Kosmetiikkaläski

Siinä missä moni on ikuisella laihdutuskuurilla kroppansa kilojen kanssa, olen minä ikuisella laihdutuskuurilla kosmetiikkani kilojen kanssa.

Jokainen ikuinen laihduttaja tietää, kuinka homma menee.

Välillä on mieletön tsemppihenki päällä ja motivaatio on katossa. Piru vieköön, nämä kilot eivät lannista minua ja vielä minä ne selätän! Pienien välitavoitteiden kautta voittoon! Ja niin kilot karisevat ja elämä hymyilee.

Jossakin vaiheessa homma alkaa kuitenkin tympiä ja laihduttaja lipsahtaa. ”Ei se yksi herkku pahaa tee, sitä paitsi nythän on oikein hyvä syykin sille…” Harmi vaan, ettei se yksi herkku yleensä pysy vain yhtenä herkkuna ja samaan syssyyn on hyvä vähän herkutella enemmänkin. Ja kun koko homma tuntuu menneen plörinäksi sen yhden herkuttelun jälkeen, jota on seurannut toinenkin herkkutelu ja vielä kolmaskin, on helppo antaa vaan mennä ja herkutella ihan niin paljon kun sielu sietää. Uuden laihdutuskuurinhan voi sitten aloittaa seuraavalla viikolla.

Sitäpaitsi kaikki herkuthan ovat aivan ihania! Miksi turhaan kieltää ne itseltään, kun voi sallia ne itselleen ja nauttia elämästään täysillä niinkin pienten asioiden avulla? Mitä haittaa pienestä herkuttelusta on, jos se kerran nostaa mielialaa ja onnelliset ihmiset kuitenkin elävät vähemmän onnellisia ihmisiä pidempään? Kuinka tylsää elämä onkaan, jos kieltää itseltään sellaiset asiat, joista oikeasti nauttii ja joista nauttimisesta ei ole kellekään mitään haittaa?

Joskus on vain pakko saada hieman suklaata.

(Philosophyn ihanaihanaihana Peppermint Hot Cocoa suihkugeeli/ shampoo/ kylpyvaahto, eBay.)

Joskus on vaan tyydyttävä nauttimaan siitä, että on kosmetiikkaläski ja ottaa ilo irti kiloistaan.

Ihmisellä on kuulemma ongelma, jos hänen on haalittava näin paljon kosmetiikkaa ympärilleen. Sillä kuulemma kompensoidaan puutteita elämän toisilla osa-alueilla. Olen monesti kuullut moralisointia siitä, että hyvinvoiva ja elämästään nauttiva ihminen ei saisi omistaa paljoa kosmetiikkaa. Se ei kuulemma ole tervettä ja taustalla piilee ties mitä psykologisia juttuja. Pitäisi kuulemma vähentää kosmetiikan määrä ja huomata sitten olevansa jotenkin onnellisempi.

Anteeksi, mutta miksi ei saisi omistaa? Mitä ihmeen epätervettä siinä on? Miten ihmeessä joku tuntematon osaa sanoa, kuinka minut tehdään onnelliseksi?

Minulla on toimiva parisuhde, vaikka tykkäänkin kosmetiikasta. Saan mieheltäni rakkautta ja hellyyttä eikä minun tarvitse mitenkään yrittää paikata niitä kosmetiikalla. Saisin vielä enemmänkin rakkautta ja hellyyttä, jos en olisi näin kiinnostunut kosmetiikasta ja viettäisi näin paljon aikaa siihen paneutuen.

Minusta on ihan normaalia, jos luonnossa ja lenkkipoluilla liikkuminen tai kuntosalin hikijumppa eivät ole ollenkaan niin mielekäitä harrastuksia kuin kosmetiikkaosastolta toiselle pinkominen tai markettimarssi. Ei kaikkien tarvitse nauttia samoista asioista.

Rakastan työtäni. Kosmetiikkamyyjänä työskenteleminen ei ole lopullinen pyrkimykseni, mutta tällä hetkellä olen siihen hyvin tyytyväinen. Kuinka moni voi sanoa, että rakastaa lähes poikkeuksetta mennä töihin?

En käytä kosmetiikkaan aikaa ja rahaa siksi, että yrittäisin parannella tuotteiden avulla huonoa itsetuntoa ja yrittäisin näyttää kokoajan huolitellulta. Käytän kosmetiikkaa tuottamaan minulle mielihyvää. Selluliittivoiteiden sijaan ostan vartalotuotteita, jotka saavat tuoksullaan minulle hyvän mielen. Voin olla montakin kuukautta epilomatta säärikarvojani, mutta säärien kosteuttamisesta en luovu. Pehmeä ja kosteutettu iho nyt vaan tuo minulle hyvän fiiliksen. Tykkään laittautua, mutta voin aivan hyvin lähteä kauppaan ilman meikkiä ja tukka likaisena. Saatan itseasiassa lisätä huulikiiltoa, vaikka olisin kotona ypöyksin. Minua ei haittaa, jos kuljen kotona tehohoito suihkumyssyn alla muhimassa ja tupamme täyttyy miehen ystävillä. Minulle on aivan sama, miltä myssyni kanssa näytän, sillä kohta tukkani tuntuu pehmeältä ja puhtaalta. Minulle kosmetiikka on siis ehdottomasti fiilisjuttu.

Kosmetiikasta nauttiminen ei vaikuta elämääni millään muulla lailla, kun tekemällä minusta hieman onnellisemman. En osaa nauttia kauniista luonnosta ja minulle keskellä kaupunkia kasvava, jalkakäytävän ja autotien rajalle istutettu puu on jo ihan tarpeeksi luontoa. Sen sijaan mielenkiintoinen kasvovesi tai uusi kynsilakkasävy saavat minut haukkomaan henkeäni ja pysähtymään ihastelemaan niitä pitkäksikin aikaa. Siinä missä moni matkustelee mielenkiintoisen kulttuurin ja auringonpalvomisen vuoksi, matkustan minä ihan vaan nähdäkseni ja kokeakseni mielenkiintoista kosmetiikkaa.

Kutsu vaan elämääni käyhäksi, mutta minä ainakin nautin siitä täysin rinnoin ja elän pitkän elämän olemalla onnellinen kosmetiikkaläski (ellen sitten kuole ennenaikaisesti kosmetiikan yliannostukseen). Joskus vain on mukavempaa olla onnellinen kuin elää yleisten normejen mukaan.

Älkää siis panko pahaksenne, jos blogini on välillä paljon muutakin kuin ”ostolakossa”, sillä minä olen ihan tavallinen naispuolinen jojolaihduttaja kosmetiikkakilojeni kanssa. Olen kuluttanut tänä vuonna loppuun 83 tuotetta ja vähentänyt varastojani muutenkin hyvin, mutta toisaalta moni ikuinen laihduttaja on varmasti laihduttanut elämänsä aikana samanverran kiloissa painaen silti yhä saman verran (ellei enemmänkin) kun laihduttelun aloittaessaan.

Minulta kysytään aina säännöllisesti lipsahduksieni jälkeen, pitäisikö minun vaihtaa blogini nimeä. Ei pitäisi, sillä ”Ostolakossa” on ikuisuusprojekti siinä missä jojolaihduttajan laihdutuskuurikin. Laihdutusvaihe vaan näyttää taas olevan hieman tauolla.

Kommentit (53)
  1. Kysyisin asiaa taas ihan aiheen vierestä, eli miksi Dependin vihreästä kynsilakanpoistoaineesta jää kynsille öljymäinen pinta? Pitääkö sen antaa kuivua, pestä kynnet vai voiko siihen lakata suoraan? Jos lakkaan suoraan kostealle pinnalle, lakka kuivuu tosi kauan. Olen yleensä pessyt ja kuivannut kynnet lakanpoiston jälkeen.

  2. Oletan että ihmiset on edellisissä postauksissa kritisoineet ostoja ? En voi käsittää miten jokun blogi kirjottajan ostot olis kenellekkään jeesustelun asia, mä ainakin luin hymyillen ne postaukset, ja olin vaan ilonen, että olis vähän villiintyny, enkä mä ainakaan koskaan oo ajatellu että sun elämä ois pelkkää kosmetiikkaa (ja jos oliskin, niin mitä hittos sen moralisoiminen kellekkään muulle kuuluis, jos ite oisit onnellinen ?) Ihmetyttää sew miten ihmiset jaksaakin valittaa aina, eihän mitään blogia ole pakko lukea jos sen aiheet ahdistaa 😀 Mä ainakin tykkään sun blogista just tälläsenä kun se onkin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *