Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

On my way to Blonderland – hiukset mustista vaaleiksi

Kahdeksan kuukautta sitten minulla oli vielä musta tukka. Olin värjännyt sitä tummaksi kymmenen vuotta ja haaveilin salaa omista vaaleista kutreistani mutta tiesin, että niihin olisi melkoinen matka ja niiden saavuttaminen olisi taistojen takana. Päätin kuitenkin, että tuolla taistojen tielle voisi olla nyt hyvä hetki lähteä ja aloitin vaalennusprojektin.

Minulla ei ole tällä koneella liiemmin kuvia tuon taiston alkutaipaleista, mutta materiaalia matkan varrelta on kuitenkin jonkun verran.

Pakkohan se on myöntää, että pää näytti välillä aivan kamalalta.

Musta muuttuu punaoranssiksi eikä siitä noin vaan päästä eroon.

Tyven kanssa oli helpompaa, mutta punaisen sävyt vilkkuivat siinäkin paljon. (Enää en edes ihmettele, miksi se kerran aiemmin mainitsemani työkaverini totesi tukkani olleen parempi ennen…)

Hiukseni kävivät läpi melkoisia kokemuksia ja kikkailuja.

Pahinta oli se, etteivät ne voineet olla tasaisen punaiset tai tasaisen oranssit, vaan mukana olivat oman vaalean sävyni lisäksi kaikki edellä mainittujen värien nyanssit.

Vaalenihan se siitä pikkuhiljaa, mutta ”vivahteikas” on lienee se kohteliain sana kuvaamaan väriloistoani.

Jos olisin viihtynyt punapäänä, olisin voinut olla jossakin vaiheessa ihan tyytyväinenkin.

Harmi vaan, etten todellakaan viihtynyt yhtään.

Onneksi punaisen sävyt alkoivat lopulta helpottaa.

Puneravista latvoista oli kuitenkin lähes mahdotonta päästä eroon ilman saksia.

Ne senkun jaksoivat punertaa.

Lopputuloksen olisi voinut ajatella hauskana liukuvärjäyksenä, mutta eihän se paljoa ihan oikeasti naurattanut.

Hiusten kuntokin alkoi olla melko huono.

Jos pientä läikikkyyttä ei pannut pahakseen ja hiuksia piti vaikkapa kiinni, oli monivärisyys usein ihan ok juttu.

Näytti se silti aika hassulta…

Vaalensin aluksi vain hiusteni päällisosaa, sillä en ollut valmis tuhoamaan hiusteni latvojakin ja lyhentämään vaivalla kasvatettuja kutrejani. Tuo vaalea tyvikasvu niiden rinnalla vasta hauska olikin, mutta onneksi se pysyi hyvin piilossa.

Syksy ja Lontoon aikani olivat mitä maininointa aikaa hiusprojektilleni, sillä minulla ei vaan ollut aikaa eikä kiinnostusta hiuksistani stressaamiseen käytettäväksi. Kun tentit vihdoin loppuivat ja minulla oli Lontoossa pari päivää aikaa otin projektikseni vielä hiusteni alaosan vaalennuksen. Pisimmät hiukset kun näyttivät hieman hassuilta jo…

Melkoisen räjähdyksenhän nekin lopulta kokivat.

Suuri osa etuhiuksistanikin oli ottanut taistelussa iskua siihen malliin, että minulla oli yhtäkkiä puoli päätä pelkkää ylenkasvanutta otsatukkaa ja pitkät oranssit hamppulatvat.

Sävytin hiuksia vähän tummemmiksi, jotta värierot tasoittuisivat ja tykkäsin pitää niitä ponnarilla, mutta pakkohan ne sakset oli kutsua apuun. Olin Lontoossa ollessani antanut kampaajan leikata hiuksiani pari senttiä viimeisimmän värinpoisto-operaationi seurauksena, mutta nyt päätin, että antaa sitten mennä ja reilummin. Pelotti ja jännitti, sillä aiempien kokemuksieni mukaan näytän ison pääni ja pullaposkieni kanssa helposti ihan naurettavalta lyhyessä tukassa.

Voin kuitenkin sanoa, että tuo pätkäisy oli hiuselämäni parhaita päätöksiä.

Lyhyt tukka oli ihan mahtava juttu ja helpotti elämääni suunnattomasti!

Latvoissa oli vielä hitusen punertavuutta, mutta sekin saa jo parissa kuukaudessa kyytiä kunhan totun näihin lyhyisiin hiuksiini täysin ja maltan ensikerralla lyhentää vielä hieman lisää saaden ne alaosan viimeisimmätkin tummat osiot toivottavasti vihdoin pois A-linjaisella leikkauksella.

Ja nyt kun katkenneita hiuksiakin oli niin paljon, on niistä saanut oikealla leikkauksella massaa ihan otsatukaksi asti. Voin pitää sitä aina silloin kun huvittaa, mutta myös pyyhkäistä sen sivuun.

Tukka punersi latvoista vielä hieman ja kellersikin enemmän kuin toivoin ja takana ja hiusten alaosassa oli vielä paljon väriyllätyksiä, mutta näiden hiusten kanssa oli jo helpompaa elää ja rakastan sitä, kuinka monipuolisesti voin niitä pitää.

Lyhyempään malliin ainakin toistaiseksi siirtyminen onkin ollut yksi parhaista hiusmuutoksistani ja toivon, että saan hiusmuutokseni viimeisteltyä ensikuussa istuessani kampaajan penkkiin ja antaessani hänelle luvan paitsi leikata myös värjätä hiukset tasaisemman ja viileämmän värisiksi!

Yritin tässä tosin itsenäisesti jatkaa vaalennusta hieman C-vitamiinipesulla ja voin kertoa, että en enää aio tehdä sitä koskaan… Ai miksi? Palataan siihen toiste!

Voin kuitenkin sanoa, että jos joku enää ikinä ehdottaa minulle hiusten värjäämistä tummiksi tai punaisiksi en todellakaan suostu lähtemään leikkiin mukaan!


Lue myös nämä aiheeseen liittyvät postaukseni:

Matkani blondiuteen – näin vaalenin mustata vaaleaan

I’m getting blonder eli C-vitamiinipesu ja Sunkissed Jelly

”Millä värjäät hiuksiasi?”

Kommentit (31)

  1. Santtu

    Ei sulla ole iso pää eikä pullaposket, päinvastoin olet tosi kaunis! Vaaleat hiukset sopivat sulle paljon paremmin kuin tummat, olet sävyiltäsi niin pehmeä (kuten suurin osa muistakin suomalaisista). Tummat hiukset sopivat todella harvalle kalpealle suomalaiselle, liian tumma hiusväri saa kasvot näyttämään ihan kuolleilta.

    Itselläni on luomutukka, kasvatin pari vuotta sitten oman värini takaisin. Pakko sanoa että yksi parhaista päätöksistä ikinä! Nykyään hiukset ovat tummanvaaleat, sellaiset haalean kultaisen & tuhkaisen yhdistelmät. Lisäksi ne ovat luonnonlaineikkaat. Pituutta on rintsikoihin saakka. Hoitaminen värjättyyn hiuksistoon verrattuna on superhelppoa, sen kuin pesen ja annan kuivua laineikkaaksi surffitukaksi. Joskus suihkautan latvoihin kosteuttavaa suihketta tai sipaisen tipan hiusöljyä. Väripurkit NEVER again.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *