Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Kunnianhimoinen projekti

Mitä tavaroiden omistamiseen tulee, on minulla mielessäni selvä visio siitä, millainen ihminen haluaisin olla.
Kuten olen usein sanonut, en haluaisi omistaa mitään tarpeetonta.
On melkoisen kunnianhimoinen haave omistaa vain sellaisia tavaroita, joista jokaisesta pitää ja joista jokaista käyttää usein ja jatkuvasti miettimättä, että ”no, mä nyt säilytän tämän jos joskus haluankin tätä pitää tai keksinkin tälle parempaa käyttöä”. 
Tahtoisin todella kovasti olla sellainen ihminen, jolla ei olisi mitään ylimääräistä.
Jokainen omistamani tavara olisi tarkoin harkittu tai ainakin erityisen rakas eikä kodistani löytyisi epämääräistä sälää sisältäviä vetolaatikoita ja säilytyspurkkeja. Kaikilla tavaroilla olisi funktio.
Aloitettuani ostolakko-projektini nelisen vuotta sitten lähdin hitaasti pyrkimään tähän tavoitteeseeni. Muutettuani kaksi vuotta sitten taas omaan asuntooni elämään yksin kiihtyi tavaranvähennysprojektini tehokkaasti: pitkästä aikaa kaikki asuntoni tavarat olivat taas vain omiani eikä minun tarvinnut ajatella kekenkään toisen tarpeita niiden mahdollista poisheittämistä miettiessäni.
Viime talvena ja varsinkin viime keväänä vähennysprojekti sai täysin uutta tuulta purjeisiinsa kun sovimme Englantilaistuneen Herrasmieheni kanssa, että muuttaisimme syksyllä yhdessä Lontooseen. Päätin, että kaikki ylimääräinen saa lähteä.
Ihan niin helppoahan se ei aina ole ja tavaroiden vähennysprojektini tuntuu melkoiselta ikuisuusprojektilta. Olen muuttanut Lontooseen lentokoneeseen pakattujen matkalaukkujen avulla ja loput tavaroistani ovat laivalla hytissäni. Tavaramäärä on vähentynyt hienosti, mutta ylimääräisiä on tavaroita on silti yhä tottakai paljon.
Vähennysprojektini aikana olen oppinut hirveän hyväksi luopujaksi.
Kun mietin tuotteesta eroonpääsyä en enää mieti, paljonko tuote on minulle joskus maksanut ja paljonko ”häviän” siitä luopuessani. Tavaroiden rahallinen arvo ei enää merkitse minulle niin suuresti ja koen tulevani vain onnellisemmaksi päästessäni tavaroista eroon -vaikka sitten ilmaiseksi. 
En jaksa viritellä nettihuutokauppoja tai kirpputoripöytiä. Raahaan tavarat mielummin saman tien kierrätykseen tai second hand -myymälään tai vaihtoehtoisesti annan niitä eteenpäin niille lähipiirissäni, joille koen niistä olevan hyötyä.
Kaikkea ei myöskään tarvitse säästää. Joistakin esineistä riittää, että niistä ottaa itselleen muistoksi kuvan.
Kaikkea ei myöskään tarvitse omistaa.
Koenkin, että minusta on tullut jollain tapaa anteliaampi ja että raha on jollain tapaa menettänyt arvoaan silmissäni.
Ennen olin pihi ostaja. Ostin mielummin enemmän halvemmalla kuin satsasin kerralla isompaa summaa vähempään. Minulle ei olisi ennen tullut mieleenkään laittaa satoja euroja käsilaukkuun tai maksaa muutamaa satasta huivista, mutta nykyään teen sen helposti. 
Hankin mielummin 500 euron käsilaukun, jota tiedän käyttäväni tulevat vuodet ahkerasti kuin kolme 30 euron käsilaukkua, joita kohtelen miten sattuu ja jotka päätyvät lopulta kaappini pohjalle.
En pidä ongelmana maksaa täydellisestä huivista paria sataa euroa, mikäli se tarkoittaa sitä, etten koe enää tarvitsevani kahdeksaa kymmenen euron huivia täyttämään kaappiani.
Hauskinta ja samalla yllättävintä uudessa, kalliimpiin asioihin satsaavassa suhtautumistavassani on kuitenkin se, että itseasiassa olen säästänyt enemmän kuin koskaan ennen.
Tiedän monen myös haluavan kovasti kuulla, millaisiksi kosmetiikkavarastoni ovat kutistuneet tämän projektin myötä, mutta en malttaisi ihan vielä paljastaa sitä teille. Hommat ovat olleet niin hyvällä mallilla, että olen itsekin ollut hieman yllättynyt. Matkaa on kuitenkin vielä edessä enkä tiedä, pääsenkö ihannepisteeseeni ikinä, mutta yritän ainakin kovasti. Palaankin kosmetiikkavarastoihini hieman myöhemmin tarkemmin.
Millaisia tavaranomistajia te olette?

Kommentit (19)

  1. asetonihuuruja

    Oon vähän semmonen enemmän on enemmän -ihminen, mutta en todellakaan mikään hamsteri! En osta huonoa tavaraa vain ostamisen takia, mutta toisaalta ostan mielummin useamman hyvälaatuisen (siis ei mitään paskaa, mutta tietty ei ehkä parasta parasta laatua?) luomivärin kuin yhden tosi kalliin paletin, vaikka niissä laatu kulkisikin käsi kädessä. Mietin harmittavan vähän tavaroiden käyttöikää, koska tietenkin tulee halvemmaksi, jos kalliimpi tuote tosiaan kestää paljon kauemmin kuin se halpa.

    Silti haaveissa olisi minimalistinen omistaminen, ettei joka kaapista putoa jotain päähän ja että varasto olisi järjestyksessä. Tosin nuokin varmaan onnistuisi, kun jaksaisi vähän järjestellä…

  2. annina

    Olet itse asiassa inspiroinut itseäni tavaroiden vähentämisprosessissa 🙂 Jo muutamien vuosien ajan olen jollain lailla kasvanut materiariippuvuudesta eroon, eikä turhaa tavaraa ole juurikaan tullut haalittua, mutta tämän vuoden aikana olen sekä tietoisesti että pakon edessä (muutto) karsinut vanhaa roinaa, jota olen syystä tai toisesta säästänyt. Kesällä myin aika ison kasan tavaraa kirpputorilla ja annoin muutoinkin pois. Muuton jälkeen varsinainen vähentäminen väheni (heh), mutta alkaisi ehkä olla aika kurkkia niihin muutamaan muuttolaatikkoon jotka vain päätyivät purkamattomina vaatehuoneeseen – miten paljon siis todellisuudessa tarvitsen kaikkea niiden sisältöä, jos en niitä tässä ajassa ole kaivannut? Sinänsä mistään luopuminen ei ole tähän mennessä tehnyt kipeää, olen kovin huono muodostamaan tunnesiteitä mihinkään tavaroihin (kitara ja muutamat muut poikkeukset lukuun ottamatta…).
    Olen vielä nuori (niin olet toki sinäkin :)), ja krääsää ehtii varmasti kertyä elämän aikana, vaikka siitä kuinka yrittäisi pysyä erossa, mutta ehkä on kuitenkin hyvä tiedostaa näitä asioita jo nyt, eikä vasta kahdenkymmenen vuoden päästä.

    Mahtoikohan kommentissa olla sen puoleen päätä kuin häntääkään… No, haluan kuitenkin kiittää että taannoin jaoit ajatuksiasi aiheesta saaden itsenikin tarttumaan toimeen vähemmän materialistisen elämän puolesta. Tällaiset asiat ovat hyvä esimerkki siitä, että kauneus- ym. blogit ovat paljon muutakin kuin pinnallista hömppää 🙂

  3. Sanni

    Muissa asioissa en varsinainen hamstraaja ole, paitsi kosmetiikan osalta. Uuutuuksia ja muiden hehkuttamia tuotteita on aina pakko päästä testaamaan! Ennen minäkin ostelin paljon halpislaukkuja ja muita asusteita, mutta nykyään omistan muutaman laadukkaan ja kalliimman laukun. Huivien kanssa sama juttu. Mieluummin pistän muutaman satasen vähän parempaan huiviin ja käytän sitä vuosikausia, kuin jatkuvasti ostan uusia kaapin perälle lojumaan.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *