, näytät niin nuorelta!” Kiitos, ja sinä vanhalta, keskitytäänkö nyt olennaiseen? Rouva ei siis voinut keskittyä ostamaan itseään nuorentavaa ryppyvoidetta, sillä voidetta myynyt henkilö näytti liian hyvin säilyneeltä. Ironista?

Vanhemmat rouvashenkilöt ovat usein myös olettaneet, että kosmetiikkaosastolle pääsee töihin, jos on nuori ja rypytön iho. Olen siis ihan tavallisen näköinen tyttö, mutta toki rypytön ja nuori on vanhemmille yhtä kuin nätti. Kerran esittelin rouvalle tuotteita ja rouva totesi lopuksi, että ”Säkin olet varmasti päässyt tänne koska olet nuori ja nätti.” Arvatkaa, kuinka teki mieli viisastella, en minä herran jumala tyhmä ole! Olin juuri kertonut hänelle kaiken tietoni c-vitamiinin vaikutuksesta ihoon ja kollageeni- ja elastiinisäikeistä ja hän toteaa, että olen palkattu ulkonäköni vuoksi! Tyydyin vaan toteamaan, että kyllä tämä ala ihan aivoja ja koulutusta vaatii siinä missä muutkin, mutta teki kyllä mieli sanoa paljon muutakin. Se, että työskentelee kosmetiikan parissa ei tarkoita, että olisi vain nätti tyhjäpää. Tottakai kosmetiikkaosastolta löytyy paljon hyvin itseään hoitaneita työntekijöitä, hehän ovat innostuneet alastaan ja siksi sillä töissä! He tietävät ne jipot, joilla itsestään tehdään nätti!

Tässä vielä yksi tapaus:

Olen monesti perehdyttänyt ja opastanut minua itseäni vanhempia työntekijöitä heidän työhönsä. Monille asiakkaille kuitenkin vanhempi työntekijä on synonyymi asiantunevammalle…
Kerran minulla oli päällä edustamani sarjan t-paita ja eräs rouva tuli luokseni kosmetiikkaosastolla ja aloimme keskustella eräästä silmänympärysvoiteesta. Kerroin sen vaikuttavista aineista, vertasin muihin rouvan kokeilemiin ja tiesin, mistä puhun. Kohta paikalle saapui toista työpäiväänsä sarjan parissa tehnyt, jakkupukuinen ja minua lähes 10-vuotta vanhempi työntekijä. Rouva havaitsi hänet samantien ja kuin olisin yhtäkkiä ollut vain ilmaa, kysyi hän kollegaltani, millainen tuote on. Hän oletti, että vanhempi kollega osaa kertoa tuotteesta vielä enemmän (enempää ei kyllä olisi voinut enää kertoa…). Rouva asettui niin, ettei minua olisi edes ollut olemassa ja sulki minut kokonaan tilanteesta pois. Aloitteleva kollegani meni lukkoon ja onnistui toteamaan vaan, että ”No, se on kyllä hyvä ja kosteuttaa…” Vähän närkästyneenä poistuin paikalta ja seurailin sivusta tapahtumia. Rouva yritti saada kollegastani jotain irti, mutta koska kollegani oli alalla varsin tuore ja tosiaankin vasta toista päivää töissä, ei hän osannut sanoa oikein mitään rouvalle. Rouva koitti katseellaan hakea minua takaisin luokseen ja päästä takaisin juttusilleni, mutta olin, kuin en huomaisikaan. Jos kerran toinen oli parempi vaihtoehto, niin pysy siinä sitten!
Menin kassalle rahastamaan, ja jonkun ajan kuluttua rouva saapui paikalle silmänympäryvoiteen kanssa. Hän oli itse ilmeisesti tajunnut tökerön käytöksensä ja koitti hieman hyvitellä sitä minulle. Kuka normaali ihminen nimittäin toteaa kassalla yhtäkkiä myyjälle, että ”Sulla on tosi hyvä iho.” Hah, hyvä yritys lepytellä, mutta ilkeä vanha eukko hän oli silti minun silmissäni. Tosin jatkossa hän tuli aina asioimaan minun luokseni, kun satuin olemaan paikalla.

Vielä lopuksi todettakoon, että väärinkäsityksiä sattuu. Pahin väärinkäsitykseni asiakkaan kanssa tuli vuosia sitten, kun asiakas oli ilmeisesti todella herkällä päällä…

Edustin tällöin Lumenea ja seisoin kosmetiikkaosaston edullisemmalla puolella työpisteessäni kollegani kanssa. Noin 60-vuotias rouva saapui paikalle hitaasti rollaattorin kanssa ja kysyi, löytyisikö vaaleaa, mutta ei valkoista silmämeikkikynää sisärajauksiin. Totesin ystävällisesti, että olen itse vain Lumenen edustaja ja ainakaan Lumenella ei sellaista ole eikä mieleeni tule vastaavaa muiltakaan edullisemmilta sarjoilta, mutta käyn hakemassa paikalle talon oman myjän, joka osaa kertoa kaikista sarjoista. (Itse en tässä vaiheessa tuntenut ulkoa selektiivisten sarjojen valikoimia, sillä pyörin päivätyöni vuoksi lähinnä edullisemman kosmetiikan puolella.)

Lähdin hakemaan myyjää paikalle ja tähän väliin asiakas oli todennut kollegalleni, että olipa huonoa palvelua. Anteeksi, mutta missä välissä? Juurihan minä lähdin hakemaan asiansa osaavaa myyjää paikalle hänen avukseen… Myyjä tuli paikalle ja asiakkaalle etsittiin tuotetta ja ostotapahtuma saatiin päätökseen. Tämä päätteeksi asiakas köpöttelee luokseni ja totetaa, että ”Kuule, ei tarvitse haukkua köyhäksi, vaikka toinen onkin sairas!”
Yritin kovasti selittää hänelle, että enhän minä sellaista todellakaan tarkoittanut missään tapauksessa, vaan että ihan tosi olen vain Lumenen edustaja ja tunnen lähinnä vain edullisemmat kilpailijat, sillä pyörin päivät pitkät niiden keskellä ja osasin vastata vain niiden puolesta ja siksi hainkin paikalle toisen, asiansa osaavan henkilön. Rouva otti sitten vielä nimeni ylös ja kertoi tekevänsä minusta valituksen, sillä häntähän ei köyhäksi haukuttaisi eikä hänen mieltään pahoitettaisi. Olin ihan järkyttynyt ja kauhuissani! Onneksi mitään valitusta ei koskaan tullut perästä…

Tähän postaukseen ei tullut kuvia, mutta voit mielessäsi kuvitella sekaan pari hymynaamaa, muutaman keskisormen sekä erivärisiä huulipunaviivoja täynnä olevan kädenselän.

Nyt haastaisin teidät puolestanne kertomaan, kuinka te toivotte omien asiakkaidenne käyttäytyvän teidän edustamanne ammatin vinkkelistä katsottuna. Onko teillä antaa erityisiä vinkkejä tai neuvoja, jotka helpottaisivat teitä ja kollegoitanne, mutta joita asiakkaanne eivät välttämättä tajua? Jakakaa ne nyt!

PS. Jos tuotteessa ei lue hintaa, ei se silti ole ilmainen. Vanha vitsi, kuultu monesti, ei naurata!

Kommentit (50)

  1. Anonyymi

    Olen nyt kirjakaupassa töissä ollut muutaman päivän ja vielä siellä ei ole pahemmin asiakasmokia tapahtunut, mutta ollessani pienessä ruokakaupassa kassalla yksi asia ärsytti suuresti. Nimittäin lapset joita ei vahdita. 2 vuotiaat voivat nopeasti karata karkkihyllylle eikä siinä mitään jos vanhempi itse kuitenkin pyrki estämään sen että lapsi syö tikkaria paperin läpi jne, mutta joskus sai ihan itse huutaa kassan takaa että ei anneta lapsen pistää suuhun niitä karkkeja tai leluja.
    Lauantaina kirjakaupassakin pari ala-asteikäistä poikaa nojaili pyörillä olevaan hyllyyn joka sitten tietysti liikkui. Eli pyydän vanhempia pitämään lapsiaan silmällä ja opettamaan heille ne tavat miten kaupassa toimitaan. Tiedän kyllä ett ne ihan alle 3 vuotiaat voi olla vaikeita joskus mutt jos esimerkiks niitä karkkeja menee suuhun niin mielellään maksaa sitten sen tuotteen eikä vaan häippäse niin kuin mitään ei tapahtunut.

    -Mintan

  2. Nimetön

    Mintan: On se tosiaan kumma, ettei lapsia viitsitä vahtia. Vihaan niitä vanhempia, jotka antavat kakaroidensa sörkkiä kaikkea lapsen ah, niin suloisin ottein. Hieman ottaa päähän, kun lapsi survaisee suloisen etusormensa kauniin kausituotteen testeriin, joka pitää sitten lapsen jäljiltä heittää roskiin ja odottaa kolme viikkoa uuden testerin tuloa. :/

  3. Anonyymi

    Tämä on niin vanha, mutta kommentoin nyt, kun linkki oli uusimman postauksesi lopussa.

    Hitsi vie, mä olen kyllä varmaan vaikea asiakas, mutta jännä sinänsä: kosmetiikkaostokset ovat AINUT PAIKKA, jossa tunteet tällä naisella kuohuvat. Autokaupoissa tai huonekaluliikkeissä kaikki menee hyvin, mutta kosmetiikkaliikkeissä jotain syystä on ilmiriita myyjän kanssa valmis nopeasti.

    Viimeeksi jouluna kävelin paikallisesta Emotionista ulos ostamatta mitään. Olin etsimässä joululahjaa äidilleni, enkä ollut ihan varma siitä, mitä haluaisin. Kaupassa oli aika paljon myyjiä, ilmeisesti joulunajan takia, ja muutama muu asiakas lisäkseni. Kauppaan tulevien miesten "kimpussa" oli heti myyjätär poikineen, mutta kukaan ei tullut kysymään minulta, tarvitsenko neuvoa. Se nyt vielä onkin ihan OK, eihän myyjä voi tietää, kuka apua tarvitsee. Noh, löysin sitten hajuvesipaketin, jossa ei ollut hintaa merkittynä (ah, tästä suosikkiaiheestani lisää myöhemmin). Koitin etsiä hintalappua hyllystä ja vaikka mistä, mutta ei. Harhailin sitten jokusen kymmenminuuttisen hyllyjen välissä, ja lopulta kaksi myyjätärtä vapautui palvelemasta muita asiakkaita. Menin kysymään apua näiltä keskenään keskenään juttelevilta tyttösiltä – ja usko tai älä, kumpikaan ei reagoinut. Katsoivat minuun ja jatkoivat keskusteluaan. Laskin hajuvesipakkauksen alas ja kävelin ulos kaupasta, ostin sitten haluamani tuotteet kilpailevasta liikkeestä.

    Ai niin, loppukommenttiisi liittyen: minulla on politiikka, että jos jossain kosmetiikkakaupassa hinnat ovat huonosti tai epäselvästi merkitty (ts. joutuu juoksemaan ensin myyjien perässä tuotteen kanssa, "mitä tää maksaa?", ja siihen päälle saa vielä vittuuntunutta mikssämultakysyt-ynähtelyä), jätän kaikki ostokset ostamatta. Hitsi olen kamala. Eikun oikeesti, jos niitä hintoja ei ole hyllyyn/tuotteeseen merkitty, saisi myyjien asenne hintojen kysymiseen kassalta olla mielestäni parempi. Ihan vaan huomiona.

  4. Anonyymi

    Heh, mainio postaus! Itse olen nuori ja pieni, ja työskentelen esimiestehtävissä kaupan alalla. Suurin osa alaisistani on minua vanhempia ja myös kokeneempia, mutta oma osaamiseni on silti (vaikka itse sanonkin) aika huippuluokkaa. Monesti asiakkaat kommentoivat, että eihän noin pieni tyttö voi olla pomo, mutta kun hoidan asiat hyvin, niin aika nopeasti se loppuu. 🙂
    Asiakaspalvelu on ihan mukavaa, mutta itsellä myös menee hermot noihin aina samoihin vitseihin. Esim. jos seison hyllytysjakkaran päällä, niin puolet asiakkaista heittää hauskana vitsinä, että "äläs vaan putoa sieltä". Ja juuri nuo "ilmaiset tuotteet"…

  5. Anonyymi

    Anteeksi että kommentoin vanhaan postaukseen + että olen eri kannall kuin muut… Minun mielestäni myyjät/ muut asiakaspalvelualan ihmiset saisivat olla kohteliaampia (ei sillä että asiakkaat eivät osaisi olla joskus ärsyttävämpiälin). Kerran kun soitin 020202 ja kysyin ihan selkeästi tietyn linja-auton puhelinnumeroa (selitin mistä se menee, minne se menee ja mihin aikaan sekä firman nimen) ja se "mikskäsitäsanotaankaan" vain selitti kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä -paitsi sitä puhelinnumeroa. Lisäksi se höpötteli jotain sen linja-auto asiakaspalvelusta, mutta ei antanut senkään numeroa. Lopulta sanoin "kiitos ja hei" ja suljin puhelun…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *