Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Miltä SEN jälkeen tuntuu

Minulla on parhaillaan menossa hiusteni kanssa kasvatusvaihe, minkä vuoksi käyn kampaajalla melko harvoin. Värjään itse hiuksieni tyvikasvun, joten en malta istahtaa kampaajan penkkiin kuin ehkä lähes puolen vuoden välein.
Syy ei ole täysin siinä, ettäkö yrittäisin epätoivoisesti saada tukkaani kasvatettua vaan oikeastaan vaan siinä, etten ole varmaankaan koskaan lähtenyt kampaajalta täysin tyytyväisenä lopputulokseen.
Kampaajareissun pitäisi kuulemma olla hemmotteleva ja naisen itsetuntoa nostava hetki. Sinne mennään innolla ja sieltä palataan aina upean hiuskuontalon kanssa työkavereiden ja lähipiirin kehuessa uutta ilmettä. Ja kun jonkun tukka näyttää muuten vaan erityisen hyvältä, kysytään häneltäkin, kävikö hän juuri kampaajalla.
Miksei minulle tule koskaan kampaajalla käytyäni tunnetta siitä, että päästäni kasvavat karvat ovat jotenkin erinomaisen upealla tavalla asettuneita ja että näytän suorastaan häikäisevän mahtavalta? Miksi minulla on aina enemmän sellainen tunne, että tahdon äkkiä kotiin tutkimaan tukkaani tarkemmin ja löytämään syyn, miksi pitäisin siitä nyt?
Onko vika minussa vai kampaajissa?
Enkö vain ole osannut kertoa kampaajille, mitä haluan? Vai eikö heitä ole kiinnostanut kuunnella? Vai onko meillä vaan ollut kaikkien kanssa niin erilainen maku ja niin erilaiset näkemykset?
Muistan käyneeni kampaajalla kerran niin, että olin aivan uskomattoman tyytyväinen lopputulokseen. Kaikki muut kerrat ovat olleet jotain sinnepäin ja suurimman osan kerroista olen keksinyt vasta muutaman päivän viiveellä, miksi kampaajalla käynti oli ihan jees juttu.
Viimeksi kampaajalla käydessäni kerroin, että yritän kasvattaa tukkaani, mutta että latvat kaipaisivat lähinnä vain siistimistä. Kerroin vihaavani lookkia, jossa hiustenlatvat olisivat kuin vain suoraan saksilla leikatut ja että kääntelen niitä raudalla ja kihartimilla sen verran usein, että tykkään niiden olevan ohuehkot ja hieman hapsutetut. Luulin hänen ymmärtäneen.
Reilua viittä minuuttia myöhemmin kampaaja oli käynyt pääni läpi ja ilmoitti olevansa valmis. No joo, olihan hän toki siistinyt kaikki haperot pois. Mustaa kappaa vasten en nähnyt tummia hiuksiani kunnolla, mutta pyysin häntä kuitenkin vielä ohentamaan latvoja hieman.
Pienen ohentelun ja laskun maksamisen jälkeen totesin omassa rauhassa omasta peilistä katsoessani, että kampaajakäynti oli ehkä elämäni nopein ja että hiusteni latvat näyttivät yhä liian tasapitkiltä ja että pituutta oli lähtenyt enemmän kuin oletin, vaikka kampaaja oli todennut latvojen olevan hyvässä kunnossa ja kaipaavan vain hyvin pientä lyhennystä.  Harmitti.
Seuraavana päivänä hiuksia muotoiluraudalla taivutellessani huomasin, että latvat kyllä taipuivat nyt paremmin, mutta ettei kampaamokäynnin lopputulos ollut mitenkään erityinen vaan ihan vaan pelkkä luokkaa ”ihan kiva, että pääsin huonoista latvoista eroon”.
Päätin, että ensikerralla maksaisin itseni kipeäksi ja menisin lontoolaiselle miespuoliselle huippustylistille toivoen, että mies tosiaan on ansainnut palkkansa. Sitä ennen kerään kuitenkin vielä kuukausien ajan rohkeutta ja hiuksiini lisäsenttejä.
Millainen fiilis teillä on kampaajalla käynnin jälkeen? Kuljetteko katuja pää pystyssä leijaillen vai kiroatteko, ettette ottaneet pipoa mukaan?

Kommentit (63)

  1. Eerika

    Mulla on kyllä aina ollut tosi onnistuneita kampaamokäyntejä. Joka kerran jälkeen oon lähtenyt kampaajalta hymy huulella ja peilin edessä viihtyisi tovinkin.. Tosin usein annan aika vapaat kädet kampaajalle. Toisekseen tämä parturi tietää tasan mitä haluan. Joten mun ei paljon ole tarvinnut stressata.

    Usein istun tuolille ja sanon, etten tiedä mitä haluan ja että olisiko jotain ehdotuksia. Yhdessä mietitty uusi malli ja sitten menoksi. Harvoin osaan itste edes sanoa, että mitä väriä haluan päähän tai mikä on järkevä joten siinäkin on kampaaja osannut auttaa. Oon tuola käynyt ehkä kolmisen kertaa vuodessa aina, mutta silti luotto on pysynyt.

    Yhdellä kertaa mun yli hartioiden ulottuneet hiukset leikattiin ihan poikamalliksi. Ja siitä kun on nyt kasvatettu, niin en oo edes oikein osannut sanoa mallia. Tai toki usein on jotain suuntaa-antavia juttuja mielessä.. Ehkä se on omasta asenteesta kiiinni, en tiedä. Itse haluan tosi usein vaihtelua ja en paljon välitä hiuksista. Tai aina kun on ollut niin onnistut leikkaus. Ja harvoin lopulta mitäään tosi radikaalia tapahtuu. Paitsi tuo kerta kun päätin, että nyt lähtee lyhyeksi.

    Näiden onnistuneiden 6 vuoden aikana en osaisi edes kuvitella että nyt vaihtaisin kampaajaa. Ja en jotenkin sillä ymmärräkkään sitä, kun porukka vaihtelee omaa kampaajaansa joka kerran jälkeen. Eihän silloin voikaan olla tyytyväinen. Kampaaja ei vielä tiedä asiakkaansa tyyliä ja tapaa ja asiakas ei tiedä kuka niitä hiuksia oikein sielä leikkaa..

  2. gem

    Kun oikein mietin, niin omalla tavallaan aika hassua ihmisten olettaa, että kampaamokäynti muuttaisi yht'äkkiä koko olemuksen ihan wau:ksi. Tulee niin vain mieleen sellaiset, jotka kävelee kampaajalle Alessandra Ambrosion valokuva mukanaan ja kertoo haluavansa samanlaiset hiukset, ja sitten nuristen pettyy siihen, ettei tullutkaan samannäköistä – kuin Alessandrasta kaiken kaikkiaan. Enkä nyt tarkoita että kaikki juoksevat kampaajalla kuvien kanssa, mutta onko silti aina alitajunnassa joku oletus, että hiusten muutos (vaikka toki paljon koko lookissa tekeekin) muuttaa yht'äkkiä ihan koko olemuksen. Ja sitten tulee pettymys kun onkin same old me, vain uudennäköisillä hiuksilla. Ihan pelkästään hyvällä tätä pohdin, ja mielenkiinnolla 🙂

  3. Anonyymi

    Minäkin päätin taas vaihteeksi siirtyä pelkkiin sävyttäviin naamioihin ja kasvattaa tukan pidemmäksi.

    Tasan yksi kampaaja on ikinä leikannut ja laittanut hiukseni niin että olin tyytyväinen. Epäilen, että syynä oli se että hänellä itsellään oli samanlainen ohut ja liukas luiru kuin mulla. Yleensä kampaajat laittavat hentoon hiukseni niin paljon eri tököttejä (helposti on 5-7 ainetta) että tukka klähmääntyy ja näyttää samealta ja rasvaiselta n. 30min kampaamokäynnin jälkeen. Jostain syystä kampaajat haluavat myös saada luiruni näyttämään entistä luirummalta tekemällä latvoihin kookkaita laineita. Ei toimi ohuessa tukassa vaan näyttää entistä ohuemmalta ja likaiselta. Eri asia jos kiharrettaisiin tukka tyvestä lähtien mutta kun pituudet makaavat suorana ja vahalla läästittyinä pitkin päänahkaa ja latvat ovat laineilla, on näky aika puistattava.

    Sitä paitsi luvattoman usein 150eur kampaamokäynnin jälkeen olen havainnut otsatukkani epätasaisesti leikatuksi tms selviä virheitä ja itse tylsillä fiskarsseilla nyrhimällä joutunut siistimään.

  4. Anonyymi

    Siis jos menet kampaajalle leikkauttamaan latvat pois niin ei varmaan olekaan mikää erityinen olo? Pientä yksinkertaisuutta havaittavissa…

    • virve

      Hei toinen yksinkertainen! 😉
      Totesin, että TÄLLÄ kertaa kasvatan ja tahdoin vain latvoihin tasoitusta ja hapsutetumpaa lookkia olematta tyytyväinen. Yleinen toteamus oli, ettei minulla ole lähes koskaan ollut sellainen wow-olo, menin sitten tekemään mitä tahansa. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *