Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Onko teillä hauskaa?

Joskus on hirveän hauskaa olla töissä. Töissä sattuu ja tapahtuu aina kaikkea pientä hauskaa, joka saa hymyn huulille ja välillä jopa totaalisen naurunpyrskähdyksen aikaan. Aina kaikki ei jaksa naurattaa juuri sillä hetkellä, mutta jälkikäteen sitten usein sitäkin makeammin.

Näin kesäaikaan varsinkin turistit saavat usein hymyn huulilleni pienillä tempauksillaan ja ihan vaan kulttuurieroilla, jotka toki ovat rikkaus, mutta välillä myös hämmentävän hauska asia.

On hellyyttävää, kuinka mm. brasilialaiset naiset usein säilyttävät rahapussejaan tiukasti alushousujensa tai sukkahousujensa etumuksen alle säilöttynä. Ei tosin ole hellyyttävää ottaa vastaan niitä hmm… housunlämpimiä seteleitä, joita asiakas pöksyistään kaivaa. (Eikä myöskään seurata tuota julkisella paikalla tapahtuvaa kaivamisprosessia!) Sama muuten pätee niihin joidenkin kulttuurien suosimiin tissihikisiin seteleihin…

Eräs aasialainen mies oli kerran alkanut kassalla availemaan sepalustaan myyjän katsellessa häntä hyyyyvin hämmentyneenä. Mies oli tajunnut myyjän mahdollisen väärinkäsityksen ja kauhistunut alkaen omalle kulttuurilleen tyypilliseen tapaan kauhuissaan pahoittelemaan väärinkäsitystä, sillä hänhän oli vain kaivamassa rahaa esiin, mutta pudotti sitten siinä hemmennyksessä housunsa nilkkoihin keskellä myymälää…

Toinen aasialaisiin liittyvä hauska juttu sattui, kun iso mieshenkilöistä koostunut aasialaisporukka osti paljon tuliaisia kotiin vietäväksi. Iloinen ja ystävällinen työkaverini lykkäsi sitten heille kaikille innoissaan sillä hetkellä asiakaslahjana olleet vihreät lippalakit mukaan ja toivotti hyvät päivänjatkot. Ei kulunut montaa hetkeä, kun yksi miehistä palasi takaisin koko revohkan hattujen kanssa kauhuissaan hokien ”No no no, no green, can’t take, no green hat!” Hämmentynyt kollegani tarjosi tilalle punaisia hattuja, jotka herra kiitollisena otti vastaan.

Hämmentävän tapauksen selitys selveni meille myöhemmin erään aasialaisen oppaan avittamana: Ennen muinoin prostituoitujen naisten miehillä oli päässään vihreä huivi, minkä vuoksi vihreä hattu ei edelleenkään kaikilla alueilla ole sopiva päähineen väri miehillä. Käytännössä kollegani oli siis tehnyt herrojen vaimoista huoria lahjoillaan… Nice!

Toisen kollegan toimesta puolestaan on muuten nähty aasialaisporukka, joka kävi suomen kylmästä talvesta kuultuaan ja Lappiin matkalla ollessaan ostamassa koko monenkymmenen hengen seurueelle kuorintahanskat lapasiksi ja odotteli ne käsissään laivasta ulospääsyä tumput kirjaimellisesti suorina….

Aasialaiset ovat muuten myös siitä vekkuleita, että tahtovat usein kaikelle oman muovipussin, sillä tuliaiset on aina mukavaa viedä perille kaupan omassa muovipussissa. Lempparitapaukseni sattui joku aika sitten, kun eräs mies osti seitsemän tuoksupakkausta, jotka kukin sisälsivät viisi erilaista miniatyyrituoksua.

Laitoin tuoksut kassalla yhteen pussiin ja kaupanteon päätteeksi asiakas osoitteli pussia ja sanoi ”more”. Annoin uuden pussin, jolloin mies taas sanoi ”more”. Annoin taas yhden, jonka jälkeen mies nosti toisesta kädestään kaikki viisi sormea pystyyn ja totesi jälleen, että ”more”. Ajattelin, että mies tahtoisi ehkä kahdeksan pussia voidakseen pakata jokaiseen pussiin yhden pakkauksen ja laittaa kaikki pussit siihen kahdeksanteen pussiinsa. Nämä kahdeksankaan pussia eivät kuitenkaan riittäneet, vaan pusseja piti saada kokoajan lisää. Keskustelu oli oikein mielenkiintoinen, sillä miehen sanavarasto ei riittänyt kuin toteamaan, että ”more”. Kun leikki oli jatkunut hetken tajusin, että mies halusi minulta lopulta yhteensä 35 muovipussia voidakseen avata jokaisen miniatyyrisetin ja pakata jokaikisen miniatyyrinsä erikseen…

Tänä kesänä on myös bongattu asiakas, joka osti kerralla 29 iloisenkirjavan väristä vaseliinipurkkia tuliaisiksi. Onneksi hän ei sentään pyytänyt jokaiselle niistä omaa pussia…

Mutta kyllä nuo lähempänäkin idässä asuvat ihmiset saattavat aina välillä hieman hymyilyttää. Venäläiset naiset eivät meinaa millään ymmärtää, miksi he eivät saa maksaa aviomiestensä korteilla (”I know you’re not Vladimir or Boris!”, ”So…?”). He eivät myöskään ymmärrä, miksi he eivät voi näyttää miehensä henkilöllisyystodistusta ostaessaan omalla kortillaan yli varmennusrajan. He eivät itseasiassa ylipäätänsäkään ymmärrä, miten kortti voi muka olla henkilökohtainen ja että sen käyttäjän pitäisi voida todistaa henkilöllisyytensä… Ja miten niin lapsensa Eurooppaan lähettänyt äiti ei olisi saanut antaa pojalleen mukaan omaa korttiaan? Kyllä Eurooppa on järjetön paikka!

Kaikenlaista hauskaa ja huvittavaa siis sattuu aina välillä ellei peräti päivittäin.

Yksi lempparijuttuni ylipätäänsäkään on muuten tämä eräällä toisella laivalla kuulemma käyty keskustelu:

Asiakas: Onko teillä hauskaa?

Myyjä (katsoo hämmentyneenä): No joo…? On meillä aina silloin tällöin…

Asiakas (katsoo hämmentyneenä): Jaa… No mistä minä tiedän, milloin teillä on?

Myyjä (katsoo sitäkin hämmentyneempänä): No siis…kyllä se yleensä näkyy…

Kuluu pieni hetki, kunnes myyjä tajuaa hämmentyneen asiakkaan kysyneen Dr. Hauschkan perään eikä suinkaan tiedustelleen, onko myyjillä töissä mahdollisesti hauskaa.

Miten on, onko teillä hauskaa töissä?

Kommentit (23)

  1. Elli

    Olipas Hauschka postaus, piristi päivää kummasti 🙂

  2. Maria

    Repeilin kyllä aika huolella, aivan mahtava postaus, ja mahtavia juttuja lisää kommenteissa! 😀

  3. Anonyymi

    Hajosin tuolle viimeiselle. :DD

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *