Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Minimalistin kotona

Olen eräällä tapaa melkoinen minimalisti. Väitettäni ei tietenkään uskoisi todeksi kosmetiikkavuortani katsellessa, mutta jos kosmetiikka jätetään kaiken ulkopuolelle, voin rehellisin mielin sanoa olevani todellinen minimalisti.

Omistan tällä hetkellä mielestäni vielä hieman liikaa tavaraa, mutta varsinkin viimeaikoina olen saanut ilokseni huomata tavarataakkani vähentyneen huomattavasti.

Kun muutin nykyiseen asuntooni hieman yli kuukaisi sitten, oli minulla vielä sen verran reilusti tavaraa, että asuntoni kaappien lisäksi myös varastokomeroni oli tupaten täynnä. Siis ihan oikeasti niin täynnä, että tuon arviolta puolentoista neliömetrin tilan oven sai komeron käytön jälkeen sulkea hyvin ripeästi, mikäli tahtoi välttyä niskaan putoilevilta esineiltä.

Olen ennenkin vähentänyt tavaroitani urakalla, mutta kuten joskus aiemminkin olen sanonut, on yksinasuminen saanut minut todellakin oivaltamaan, mitä kaikkea omistan ja mikä kaikki ihan oikeasti on minun. Lisäksi yksinasumisessa on se ihana puoli, että jos minä en tarvitse jotakin tavaraa, ei minun tarvitse ajatella hetkeäkään, tarvitsisiko asuinkumppanini tuota kyseistä tavaraa. Mäkeen vaan, jos en itse tahdo sitä enää katsella!

Olen siis karsinut, karsinut ja karsinut. Olen päättänyt, että joka päivä vähintään muutama tavara lähtee kodistani ulos. Ei väliä, ovatko nämä tavarat roskiin, kierrätykseen, ystävilleni vai perheelleni eteenpäin meneviä juttuja, vai onko kyseessä vain loppunut kosmetiikkatuote. Joka päivä jostain vaan on päästävä eroon.

Olen penkonut kotiani kuin hullu ja etsinyt asioita, joista voin luopua.

Olen jemmannut läjäpäin ja kilokaupalla vanhoja lehtiä, sillä noita vuosikymmenen takaisia sivuja on mukava käännellä ja bongailla niiltä vanhoja ja menneitä kosmetiikkatrendejä ja -tuotteita, joiden olemassaolon olin jo ehtinyt unohtaa.

Nyt selasin jokaisen lehteni läpi, revin irti valikoidut sivut, kirjoitin sivuille lehden vuosiluvun ja supistin toistakymmentä kiloa paperijätettä parin sentin paksuiseksi paperipinoksi.

Kävin tuhannennen kerran läpi vaatekaappini. Olkoot vaikka kuinka hienoja ja ihania vaatteita, mutta jos joudun miettimään niitä kaapista esiin vetäessäni, että ne sopivat vain sen ja sen kanssa ja vain siihen ja tähän tilaisuuteen, eivät ne todellakaan ole käytännöllisiä enkä todennäköisesti ole edes käyttänyt niitä kuluneen vuoden aikana. Ja vaikka kuinka harmittaisikin pudottaa UFF:in laatikkoon ilmaiseksi läjä vaatteita, joista on maksanut, tahdon niistä eroon samantien ja niistä heti eroon pääseminen on ehdottomasti niiden muutamien eurojen arvoista, joita niistä myymällä saisin.

Nyt kaikki vaatteeni mahtuvat jo tähän vaatetankoon.

Lisäksi omistan nämä kengät (joita on toki vielä liikaa, mutta joista jokainen pari on aivan ihana)…

…sekä nämä takit…

…ja kaksi laatikkoa, joissa majailevat alusvaatteeni ja vyöni.

Alusvaatteet ovat mahtava paikka tavaroiden vähentelylle. Kokeilkaapa vaikkapa itse käydä surutta läpi alusvaatelaatikkonne: Jokainen pariton ja kulahtanut sukka pois, kaikki vähänkään huonosti istuvat tai seksintappajilta näyttävät rintaliivit hornan kuuseen ja kaikki alushousut, joissa sinua hävettäisi elämäsi miehelle näyttäytyä (olettaen, että hihkuisit muuten ilosta näyttäytyä puoliksi alasti) saavat paikan roskakorista. Ja toki voit käyttää noita kaikkia kerran pölyrätteinä ennen roskiinheittoa (luonnollisestikin kenenkään ulkopuolisen tietämättä ja asiaa todistamatta), jolloin teet tavallaan myös ekoteon.

Tältä näyttää vaatepuolen kaapistoni:

Melko tyhjää, siis.

Kaapistoni ylähyllylle mahtuvat puolestaan (kosmetiikka)kirjani, seurapelini, kolme rakasta pehmoleluani sekä ompelukone ja ylioppilaslakkini.

Lisäksi yhdellä kaapistoni hyllyllä asustelevat kodintekstiilini.

Minulla on kolmea eri pyyhekokoa ja kutakin kokoa löytyy neljä kappaletta (osa käytössä ja osa pyykissä). Pyyhkeitä riittäisi vähempikin, mutta ostin nämä aikoinaan kahden hengen talouteen, jossa neljä kappaletta kutakin kokoa oli oikein passeli määrä kaksien aina ollessa käytössä ja kaksien pesussa. (Toki minulta löytyy myös muutama astiapyyhe, mutta ne jäivät nyt kuvien ulkopuolelle.)

Lakanoitani en ole tähän kuvaan saanut, sillä yksi vuodevaatekerta on käytössä ja toinen omistamani pyykissä.

Yksi kaapistoni hylly puolestaan kätkee sisälleen laatikon, jonne olen kerännyt muistoja vuosien varrelta. Tämä laatikko on vielä käsittelyä vaille, sillä siinä olevat valokuvat pitäisi karsia ja järjestellä sekä osa sen sisällöstä riittäisi minulle digitaaliseen muotoon tietokoneen näytölle kameran kautta tallennettuna.

Lisäksi kaapistostani löytyy myös ns. kodinhoitohuone, eli pienen yksiön mittakaavalla kodinhoitokomero.

Tänne olen tiivistänyt niin siivousvälineeni, silitysvälineeni, tärkeät asiakirjani, työkaluni, varalamput, kynttilät, vessapaperirullat kuin kaiken muunkin mahdollisen ja mahdottoman. Tämä kaappi kaipaa vielä lisää organisointia, vaikka kaikki ylimääräinen rompe onkin saatu sinne melko kompaktisti mahdutettua.

Tämän hyllyn kanssa käyn vielä neuvotteluja, sillä vaikka kuinka yritän uskotella itselleni käyttäväni vielä jonain päivänä käsipainojani, stepperiäni ja jumppapalloani säännöllisesti, alan pikkuhiljaa hyväksymään sen tosiseikan, että sitä päivää tuskin tulee koskaan.

Loppujen lopuksi kaapistoni on kuitenkin melko tyhjä.

Vaatepuolta täydentävät toki eteisestä löytyvät käsilaukkuni…

…sekä huivini ja hansikkaani.

Asusteet ovat heikkouteni ja tykkään elävöittää niillä muuten niin niukkaa garderoobiani. Mutta korujemmanihan te jo tiesittekin entuudestaan.

Tietysti omistan sitten myös muutaman astian…

…muutamia ruokailuvälineitä…

…muutamia ruoanlaittoa helpottavia esineitä…

…sekä muutaman ruuan esillelaittoa ja valmistusta helpottavan tavaran.

Keittiö ei missään tapauksessa ole suosikkipaikkani, mutta tykkään muutamasta keittiöni esineestä aivan suunnattomasti.

Minusta on aina yhtä hulvatonta ja hauskaa iskeä tulikuuma kattila tämän miehen haaroille.

Minusta on myös aivan ihastuttavaa ja mukavan fiiniä leikata kakkua tällä ihanasti muotoillulla kakkulapiolla.

Näille ihastuttaville jäätelökulhoille minun on vielä raivattava keittiöstäni tilaa, sillä toistaiseksi nämä ovat joutuneet majailemaan lavuaarin alla.

Ja sisustukseni huonekaluineen te jo varmasti muistittekin?

Siinä se minun omaisuuteni kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita ja tavaroita lukuunottamatta sitten oikeastaan kokonaisuudessaan olikin. Ajatus siitä, että koko elämäni mahtuisi jo ensi syyskuussa yhteen isoon matkalaukkuun ei tunnukaan enää yhtään hullunkuriselta ja mahdottomalta.

Tavaraa vähennellessä on helppoa miettiä, kuinka paljon niihin on aikoinaan investoinut ja jemmata niitä sen tekosyyn varjolla itsellään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tavaran arvo laskee ajan myötä (turha sitä kuvaputkitelkkaria on enää jemmata käyttämättömänä, vaikka se silloin ostohetkellä maksoikin useamman satasen) ja vaikka ne sata euroa maksaneet kengät kuinka olisivat hienot ja ihanat, eivät ne todellakaan ole sadan euron arvoiset, mikäli ne hiertävät jalkasi rakoille.

Trust me, olet paljon onnellisempi, kun vaan luovut ylimääräisestä!

Kommentit (50)

  1. Anonyymi

    Etkai vaan pidä sinun vaalean lilaa(?) versiotasi tästä: http://www.washingtonian.com/block_dbimages/7841/bag.longchamp.jpg käsilaukkuna? :DD

  2. Nimetön

    Anonyymi: Käytän tuota töissä laukkuna, eli kun kuljen hytin ja työpisteen väliä ja muuten vaan ympäri laivaa. Menee kädessä roikkuen mukavasti ja tuonne mahtuu kaikki mahdollinen, muttei silti ole liian iso ja hankala kuljettaa, kuten käsilaukku. Muuten tuo sujahtaa kaupungille lähtiessäni isomman laukun sisään.

    Mutta kyllä minä olen noita ihan julkisestikin nähnyt käsilaukkuina, enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on. Olen minä pahempiakin juttuja nähnyt…

  3. Tytti

    Täytyy nyt kysyä, miten ihmeessä olet onnistunut karsimaan noin tehokkaasti? Kuinka paljon tavaraa oli alunperin?

    Meidän taloudessa on toki kaksi henkilöä, mutta silti tuntuu että tämä 60 nelön kaksio on täyttynyt ihan liian tehokkaasti. Remontin myötä kaappeihin tuli järkyttävä määrä työkaluja, maaleja ja remonttitarvikkeita, ja minulla on äärimmäisen vakava keittiöväline-/astia-addiktio. Tykkään tehdä ruokaa ja viettää aikaa keittiössä, niin asioita ja välineitäkin on kertynyt. Välineitä löytyy jokaista useampi kappale, Iittalan lautasia ja kulhoja kymmeniä (pitäähän olla yhteensopivat lautaset kaikille jos tulee paljon vieraita)… en vaan osaa luopua mistään.

  4. Anonyymi

    Wautsi, -impressed! Kenpä olisi uskonut että tuohon rupeat (nimittäin muistan sinut eräistä kosmetiikkakeskusteluista kunnes lopetin myös sen, "hamstraajien vertaistuen" samalla kun ylimääräisen kosmetiikan käytön).

    Pistää myös mietittymään tämä kuvio, sillä olen käynyt edeltä tismalleen samanlaiset vaiheet;kosmettikan "harrastajasta" ja epäsosiaalisesta purkkien puunaajasta toiseen ääripäähän, minimalismiin ja yksinkertaisuuden tavoitteluun.
    En usko että ikänä haluaisin palata takaisin vaate-ja tai tavararöykkiöihin, mutta toisinaan edelleen mietin, onko tämä vain toinen huolestuttava ääripää, sillä en tunnu saavan tarpeekseni vähentämisprojektistani..Mitä luulet, tuleeko siitä ikinä valmista? :b
    t.kaima

  5. Nimetön

    Tytti: Aika lailla tavallinen perusmäärä tavaraa. Ei mitään järjetöntä määrää, mutta ihan kunnolla kuitenkin. 🙂

    kaima: Vähän riippuu, miten rasittavuuteen asti lähtee hommaa vetämään. Valmistahan tästäkään ei varmasti koskaan tule, mutta ehkä jossakin vaiheessa voi päästä siihen tilaan, joka saa itsensä tyytyväiseksi. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *