Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

”Onpas askeettista!” – väärinymmärretty minimalismi

Kun olen postaillut minimalismista ja jakanut Instagram Stories -tarinoissani aiheeseen liittyviä klippejä, olen useampaan kertaan kuullut ihmisiltä kommenttia siitä, että minimalismi on liian askeettista heidän makuunsa. Sanavalinta on ollut minusta niin kiehtova ja uskon, että moni tuumii päässään samaa, vaikka ei ajatuksiaan minulle jaakaan, joten halusin napata sen postauksen aiheeksi.

Tosiasiassa minimalismi ja askeettinen eläminen ovat nimittäin jopa toistensa vastakohtia, mitä ei ehkä ihan heti tule ajatelleeksi.

Ostolakossa minimalismi

Minimalismille tunnuksenomaisinta on asioiden yksinkertaistaminen. Konkreettisin esimerkki siitä on kodin irtaimiston karsiminen. Toisin kuin moni luulee, ei tavaroita vähennetä minimalismissa vain vähentämisen ilosta, vaan pois lähtevät ne jutut, jotka eivät tuota iloa tai tunnu tarpeellisilta. Tämän ajatusmallin seurauksena moni huomaa, ettei kahden hengen talous tarvitse kolmeakymmentä kahvikuppia tai etteivät ne lapsuudesta asti mukana raahatut satukirjat itseasiassa tuokaan mitään onnen tunteita. Tai ettei oikeasti koskaan käytä niitä liian pieniä ja tiukkoja farkkuja tai halua käyttää niitä korkkareita, jotka aina hiertävät jalat rakoille.

Minimalismin vaikutuksesta monilta siis vähenee tavaraa, mutta vain siksi, etteivät ne ole iloksi tai hyödyksi. Toisin kuin moni luulee, ei minimalismissa tarvitse luopua mistään ihan vain luopumisen vuoksi. Jos satojen  kirjojen kokoelma, kahdetkymmenet lenkkarit, vitriinissä käyttämättöminä pönöttävät rippilusikat tai vaatteita pursuava vaatekaappi tekevät onnellisiksi niin silloin niiden on syytäkin pysyä elämässä. Luopua pitää vain, jos tavaroista ei ole hyötyä tai iloa itselleen.

Minimalismin syvin ajatus onkin raivata elämästä pois kaikki sellainen, mikä ei tuo iloa tai hyötyä, jotta niille iloa ja hyötyä tuoville esineille (ja asioille) jää enemmän aikaa. Jos joka päivä vaatekaapin avatessaan katsoo niitä 200 euron liian pieniä merkkifarkkuja ja harmittelee, ettei mahdu niihin, eivät ne todellakaan tuo iloa. Päin vastoin ne kääntävät vain veistä haavassa muistuttaen joka päivä, ettei ole hyvä sellaisena kuin sillä hetkellä on. Silloin niistä kannattaa hankkiutua äkkiä eroon. Jos menossa on kuitenkin laihdutusprojekti ja farkut roikkuvat vaatekaapissa tuomassa motivaatiota ja puhtia hommaan, ovat ne iloa ja hyötyä tuova juttu.

Minimalismissa pyritään siis vain varmistamaan, että itsensä ympäröi juuri ainoastaan asioilla, jotka tuovat iloa ja hyötyä.

Ostolakossa minimalismi

Asketismi puolestaan tarkoittaa oikeastaan kaiken tuon vastakohtaa. Askeettisessa elämässä pyritään keskittymään itsekuriin, himojen sekä halujen kontrollointiin ja usein siksi jopa kieltämään itseltään erityisiä nautintoja. Sanaa käytetään kuitenkin usein enemmän siinä muodossa, mihin sillä puhekielessä viitataan: askeettinen ympäristö koetaan kolkoksi, karuksi, riisutuksi ja sellaiseksi, että siitä puuttuvat ne asiat, jotka itselleen tuovat mielihyvää.

Minimalismin juttu on kuitenkin siinä, ettei ole olemassa yhtä ja oikeaa minimalismia, jonka mukaan kaikkien tulisi mennä. Ympäristö, josta olen itse raivannut pois minulle iloa tuottamattomat asiat kuten television, leivänpaahtimen ja leipäkoneen voi tuottaa minulle suurta nautintoa, mutta tuntua toisen mielestä askeettiselta, koska sieltä puuttuvat juuri ne hänelle tärkeät asiat.  Sama henkilö voi puolestaan kokea, ettei tarvitse kosmetiikaksi kuin yhden palasaippuan, mikä taas minusta tuntuisi varsin askeettiselta.

Minä voin saada ilon ja nautinnon tyhjästä tilasta, jossa mieleni tuntuu lepäävän ja ahdistua tavaroilla täytetystä huoneesta, jonka joku toinen puolestaan kokee ihanan kotoisaksi ja mieltä rentouttavaksi, kun ympärillä on niin paljon hyvää mieltä tuovia esineitä, joilla voi vaikka kaikilla olla tärkeä tarina ja mukava muisto.

Se, kuinka joku toinen harjoittaa omaa minimalismiaan voi siis ymmärrettävästi tuntua jonkun toisen mielestä askeettiselta, sillä me kaikki nautimme hieman eri asioista. Minusta ei voi kuitenkaan kovin helposti ainakaan sanoa, ettei voisi olla minimalisti, koska se tuntuu liian askeettiselta, sillä se, kuinka pelkistetyksi elinympäristönsä tekee riippuu vain ja ainoastaan siitä, mistä itse nauttii.

Ostolakossa minimalismi

Kun Thaimaasta heinäkuun alussa palattuamme aloimme oikein urakalla karsia kodistamme ylimääräistä tavaraa ja nyt viimeistelemme tänä viikonloppuna projektia antamalla ja myymällä pois muutamia yksittäisiä tavaroita, olin aluksi vähän huolissani siitä, kuinka tavaroista luopuminen vaikuttaa suhteeseeni kosmetiikkaan. Siivosin läpi kosmetiikkajemmojani hieman, mutta tuotteita on silti jäljellä valtavasti, koska haluan kokeilla ja käyttää niitä sekä tuottaa niistä sisältöä.

Tunsin asiasta useamman viikon ajan ahdistusta ja ehkä vähän jopa syyllisyyttä. Miksi minulla on näin paljon kosmetiikkaa ja pärjäisinhän minä varmasti vähemmälläkin. Mietin mielessäni, että minun pitää nyt vain käytellä tuotteita pois ja kyllä ne siitä pikkuhiljaa vähenisivät ja sitten myös kosmetiikkavarastoni kutistuisi. En hetkellisesti saanut kosmetiikastani sitä tavanomaista nautintoa vaan mietin vain, että sitä on liikaa ja sitäkin pitäisi vähentää, koska aivan kuten olen osannut muidenkin kodin esineiden kanssa tehdä, osaisin varmasti myös karsia kosmetiikankin määrää.

Ostolakossa minimalistinen koti

Kävin mielessäni pientä kosmetiikkataistelua aina eiliseen saakka, kunnes erään mukavan keskustelun vaikutuksesta aivoissani naksahti joku ajatusrata paikoilleen. Kosmetiikka on se juttu, joka saa minut syttymään. Sen avulla teen töitä, keksin uusia työjuttuja, etenen urallani, rentoudun vapaa-ajallani ja nautin siitä. Ihan vain sen ansiosta, että olen siitä niin innoissani, olen onnistunut rakentamaan ympärilleni useita työkuvioita, joiden vuoksi työni ei ole pakkopullaa vaan sellaista, että nautin siitä.

Olisi askeettista, jos yrittäisin väkisin vähentää kosmetiikkaani kun se kerran tuottaa minulle niin paljon nautintoa. Olen jo minimoinut elämästäni aika tavalla kaiken muun turhan, joten siinä on todellakin tilaa kosmetiikan tuottamalle ilolle. Se, että jaksan taputtaa käsiä innosta yhteen nähdessäni uuden ripsivärin, hyppiä toimistolla riemusta kuullessani uudesta tuotemerkistä tai tuntea ilonpirskahduksia kosmetiikkaa kotona hypistellessä on erityinen juttu ja siitä ilosta haluan elämässäni pitää kiinni. Juuri sitä vartenhan olen karsinut elämästäni ne ylimääräiset jutut, jotta voin keskittyä nimenomaan siihen, mikä tuo elämääni iloa ja sisältöä.

On aivan sama, jos joku muu miettii, että onpas pinnallista, kun sillä Virvellä on 50 kiloa kosmetiikkaa. No hitto vie niin ehkä onkin, mutta katso, miten onnelliseksi se minut tekee! 

Ostolakossa minimalismi

Onko teillä kotona tavaroita, jotka tekevät teidät erityisen onnellisiksi?


Lue myös:

Suuria uutisia: allekirjoitin kustannussopimuksen!

Miksi en enää haluakaan ostaa lisää kosmetiikkaa

Unpacking party – mitkä tavarat tuovat minulle iloa?

Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?

Kommentit (10)

  1. Jonna

    Hyvä teksti! Itse olen kohdannut ihan samaa, että kauhistellaan kolkkoa kotiani – ymmärrän, että monien mielestä runsaasti sisustettu koti voi olla kodikkaampi, mutta itse viihdyn niin paljon paremmin siistissä ja selkeässä kodissa! 🙂 Pidän kyllä esimerkiksi söpöjä tavaroita pursuavia mummoloita tosi kiehtovina paikkoina, mutta omassa kotona koen kodikkuuden syntyvän siitä, että on helppo keskittyä minulle oikeasti tärkeisiin asioihin! 🙂
    T: https://minitublogi.wordpress.com

    • Virve Vee

      Minäkin tykkään vierailla muiden sellaisissa kodeissa, joissa on enemmän tavaraa ja yksityiskohtia, mutta omassa kodissani ne tuntuvat häiritseviltä. Tuo oli hyvin sanottu, että koet kodikkuuden syntyvän siitä, että on helppo keskittyä itselleen oikeasti tärkeisiin asioihin. Voin allekirjoittaa tämän täysin! 🙂

  2. Jenna

    Näitä minimalismi aiheisia juttuja on aina ilo lukea!

    Pyrin myös itse toteuttamaan tätä periaatetta elämässä. Joku muu kommentoija kritisoi, että kuvailemasi elämäntapa sopii vain varakkaille, koska kaikilla ei ole varaa luopua kerralla iloa tuottamattomista tavaroista ja ostaa mieluisaa tilalle. Itsellänikään ei ole varaa tällä hetkellä hankkia uutta astiastoa vaikka vihaankin nykyistämme, mutta en ajattelekaan että kaiken tulisi olla ”täydellistä” kerralla. Kun vanha astiastomme vuosien aikana kuluu/osia menee rikki, hankin pikkuhiljaa tilalle vain sellaisia astioita, joista haluaisin nauttia koko loppuelämäni. Samaa voi soveltaa niin vaatekaappiin, huonekaluihin ym. Mielestäni minimalismi sopii siis jokaiseen budjettiin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *