Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Kristallipallon perässä

Kosmetiikkamyyjän työ ei ole aina mukavaa tuoteneuvontaa. Ne päivät, joina se sitä on, menevät ohi mukavan ripeästi, mutta aina asiakaskontakteja ei vaan riitä.

Nuo hetket ovat turhauttavia. Myymälässä voi olla kolme myyjää ja muutama sarjojen oma konsulentti tyhjänpanttina ja he kaikki yrittävät keksiä itselleen puuhaa vaikka väkisin.

Yksi myyjistä penkoo kassalla olevia paperikasoja. Niiden seassa on varmasti joku paperinivaska täynnä tuoteinformaatiota, jota hän ei ole vielä lukenut. Jos aika ei kulu tarpeeksi sitä lukiessa, niin ainakin sitä etsiessä.

Yksi konsulentti järjestää jokaisen hyllystään löytyvän huulipunatesterin niin, että niiden numerot ovat numerojärjestyksessä ja käännettynä oikeinpäin. Toinen siirtelee voidepurkkejaan ja miettii, olisiko niiden rivistöjen välissä parempi olla sentin verran tilaa vai antaa niiden olla tiiviinä rivistönä. Hän kokeilee molempia vaihtoehtoja.

Yksi myyjä täyttää hyllyjä. Hyllyistä ei ole mennyt kaupaksi koko illan aikana yhtäkään tuotetta, mutta taaempia tuotteita voi aina siirtää edemmäs ja toivoa, että laatikosta löytyisi edes joku tuote, jonka voisi nostaa hyllyyn. Ja laatikkoakin voi aina järjestää hieman lisää, sillä pahimmassa tapauksessa sen tuotteet menevät kuitenkin epäjärjestykseen aina sitä aukivedellessä ja sulkiessa ja kierre on valmis.

Kolmas myyjä pyörii ympyrää. Asiakkaattomuus puuduttaa ja hän on turhautunut. Joka kerta, kun joku yksittäinen asiakas tulee myymälään hän tervehtii asiakkaan ja tarjoaa apuaan. Ja joka kerta asiakas vaan ilmoittaa rauhassa katselevansa.

Tilanne voi olla tämä, jos asiakkaita ei vaan ole yhtään. Mutta joskus tilanne voi olla samanlainen, vaikka myymälässä olisikin jatkuvasti asiakkaita. Joskus nimittäin vain on päiviä ja iltoja, jolloin kukaan ei yksinkertaisesti halua apuasi.

Näinä päivinä jokainen asiakas löytää tuotteensa itse. He eivät halua kuulla mistään tuotteesta mitään, he eivät halua nähdä mitä olisi tarjouksessa eivätkä he halua kuulla sinusta muutenkaan.

Nämä uhmaikäisen minäminäminä-kehitysvaiheen yhdessä päivässä kokevat asiakkaat ovat mielenkiintoinen ilmiö, joka auringonpimennyksen lailla ilmestyy aina silloin tällöin sillä erotuksella, ettei sitä ilmiötä voi millään lailla ennakoida. Tai voisi, jos olisi kristallipallo, mutta silloinkin olisi varmasti kiinnostuneempi lukemaan siitä lottonumeroita kuin ennustamaan asiakaskäyttäytymistä.

Nämä päivät ovat kaikkein turhauttavimpia. Jos myymälässä ei ole asiakkaita, on ihan suotavaa, että myyjä täyttää hyllyjä, pyyhkii ohimennen ja vaivihkaa hieman pölyjä ja tekee muutakin järjestelyä. Mutta eihän sellaista voi tehdä, jos myymälässä on enemmänkin asiakkaita! Tällaisina päivinä ei myyjä voi oikestaan tehdä muuta kuin seistä. Ja kuinka hyödyttömältä tyhjänpanttina seisova myyjä näyttääkään!

Apuaan voi ja pitääkin olla aina tietysti tarjoamassa, mutta kymmenennen avuntarjouksen torjunnan jälkeen sitä turhautuu väkisinkin. Onko minulla huulipunaa hampaissa? Näytänkö muuten vaan hassulta? Onko sepalukseni auki tai onko hameeni korvissa? Miksi ihmeessä nämä välttelevät minua? Ei, minussa ei ole mitään vikaa, tänään vaan on tällainen päivä.

Aina välillä henkilökunta yrittää saada tilanteesta irti edes jonkunnäköistä huumoria:
”Käyn äkkiä vessassa.”
”No joo, pidä kiirettä, jätät meidät kyllä aikamoiseen pulaan tämän ihmismassan kanssa.”

Kuiva huumori jaksaa hymyilyttää, mutta ei naurattaa enää siinä vaiheessa, kun olet kävellyt viidettä tuntia ympyrää lattiaan uria kuluttaen ja toivoen, että jotakuta edes seuraavana päivänä kiinnostaisi kuulla, mitä olet jostakin tuotteesta mieltä tai että löytyykö valikoimasta edes ylipäätänsä sen tietynlaisen kaltaista tuotetta.

Muita, jotka ovat selaisessa työssä, ettei asiakaskäyttäytymistä voi aina täysin ennustaa?

Toinen, aiheeseen läheisesti liittyvä postaus on luettavissa täältä.

PS. Koska lukijoiden joukossa on kuitenkin aina joku, joka ymmärtää tekstini väärin, sanon jo heti, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa vaan katsella eikä tarvitse apua. Olen itsekin sellainen asiakas. Postaukseni koskee vain ja ainoastaan niitä hetkiä, kun myymälä on täynnä asiakkaita, joista yksikään ei vaan halua missään vaiheessa apua.

Kommentit (30)

  1. Anonyymi

    "Nämä uhmaikäisen minäminäminä-kehitysvaiheen yhdessä päivässä kokevat asiakkaat ovat mielenkiintoinen ilmiö"

    Höh, tajusin näemmä kirjoituksesi väärin ja olen ylläkuvatun kaltainen henkilö. Onneksi sinulla ei ole mitään meitä vastaan, jotka haluavat vain katsella rauhassa =)

    • virve

      Kyseinen lause oli pilke silmäkulmassa kirjoitettu, vaikka sen voi toki lukea miten tahtoo. Kaikkien huumori ei mene aina yksiin. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *