Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Kun pattereista loppuu virta eli kun oikein mikään ei huvita

Palasimme kolme viikkoa sitten kotiin Thaimaasta ja olin ensimmäisen viikon ajan täynnä virtaa. Halusin tehdä sitä, tätä ja tuota sekä hoitaa vielä nuokin jutut. Mieleni oli täynnä suunnitelmia sen suhteen, mitä minun pitäisi, täytyisi ja tulisi tehdä sekä mitä ennenkaikkea haluaisin tehdä.

Ruotsiin paluun myötä olin saanut ainakin hetkellisesti päätökseen myös muut työjutut maapäällikön työtä ja bloggaamista lukuunottamatta, joten yhtäkkiä minulla tuntui olevan vaikka kuinka paljon aikaa. Jatkoin tekemällä töitä kosmetiikan verkkokaupan maapäällikkönä  60% työtunneilla tarkoittaen, että arkipäivisin kävin töissä vain joka toinen päivä kolmena päivänä viikossa.

Ostolakossa väsymys

Siinä missä Bangkokissa minut oli pitänyt kiireisenä ylibuukattu työkalenterini ja kaupungin hektinen syke, olinkin nyt keskellä rauhallista maalaismaisemaa, jossa saatoin kuulla linnunlaulua ja ympärilläni oli muuten suurimman osan ajasta täysi hiljaisuus. Asun Nackassa, joka on vain 15 minuutin bussimatkan päässä Viikkarin laivatrerminaalilta ja Slussenilta, mutta vaikka kotimme sijaitseekin pienkerrostalojen kansoittamalla alueella, on täällä silti metsää ja luontoa ympärillä. Täällä on rauhallista ja sen rauhallisuuden kokeminen on ollut viimeviikkoina jopa vähän uuvuttavaakin.

Tuntui, että Bangkokin sykkeessä pysyin puuhakkaana. Kun koko kaupunki touhuaa ympärilläsi, haluat itsekin tehdä asioita. Sain Bangkokissa ollessani aikaan valtavasti ja minulla oli suurimman osan aikaa sellainen olo, että minulla on halua ja energiaa tehdä paljon. Tottakai välillä oli pakko ottaa rennommin, mutta se saattoi vain tarkoittaa, että kävelisin pitkin vilkkaana ja meluisana kadunkulmasta toiseen jatkuvaa kaupunkia. Joskus iltaisin tuntui hyvältä heittäytyä sohvan nurkkaan katsomaan Netflixiä, mutta saatoin samalla jo suunnitella, mitä teen seuraavana päivänä.

Viimeiset kaksi viikkoa Nackassa olen ollut väsyneempi kuin koskaan enkä vain voi ymmärtää miksi. Unohdinko pakata mukaani sen kaiken energian, joka minulla oli Bangkokissa käytössäni?

Ostolakossa väsymys

Koska käyn konttorilla töissä vain kolmena päivänä viikossa, saan neljänä päivänä elää oman aikatauluni mukaan. Noina aamuina olen usein maannut sängyssäni vain miettien, että jos nyt pidän silmät kiinni, ei aamu vielä tule eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään. Minulla on lupa vain olla. Se kaikki tavanomainen into tuntuu jostain syystä kadonneen ja olen esimerkiksi saanut suorastaan pakottaa itseni käymään omaisuuttani läpi, jotta projekti edistyisi. Jos voisin, makaisin vain sängyssä ja sohvalla läpi päivän.

En ole varma, olenko väsyneempi henkisesti vai fyysisesti. Tuntuu, että molemmilla tavoilla. Kun raahustan konttorilta kotiin työpäivän päätteeksi, ovat kaikki energiavarastoni kadonneet ja haluaisin vain käpertyä sohvalle kirjan kanssa. Mikään ei tunnu huvittavan ja ympärillä on jatkuvasti unettavan hiljaista satunnaista linnunlaulua lukuunottamatta.

Väsyttääkö hiljaisuus? En ole koskaan ollut ihminen, joka viihtyisi luonnossa. Aina sanotaan, että ihmisille on parasta luonnon rauha, mutta minä en vain pidä siitä. Menen tuhat kertaa mielummin kävelylle kaupunkiin kuin luontoon ja ihastelen paljon suuremmalla innolla ihmisten luomia moderneja rakennuksia kuin luonnon maisemaa. En viihdy luonnossa, en nauti siellä olosta ja se jopa ahdistaa minua. Olen ollut elämässäni ehkä viitisen kertaa mökillä ja käynyt näiden 3,5 Nackassa asutun vuoden aikana vain muutaman kerran enemmän kävelyllä asuntoamme ympäröivässä luonnossa. En vain nauti siitä. Bankokin metelin jälkeen oli toki ihanaa kokea täysi luonnon hiljaisuus, mutta mieluiten ottaisin vain hiljaisen kodin keskellä vilkasta kaupunkia.

Ostolakossa väsymys

Juuri nyt minulla on ikävä sitä fiilistä, jonka saan, kun innostun jostakin asiasta. Minulla on lähes jatkuvasti joku pieni projekti meneillään ja rakastan olla jostakin asiasta niin innoissani, etten sen parissa puuhastellessa meinaa malttaa mennä nukkumaan ja aamulla herään innolla jatkamaan hommia. Lähipiirini tuntee minut tuuliviirinä, jonka mielenkiinnonkohteet voivat toki vaihdella kuukaudesta, viikosta, päivästä ja jopa tunnista toiseen, mutta yhdistävänä tekijänä on sentään aina, että olen jostakin asiasta innoissani. Nyt en ole ja se tuntuu tylsältä. Ja tylsyys väsyttää. Varsinkin, kun taustamusiikkina on unettava linnunlaulu ja luonnon hiljaisuus.

Ehkä uutta virtaa saisi, kun lähtisi kaupungille, mutta minua ei vain huvita. Tahtoisin vain maata sohvannurkassa ja olla tekemättä mitään. Ei minulla mikään maseuntunut olo ole, mutta tuntuu, että kysyn itseltäni kokoajan, että ”no mitäs nyt” ja minulla ei ole siihen vastausta. En minä tiedä, että mitäs nyt tehtäisiin. Mikään ei tunnu innostavan, teen pakolliset jutut ja välillä revin itseni suurempiin hommiin kuten vaikka varastokomeron siivoukseen, mutta tosiasiassa mikään ei vaan juuri nyt innosta ja saa energianappulaani virtaa.

Ostolakossa väsymys

Ehkä toisaalta on myös ihan okei, ettei pattereissa ole aina virtaa. Olen viimeiset vuodet ollut niin tottunut siihen, että virtaa riittää ja kiinnostavia juttuja on niin paljon, että niiden parissa riittää loputtomasti puuhasteltavaa, että nyt olen jopa hieman hukassa itseni kanssa. Ennen olen voinut luottaa siihen, että aina joko päivätyön tai blogin puolella on jotain, mistä olen niin innoissani, että haluan käyttää siihen vaikka kuinka paljon aikaa enkä malta odottaa, että yön yli nukuttuani saan jälleen jatkaa, mutta nyt tuntuu, etten saakaan niistä sitä potkua.

Koska tunnen itseni tiedän, että tämä on vain ohimenevä fiilis ja lakkaan varmasti taas pian uimasta käsipohjaa mutalammikossa ja siirryn surffaamaan eufoorisemman olotilan tuoville korkeille aalloille. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että on aivan se ja sama, missä se surffilauta on, sukelluspukua en taatusti vedä päälleni ja hittoako sinne laineille menemään kun silmät, suu ja nenä on kuitenkin kohta täynnä kirvelevän suolaista merivettä.

Ostolakossa väsymys

Mitä te teette, kun teillä on vastaava fiilis?


Lue myös:

Tukholma 7.4.2017 – terrori-isku Tukholmassa

Ruotsalaista elämää: asuminen Nackassa

Tänään on hyvä olla

Heikot hetket ja huonot päivät Ruotsissa – 10 ihmetyttävää tai ärsyttävää asiaa

virve-fredman-taydellinen-iho-opas-korealaiseen-ihonhoitoon

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!

Kommentit (11)

  1. Riitta

    Voisikohan kyse olla kotiinpaluusta johtuvasta kulttuurishokista? Itselläni ainakin se on aina ollut pahempi sopeutua takaisin kotiin ulkomaan reissujen jälkeen..

    1. -

      Ikävää että energiat tuntuu olevan lopussa, mutta välillä ihan normaalia varmasti kaikille (varsinkin jos on vuosia tehnyt hurjalla tahdilla). Halusin kommentoida, että masennus voi tuntua myös juuri tuolta: mikään ei kiinnosta eikä innosta, itsensä voi kyllä pakottaa tekemään jotain, mutta se ei silti tunnu samalta kuin ennen.

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *