Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Mitä tukalle NYT kuuluu

Siitä lähtien kun reilu vuosi sitten aloitin hiustenvaalennusprojektini mustista takaisin kohti omia vaaleita suortuviani ovat monet tietysti olleet kiinnostuneita aika ajoin kuulemaan, kuinka projekti on edennyt.
Ilokseni voin kertoa, että projekti alkaa olla melko loppumetreillä mitä tulee väripuoleen. Nyt nimittäin edessä on enää hiusten kasvattelua.
Tunnelmat ovat tällä hetkellä varsin vaaleat.
Kävin kampaajalla viimeksi maaliskuun lopulla, jolloin hiusten pituuksiin laitettiin hieman vaalennusta raidoilla, sillä tukka oli niin kärsineessä kunnossa latvoistaa, ettei kampaaja suostunut muuhun. Sen jälkeen minun ei ole enää tarvinnut kampaajan penkkiin istahtaa, sillä kesäaurinko on hoitanut tehtävänsä ja vaalentanut tukkaani entisestään pitäen huolta siitä, että hiukset näyttävät raidoitetuilta. Itse olen tehnyt osuuteni käyttämällä hiuksiin vaihdellen erilaisia hopeatuotteita, jotka ovat taittaneet tukkaa mukavasti viileämpään sävyyn.
Pituuksissa (näissä kuvissa etuoikealla) on pieni vaalennettu osio, joka on saanut osuumaa hieman muidenkin osuuksien edestä ja vaalentunut silloin hitusen liikaakin, mutta muuten aletaan olla värin puolesta hyvissä tunnelmissa.
Hiusten alakerroksissa on vielä hieman paikoitellen jopa vaaleanpuaista värihämminkiä kun tammikuussa menin vetämään hiusten alaosaa colormaskin ”ihan vaan väliaikaiseksi, pari pesukertaa riittäväksi ratkaisuksi”. Siitä ei tullut kovin väliaikaista, sillä punainen pigmentti tarttui haperoihin latvoihin melko tiukasti…
Hiuksissa on tällä hetkellä myös kotitekoista käsialaa oleva malli. 
Hiusteni latvat kaipasivat kipeästi vielä leikkausta ja etupuolella on yhä osioita, joista tulisi leikata melko monta senttiä pois, jotta ne olisivat jälleen edustuskunnossa, mutta en ole ollut halukas siirtymään aivan lyhyeen tukkaan. Olen kuluneen vuoden aikana monta kertaa yrittänyt saada kampaajan leikkaamaan hiukseni niin, että takaosa olisi hieman lyhyempi, sillä sieltä antaisin kyllä pituutta ottaa, mutta aina lopputulos on ollut sama: ”Ei tehdä niin, ei se näytä hyvältä. Se näyttää ihan vaan siltä kun siinä olisi virhe.”

Mitäs jos minä itse haluan virheellisen näköisen tukan?
Nyt kun hiusteni etuosaa on jouduttu saksimaan urakalla lyhyemmäksi ei kukaan kampaaja taatusti olisi suotunut leikkaamaan hiuksiani haluamallani tavalla, joten päädyin kotitekoiseen ratkaisuun. Tavoitteenani on kasvattaa etuosasta reilusti takaosaa pidempi, mutta en aio mennä siihen tasapitkän tukan kautta.
”Kulta, mä olen vähän katsonut YouTube-videoita. Leikattaisiinko yhdessä tänään mun hiukset?”
Minua huvitti Ruotsalaisen reaktio mitä suurimmin. Raasu kysyi epäröiden, että uskaltaisinko muka antaa hänen tehdä sen. Hän kun oli aina luullut, että hiukseni olisivat minulle erityisen tärkeät. Purskahdin nauruun. Ovatko ne muka näyttäneet viimeisen vuoden aikana siltä, että niitä on pidetty erityisen tärkeinä ja kohdeltu sen mukaan? Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara (kuten äitini aina toteaa) joten antaa mennä. Hyvä siitä tulee. Tässä on keittiösakset.
Ja hyvä siitä minusta tulikin. Paksua ja taipuisaa takaosaa oli hieman hankala saada näyttämään kuvissa siistiltä, kun samaan aikaan jumppasin käsi ojossa kameraa niskansa taakse, mutta vaikka kuva ei sitä välttämättä täysin kerro, tuli siitä joka tapauksessa yllättävänkin siisti ja tämä asiakas oli hyvin tyytyväinen. Senttejä lähti niskasta melkoisesti ja nyt kasvattelen hiuksiani hieman lisää, jotta saan viimeisetkin haperot ja värivirheelliset haituvat napsittua pois. Ja sitten menen sille kampaajalle, joka ehkä viimein suostuu leikkaamaan toiveeni mukaisesti hiukseni.
Huolettomia hiuspäiviä toivotellen bloggaaja, joka palaa noihin kuvissa näkyneisiin huulipunasävyihin pian!

Kommentit (13)

  1. Uusi vuosi, uusi tukka – Kauneus & Terveys -blogit

    […] Kävin viimeksi kampaajalla viime maaliskuussa, jolloin latvoja saksittiin varovasti ja viime kesällä Ruotsalainen avusti minua leikkaamaan itselleni uuden hiusmallin, mutta nyt vaajata puolta vuotta myöhemmin hiusteni kärsineet latvat suorastaan huusivat […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *