Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Otin loparit unelmieni työstä

Täällä Ruotsissa on huomenna kansallispäivä, mikä tarkoittaa ruotsalaisittain punaista päivää eli pyhäpäivää. Ylimääräinen ja minulle täytenä yllätyksenä tullut vapaapäivä keskellä viikkoa ei olisi kyllä voinut tulla sopivampaan rakoon.

 Virve loparit

Avasin reilu viikko sitten teille ajatuksiani siitä, että irtisanoutuisin työstäni. Sain hyviä ehdotuksia, kommentteja ja fiksuja sanoja, joiden siivittämänä jatkoin ajatuksen pohtimista. Viime viikonloppuna en saanut ajatuksiltani rauhaa ja kuuntelin inspiroivia podcasteja, katsoin Netflixistä kiinnostavan The Minimalist -dokkarin ja aloin lukea minulle suositeltua kirjaa. Sunnuntai-iltana heittelimme miehen kanssa vielä ääneen vahvoja suunnitelmia tulevaisuudesta ilman nykyistä päivätyötäni ja jopa skoolasimme uusille reiteille, mutta ajattelin, että minulla menee varmasti pupu pöksyyn enkä sittenkään rohkene irtisanoutumaan työpaikastani, jota moni on kutsunut unelmatyöksi.

Onhan se toki unelmatyö. Itseasiassa ongelma on siinä, että siihen tiivistyy niin monta unelmatyötä, ettei minulla ollut enää intressejä taistella niiden jokaisen kanssa. En minä halunnut niin montaa unelmatyötä kerralla! Enkö voisi vaan ottaa iisimmin ja keskittyä oikeasti sen oman unelmani toteuttamiseen? Ja pitääkö minun toteuttaa jonkun muun unelmia ihan vain siksi, että se näyttäisi ansioluettelossani hyvältä?

 Virve loparit

Menin maanantaina tavalliseen tapaan töihin, mutta tiesin jo aamulla, että oloni oli erilainen. Tänään minä ottaisin loparit.

Olin pohjustellut hommaa hieman hieman viime viikolla juttelemalla toimitusjohtajamme kanssa ja kertomalla, että tahtoisin tehdä lyhennettyä työviikkoa. Se oli rohkeinta, mihin kykenin, sillä paitsi että sisälläni oli siinä vaiheessa vielä ratkomattomia ajatuksia, oli eräs tärkeässä roolissa oleva ruotsalainen kollegani ilmoittanut juuri ennen sitä yhtäkkiä omasta lähdöstään. Kehtaisinko edes  sanoa, että minäkin voisin nyt lähteä?

Edellinen keskustelu oli kuitenkin mennyt ihan hyvin. En silti oikein tiennyt, kuinka yhtäkkiä selittäisin, että mielipiteeni onkin muuttunut täysin ja että haluan lähteä kokonaan lätkimään – varsinkin, kun toimitusjohtajamme helpottuneet sanat olivat olleet keskustelumme päätteeksi, että onneksi et sentään lähde kokonaan.

 Virve loparit

Asiaa ei kuitenkaan tarvinnut arpoa montaa tuntia, sillä tunteeni nostatettiin pintaan tänään pitkin aamua useilla pienillä jutuilla, jotka saivat kasaantuessaan minut tuntemaan erittäin vahvasti, etten tahtoisi enää tehdä töitä muille ja että voisin nyt sanoa hyvästit. Olen tunnollinen ihminen ja pakerran hommiani antaumuksella, mutta jos en koe saavani takaisin läheskään niin paljon kuin mitä itse annan, osaan myös lopulta nostaa kädet ylös ja todeta, että nyt riittää.

 Virve loparit

Niin minä sitten pyysin toimitusjohtajamme ja hänen oikeana kätenään toimivan talouspäällikkömme hetkeksi istumaan kanssani alas ja täräytin ulos sanottavani. Olin pelännyt, että alkaisin parkua kesken juttelun, mutta itseasiassa minulla oli parempi olo kuin aikoihin. Minä ihan oikeasti tein sen ja irtisanouduin.

Tosiasiassahan hommat eivät tietenkään tapahdu sormia napsauttamalla ja minulla on vielä pari kuukautta töitä edessä kunnes toivottavasti löydämme porukkaamme hyvän lisäyksen ja minut korvaavan tyypin – niinhän se on, että muiden yrityksissä työskennellessä on oikeastaan aina korvattavissa. Juuri nyt minulla on kuitenkin melko rauhallinen mieli päätökseni suhteen, mutta en ole varma, johtuuko se siitä, etten ole täysin ehkä ymmärtänyt, mitä olen juuri tehnyt vai tarkoittaako se sitä, että olen tehnyt oikean valinnan.

 Virve loparit

Jos kuitenkin pysähdyn miettimään omaa oloani, niin olen juuri nyt ihan hemmetin onnellinen ja oikeastaan varsin levollinen. Meillä on miehen kanssa mahtavia tulevaisuuden suunnitelmia ja tiedän, että jos nyt jumittuisin työhöni enkä seuraisi unelmiani, eläisin varmasti lopun elämääni ”entäpäs jos olisinkin” -elämää.

 Virve loparit

En ole sairas tai tee kuolemaa, mutta mietin silti ajatusta, että mitä tapahtuisi, jos yhtäkkiä parin vuoden päästä saisinkin kuulla olevani parantumattomasti sairas. Miettisinkö onnellisena, että jes, kuolenpahan ainakin hyvän CV:n kanssa vai katuisinko, etten tehnyt niitä juttuja, jotka kutsuivat minua ja halusivat temmata minut seikkailuun? Veikkaan jälkimmäistä.

 Virve loparit

 eleven on ollut yksi opettavainen seikkailu, mutta en ole vielä valmis lopettamaan seikkailemista.

Kommentit (50)

  1. Hanna

    Ihailtavan rohkeaa ja upeaa toimintaa! Olen lukenut blogiasi ihan ensipostauksesta lähtien ja on ollut ihana seurata kasvuasi vahvaksi ja itsensä tuntevaksi ammattilaiseksi, joka uskaltaa toimia silloin kuin toimintaa vaaditaan 🙂 Ihan tässä itsekin inspiroituu miettimään niitä omia haaveita, joita on jo ehkä liiankin pitkään pinonnut ”ehkä sitten joskus” -pinoon.

  2. PauliinaN

    Kiitos inspiroinnista! Ehkä minäkin joku päivä vaihdan työpaikkaa tai lähden opiskelemaan. Kypsynyt työhöni olen ollut jo pitkään 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *