Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Päivä 177: Tuliaisia

Vanhempani matkustelevat paljon. Varsinkin nyt, kun he ovat eläkkeellä, ovat he jatkuvasti matkalla, lähdössä matkalle tai ainakin varaamassa tai vähintäänkin suunnittelemassa seuraavaa reissua. Matkustelu ei ole perheessämme ollut mitenkään erityisen poikkeuksellinen juttu ja vaikka muutinkin pari vuotta sitten pois kotikaupungistani toiseen kaupunkiin ja käyn kotona säännöllisen epäsäännöllisesti junalla enkä ole itse enää pahemmin matkustellut, olen silti matkustanut elämäni aikana enemmän lentokoneella kuin pitkänmatkanjunalla (hyh, paha minä).

Kotimaan maantietoni ja paikkakuntahahmottamiseni on täysi nolla, mutta ulkomaiden maantiedossa olenkin sitten huomattavasti parempi.

Pointtini on, että vaikka matkustelu onkin perheessäni itsestäänselvyys (sitä odotellessa, että wannabe-insinööristä tulee diplomi-insinööri ja rikas sugar daddyni…joo joo, ei saa saastuttaa lentämällä, tiedän…), jaksaa äitini aina kantaa huolta siitä, että hänen täytyy tuoda ulkomailta tuliaisia. En itse edes aina pysy mukana siinä, missä he milloinkin viilettävät eikä minulle todellakaan tarvitsisi tuoda aina tuliaisia, mutta äitini on ilmeisesti hyvin varma, että vaikka sanon, etten tarvitse mitään loukkaannun, jos en sitten saakaan mitään. Tai ehkä hän vaan tykkää ostaa itsensä lisäksi myös muille. Who knows.

Äiti ja isi kävivät juhannuksen jälkeen Lontoossa (aah, lemppari kaupunkini!) ja olin pyytänyt hyvin selkeät tuliaiset siinä toivossa, ettei ylimääräistä pahemmin tulisi: Tangle Teezer ja pehmeä poskipunasivellin. Lisäksi he tulivat eilen vajaan viikon Viron reissultaan (he käyvät Virossa vähintään 6 kertaa vuodessa) ja tottakai sieltäkin oli pitänyt tuoda tuliaisia. Ovelana heppuna vinkkasin Viron reissusta wannabe-insinöörille, joka tietysti toivoi heiltä baarikaappiinsa täydennystä. Wannebe-insinööri oli muutenkin tänään sattumalta omilla kotikulmillamme, joten samalla kun hän juoksi kieli pitkällä hakemaan vanhempieni luota viinakaappiinsa täydennystä, onnistui äitini ihan sattumalta antaa hänen mukaansa myös minun tuliaiseni:

En siis tosiaankaan valita tästä pakkomielteestä tuliaisiin. Lähes poikkeuksetta tavarat ovat aina hyvin mieluisia ja niin myös tällä kertaa.

Jo huhtikuussa blogissani mainitsemani Tangle Teezer -harja löysi luokseni -pinkkinä tietysti (kuva vääristää, oikeasti on ihan pinkki).

Nyt voin hylätä tämän vanhan, minua hyvin palvelleen harjan huoletta pois. Tangle Teezeriä on paljon helpompi ja mukavempi pitää siistinä kuin tätä ja tämä on kyllä palvellut minua jo monia vuosia, joten on aikakin lähteä vaihtoon. Muistakaa, etteivät hiusharjatkaan ole ikuisia, vaan ne olisi hyvä vaihtaa aika-ajoin. Huolellinen ja säännöllinen pesu pidentää niiden ikää, mutta kuluneet ja huonokuntoiset piikit tekevät hiuksille enemmän hallaa kuin hyvää.

Sain myös toivomani pehmeän poskipunasiveltimen. Äiti ihanuus oli ostanut Diorin! Oi, kuinka pehmeä ja ihana tämä onkaan! En ole itse raaskinut ostaa tätä vielä, joten voi kuinka iloitsinkaan huomattuani, että hän oli tuonut tuliaisena minulle juuri tämän. Kiitos, äiti!

Katsoiko joku muu joitakin vuosia sitten Subbarilla pyörinytta Ruby & Millien Meikkikoulua (vai mikä sen nimi olikaan)? Minä ja äitini katsoimme AINA ja koska Ruby ja Millie ovat Enlannissa oikeasti staroja, löytyy heiltä omat tuotteensakin. Äitini oli löytänyt minulle tämän ihanan poskipunasiveltimen, jollaista olen jo kauan halunnut. Mukailee juuri sopivasti poskipäiden muotoa levittäen värin loistavasti. Karva on karheampaa kuin Diorissa, mutta hyvältä tämä silti tuntuu.

Muistattehan muuten pestä aina uudet siveltimenne ennen ensimmäistä käyttökertaa! Tehtaalta on monesti voinut jäädä niihin kaikenlaisia kemikaalien jämiä, jotka eivät välttämättä ole hyväksi iholle.

Tuliaisten joukosta löytyi myös ihana Bobbi Brownin huulikiilto (Confetti 31), joka on luonnossa oikeasti vaaleanpunainen. Näissä on loistava laatu, mutta sivellin ei ole ihan loppuunasti mietitty: liian kova ja jäykkä. Mukava tuote kuitenkin. Yhden Bobby Brownin kiillon omistinkin jo etukäteen.

Mutta katsokaapa tätä ihanaa settiä! Kyllä äiti tyttärensä tuntee, pakko sanoa. Viisi ihanaa minikokoista DiorKissiä, joista yhden omistin jo ennestään täysikokoisena. Olen hieman himoinnut noista oikeastaa lähes kaikkia, mutta en ole viitsinyt ostaa, kun huulimeikkejä on kuitenkin ollut niin paljon jo ennestään… Tuota pinkkiä sävyä kuolasin viimeksi perjantaina, mutta jätin sen tottakai hankkimatta.

Ja kun nyt Diorista puhuttiin, niin Harroldsin alesta oli löynyt tällainen ihanuus. Kyseessä on kevään 2008 lookkituote Flower Blossom, joka on ihana hohtava korostuspuuteri. Onnekkaat olivat löytäneet tiensä Harrodsille ja sain Suomeen vain viestin, jonka sisältö oli käytännössä katsoen tämä: ”Harrodsilla kosmetiikka-alet 30-70%, eikö tekisikin mieli olla täällä?” Joo arvatkaa vaan, olisiko tehnyt! Onneksi äiti toi hyviä tuliaisia ja lohdukkeita.

Sain vielä uuden Urban Decayn luomivärinpohjustajankin.

Lopuksi vielä kolme ihanaa lakkaa: OPI:n ihana mudan värinen You Don’t Know Jacques, Tickle My France-Y ja Sinful Colorsin Cancun By Me.

Olikos hieman ihania tuliaisia, vai mitä? Äitini ei tosiaan tiedä tästä blogistani eikä ole täysin sisäistänyt ostolakkoni ideaa, mutta hänen tuliaisensa olivat aivan ihana piristys keskellä lakkoani. Kiitos, äiti!

Kolme lakkaa tuli lisää, mutta sain kyllä eilen kulumaan loppuun yhden vanhan kynsilakan:

Lakka on L’orealin French Manicure Pastel Top Coat 100, joka on tullut aikoinaan Lorkun manikyyrisetissä minulle. Aivan loistava lakka ranskalaiseen manikyyriin, sillä se pehmentää kauniisti valkoisen kärjen rajan ja on sävyltään sopivan neutraali: ei vaaleanpunainen, mutta ei beigekään. Nyt onkin sitten tutkittava, että mitä lakkaani käytän ranskiksia tehdessäni jatkossa kynsiini.

Tässä vielä pari kuvaa kynsistä:


Lopputuloksesta tuli mielestäni varsin kaunis. Tykkään tehdä ranskiksen käyttäen kärjen rajassa tarroja, strasseja tai esimerkiksi kultaista tai hopeista lakkaa viivana. Nämä kaikki ovat muuten oivia hämäys- ja peittelykeinoja, jos kärjen lakkausraja ei olisikaan mennyt ihan suoraan.

Olen muuten todella iloinen, sillä olen pitkästä aikaa saanut peukaloita lukuunottamatta kasvatettua kaikki kynteni pitkiksi. Toki olen onnellisesti siunattu myös pitkillä kynsipedeillä, eli vaikka vapaata kärkeä ei olisikaan pahemmin näkyvissä, näyttävät kynteni lakattuina silti melko pitkiltä pitkän kynsipedin ansiosta. Muutenkin kynteni ovat ihan reilun kokoiset, eli lakkailtavaa pinta-alaa löytyy.

Minkä kokoisia ja pituisia kynsiä teiltä löytyy?

Lopuksi vielä yksi loppunut tuote:

Päätin lätkäistä päähäni Wellan Viva Color Moussen violetin sävyn antamaan vähän vivahdetta tummaan tukkaani. Ilmeisesti olin tehnyt saman päätöksen ennenkin, sillä kun olin pruutannut päähäni kaksi kourallista vaahtoa, loppui väri yllättäen. Sitten vain äkkiä tukkapesulle ja siinä hylkääntyivät värjäyssuunnitelmat olosuhteiden pakosta. No, sainpahan taas tuotteen kulutettua loppuun!

Kommentit (37)

  1. Nimetön

    Saary: Minusta Natural Coden kiillot ovat laadultaan näitä postauksessa olleita Dioreja parempia. Tosin tykkään kyllä muutenkin NC:n kiiltojen laadusta aivan älyttömästi. 🙂

  2. Anonyymi

    Jaha

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *