Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Olia

Paitsi että huomaan usein olevani henkisesti blondi, olen sitä myös fyysisesti.
 
Tummat kiehkurani ovat peräisin suoraan hiusväripaketista ja vaikka aika ajoin haikailenkin omien vaaleiden kutrieni perään, pitäydyn silti tummissa. Tunnen oloni niissä kotoisimmaksi ja koska näin pitkään tummennettua hiuspehkoa ei ainakaan vielä nykyteknologialla saa sormia napsauttamalla kerralla blondiksi, olen tyytynyt pysymään tummana. (Mitä nyt aina välillä sorrun kokeilemaan vaalentamista ja palaan sitten takaisin tummaan kutrit oranssinkautta käyneinä ja kärsineinä.)
En ole varma, onko Garnierin uusi Olia-hiusväri jo villitys Suomessa, mutta täällä Lontoossa se on ainakin ollut kovasti esillä alkusyksystä lähtien.
Ammoniakiton, uuteen öljyteknologiaan perustuva hiusväri on ollut kuulemma kehityksen alla jo kolme vuotta ja sillä on 22 patenttia, eli kyseessä on täysin uudenlainen hiusväri ja koska värjään hiuksiani keskimäärin kerran kuussa, piti tämäkin villitys tietysti kokeilla.
Ensinnäkin paketin sisältö näytti minusta ihan poikkeukselisen tyylikkäältä. Valko-musta design oli hieno ja kehitepullon Diorin j’adormainen, öljypisaraa ilmeisesti imitoiva ulkonäkö vetosi myös minuun.
Myös se pieni seikka, että värihanskakin oli musta, toimi täydellisenä yksityiskohtana. Designissa oli todellakin onnistuttu.
Hoen aina kaikille, etteivät hiukseni ole mustat vaan tumman ruskeat (siinä on ero!) ja käytän siksi sävyä 3.0, joka on aina syvä tummanruskea ilman taittoa. Vaikka 3.0 on (lähes) aina 3.0 merkistä riippumatta, oli Garnier päättänyt nimetä sen Soft Blackiksi. No, nimetköön miten tahtovat, kunhan lopputulos olisi sama.
Itse hiusvärimassa  ei tosiaankaan haissut vahvasti oikeastaan millekään. Sävyä oli kuvattu kukkaisen suoksuvaksi, mutta jos en olisi lukenut asiasta, en olisi edes tajunnut värin oikestaan tuoksuneen pahemmin millekään. Siitä suuri plussa!
 Vaniljakastikkeelta näyttänyt värimassa oli hyvin levittyvää ja hiuksissa hyvin pysyvää.
Kehitepullon nokkakärjellä oli helppoa tursottaa väriä hiusosioihin ja väristä tulikin hiuksissa tasainen.

 Puolen tunnin vaikutusajan jälkeen hiukset oli yllättävän helppoa pestä puhtaiksi ja hiusten värikäsitelty tyvi tuntuikin poikkeuksellisen pehmeältä.
Siihen se positiivisuuteni tosin sitten loppuikin, sillä Garnierin tuote teki tukkaani jälleen garnierit.
Koska hiusteni oma väri on talvella noin 8-9 välimaastossa ja kesäisin auringon vaikutuksesta 9, on haastavaa löytää hiusväriä, joka jaksaisi tummentaa hiuksiani 5-6 astetta. Yleisesti olen todennut Schwarzkopfin värien kykenevän siihen L’orealin värejä paremmin ja jouduin toteamaan homman pitäneen tässäkin tapauksessa paikkansa.
 
L’orealilta tuleva Garnierin hiusväri ei tosiaan jaksanut tummentaa vaaleaa tyveäni miksikään ”Soft Blackiksi” ja pelko liian tummasta tyvestä oli aiheeton. Tyvi jäi lähinnä neloseksi ja vaaleni siitä pikkuhiljaa parissa pesussa lähemmäs vitosta. Lisksi neutraaliksi tarkoitettu sävy näytti vaaleassa tyvessäni hyvin punertavalta, eli mustanruskea tukkani oli siis punaruskealla tyvellä varustettu. Punertavuutta oli hastavaa kuvata kameralle, mutta näette silti varmasti, kuinka tyvi on jo heti värjäyksen jälkeen selvästi muuta tukkaa vaaleampi.
Pidin hiusväristä muuten, mutta näin suuria värimuutoksia siitä ei ollut minun päähäni tekemään.
Oletteko te kokeilleet Oliaa?

Kommentit (14)

  1. Orvokki Manteli

    Kuinka pitkään olet sitten värjännyt tukkaasi? Itse olen blondi ja värjäsin sitä mustaksi n. 8 vuotta ennen kuin ryhdyin vaalennusoperaatioon siinä kampaamossa, joka hommaan suostui (ensimmäinen eikä toinenkaan kampaamo suostunut). Maksoi n. 300 euroa + hoitotuotteet ja sain vaalean tukkani takaisin. Olihan se alussa keltainen, mutta käsittelykertoja olikin lopulta useita.

  2. Anonyymi

    Täällä kirjoittaa myös yksi kampaaja. Itselläni hyvin vaaleat hiukset (niin vaaleat kuin voi olla), jotka värjäsin tummaksi (lopulta mustaksikin) saakka muutama vuosi sitten. Värjäilin hiuksiani aina Lorealin Creme Gloss KEVYTVÄREILLÄ ja tätä sinulle suosittelisinkin, eli kevytväri on usein helpommin tarttuva ja pysyvämpi kuin kestoväri, kun on kyseessä vaalea oma väri. Toinen neuvo on se, että värjää aina pelkkä tyvi (kerran pari vuodessa voi vetää latvaan saakka, jotta haalistuneen värin saa uudelleen "kiillotettua") ihan jo senkin vuoksi, jos joskus haluat vaalentaa ja jos haluat hiusten pysyvän hieman paremmassa kunnossa.

    Sitten tuohon vaalentamiseen. Sehän on jokaisen omasta hiuslaadusta ja alla olevista värikerroksista kiinni, miten vaalenee. Itse aloitin tämän oman värin takaisin saamis-projektin n. 1,5 vuotta sitten ja voin kertoa, että tosiaan kärsivällisyyttä vaatii. Eli pikkuhiljaa raitoja lisää ja lisää, tyviväriä samalla asteittain vaaleammaksi ja nyt olen ollut loppukesästä saakka kokonaan omalla tyvellä. Myönnän, ei ole kiva vielä, tällä hetkellä näyttää siltä, kuin olisi liukuväri päinvastaisena, eli vaaleasta tummempaa kohden, mutta kyllä se siitä. Ideana on siis se, että pystyn pitämään nämä omat lapaluiden alle ulottuvat hiukseni hyväkuntoisina, ilman sen radikaalimpia lyhennyksiä.

    -Siina-

  3. Silva
  4. Anonyymi

    Oliassa sanotaan ettei kanntaisi värjätä kuin kaksi astetta omasta väristään!! Ei tietenkään se blondejasi värjää.. Mitä järkeä blondina edes värjätä mustaks

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *