Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Kuukautiskuppi – yksi traumaattisimmista kokemuksistani

Tämän postauksen kirjoittaminen aiheuttaa minussa jo lähtökohtaisesti hieman pohdiskelevia tunteita. Sen aihe on minusta hyvin tärkeä ja haluan keskustella siitä, mutta samalla mietin ehkä vähän punastellen, että jätänkö ihan oikeasti internetiin minun omilla kasvoillani ja nimelläni tällaisen kirjoituksen…

Lunette kuukautiskuppi
Kuva: Lunette

Haluaisin avata keskustelua kuukautiskupista. Tuo silikoninen kuukautissiteet ja tampoonit korvaava tuote on mielestäni yksi ihmiskunnan parhaita keksintöjä, sillä sen avulla voidaan välttyä valtavalta määrältä jätettä. Siitä huolimatta, että pidän vekotinta nerokkaana keksintönä, en silti itse käytä sitä. Jos tähän mennessä pyörittelitte silmiänne sille, että olenko niin häveliäs, etten meinaa kehtaa punastelematta kirjoittaa kuukautisista internetiin, niin kyse ei ole siitä.

Minulla on nimittäin melko traumaattinen ensikosketus kuukautiskuppiin ja vaikka tuosta tapahtumasta on vuosia, en ole silti saanut aikaiseksi kokeilla kuppia uudelleen. Toivonkin nyt, että tämän kokemuksen jakamisen myötä saan teiltä irti ne parhaat vinkit, joiden kautta uskallan ehkä antaa kupille uuden mahdollisuuden ja luopua itsekin kuukausittaisen kuukautisjätteen tuottamisesta.

Sain kuukautiskupin muistaakseni blogitapahtuman kautta vuonna 2011 ja olin erittäin utelias kokeilemaan sitä. Olin kuullut kupista valtavasti kehuja ja hyvä ystäväni vannoi sen nimeen. Se oli kuulemma äärettömän kätevä ja kuulosti kaikin tavoin siltä, että halusin ottaa sen käyttööni.

Silikoninen, sisään asetettava kuppi keräisi kuukautisveren, joka olisi helppoa kaataa kupista pönttöön ja samaa kuppia voisi käyttää vuodesta toiseen. Kupin pesu kuulosti sekin helpolta ja vaikka ajatus kupin keittelystä puhtaaksi kiehuvassa vedessä vähän mietitytti koin, että voisin hyvin pyhittää kupilleni yhden pienen kattilan, jos se kerran auttaisi vähentämään tuottamani jätteen määrää merkittävästi.

Olin lukenut paljon kupin käytöstä ja tiesin, että sen antennia voisi olla hyvä lyhentää hieman, jottei se paina. Kupin antenni vaikutti aika pitkältä, joten napsaisin siitä hieman pois, mutta jätin silti ainakin puolet antennista jäljelle.  Rullasin kuppia hieman, asetin sen ohjeiden mukaisesti paikoilleen ja unohdin pian koko kupin olemassaolon.

Lunette kuukautiskuppi
Kuva: Lunette

Kävin päivällä kaupungilla ja illalla kotona tuli sitten aika ottaa kuppi pois. Kuppi olisi kuulemma helppoa poistaa, kun sitä tarttuisi sen juuresta ja ruttaisi hieman. Aloin poistaa kuppia, mutta en tuntenut sitä sormillani. Yritin vaihtaa asentoa, mutta sormenpääni eivät vain tavoittaneet kuppia.

Mitä hemmettiä, eihän se nyt tuonne voi kadota!

Kävi ilmi, että kuppi oli ilmeisesti alipaineen vaikutuksesta noussut hyvin ylös. Se kyllä olisi siellä jossakin, mutta se nyt vain pitäisi löytää.

Tässä vaiheessa tilanne huvitti minua. Laitoin kuppia suositelleelle ystävälleni naureskellen tilanneraporttia ja kerroin, että olin hävittänyt kuukupin sisääni. Sain vastaukseksi hämmentyneen, naurunsekaisen viestin, joka sisälsi lisää vinkkejä kupin poistoon.

Yritin etsiä kuppia uudelleen. Minulla on melko lyhyet sormet ja pihtiotteessa olevien etu- ja keskisormen ulottuvuus on kuitenkin melko rajallinen. Aloin tulla epätoivoiseksi. Miten hemmetin ylös kuppi olisi voinut nousta?

En tiedä, kuinka kauan olin kuppia lopulta yrittänyt tavoittaa, mutta lopulta tunsin sen antennin pään kynsieni välissä. Hurraa, ainakin tiesin, että se oli tavoitettavissani.

En nyt välitä liiemmin avata asiaa, mutta totean vaan, että alakerroksessa oli kuitenkin melko rajoitetusti työskentelytilaa, mikä hankaloitti kupin antenniin tarttumista. Hankalasta lähetysmiskulmasta huolimatta sain juuri ja juuri napattua kiinni antennin päästä kynnenkärjilläni, mutta otteeni lipesi jatkuvasti. Alipaine piti kuppia niin tiukasti otteessaan, ettei antennin nykiminen alati lipsuvien sormenkynsien ja sormenpäiden avulla auttanut yhtään. Kuppi pysyi tiukasti paikoillaan.

Lunette kuukautiskuppi
Kuva: Lunette

Aloin tuskastua. Hiki virtasi, epätoivo pääsi valoilleen ja olin yrittänyt saada kuppia pois jo varmasti toista tuntia. Sormet kramppasivat, ranteessa olisi kohta varmasti jännetuppitulehdus ja sisälläni oli verellä täytetty kuukautiskuppi, jota en saanut pois. Tiesin, että pitäisi yrittää rentoutua, mutta tuossa tilanteessa se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Ystävälleni lähettämäni naureskelevat raportoinnit alkoivat vaihtua epätoivoisiin viesteihin. Alkoi olla yö, mutta en taatusti olisi niin epätoivoinen, että lähtisin keskellä yötä ystäväni luo pyytämään apua kuukautiskupin poistamisessa.  Tällainen tilanne kaipaisi pelastavaa prinssiä, mutta silloinen poikaystävänikin oli ulkomailla. Mitä hemmettiä voisin tehdä? Lasketaanko se pettämiseksi, jos pyydän jonkun alapäihin tottuneen miespuolisen tuttavani avuksi? Meillä oli eksän kanssa ihan hyvät välit, voisiko häneen ottaa tällaisessa tilanteessa yhteyttä? Tulkoot vaikka uuden tyttöystävänsä kanssa paikalle minun puolestani, kunhan tilanne ratkeaisi.  En enää itsekään tiennyt, laskinko leikkiä vai aloinko jo olla niin epätoivoinen, että olin lähes tosissani.

Yritin saada kuppia irtoamaan ja vaikka onnistuin jo saamaan sen antennista hieman paremman otteen, ei sen nykiminen auttanut yhtään. Alipaine oli sen verran vahva, että se voitti kramppaavat sormeni ja kuppi vaan pysyi sisälläni. Minun ei ollut millään mahdollista saada sormiani sen verran lähemmäs kuppia, että voisin jotenkin onnistua rutistamaan sitä ja rikkoa alipaineen.

Mietin kauhuissani, olisiko minun todellakin mentävä aamulla lääkäriin. Ei hyvä jumala, en halua olla se tyyppi, jonka pitää mennä lääkäriin pyytämään, että toosaan työnnetty esine poistetaan. En ollut varma, olisinko jopa toivonut sen olevan mielummin seksilelu kuin kuukautiskuppi, sillä aamuun mennessä kuppi olisi varmasti niin täynnä verta, että sitä varmasti roiskuisi joka puolelle kuppia poistaessa. Se olisi elämäni noloin lääkärikäynti ja päätin, että vaikka joutuisin vääntämään kuppia irti koko yön niin saisin sen kyllä itse pois.

Voin kertoa, että se oli yksi elämäni tuskaisimmista illoista. Minun oli välillä pidettävä taukoja, sillä työskentelyasennon vuoksi ranteeseeni sattui, sormeni kramppasivat ja olin hiestä märkä. Hemmetin hemmeti!

En enää muista tarkalleen, kuinka kauan yritin irrottaa kuppia, mutta lopulta useamman tunnin tuskailun jälkeen sain sen ihmeen kaupalla pois sisältäni. Voitte arvata, että minun ei todellakaan tehnyt mieli kokeilla kuppia uudelleen.

Lunette kuukautiskuppi
Kuva: Lunette

Edellisestä kuukautiskuppikokeilustani on nyt noin seitsemän vuotta, mutta en vieläkään ole varma, uskallanko kokeilla kuppia uudelleen. Ajattelin silloin, että minulla vain oli huono tuuri, mutta olen vuosien aikana törmännyt verkossa moniin keskusteluihin siitä, kuinka kuppi on noussut hyvin ylös ja kuinka sitä on ollu hankalaa saada pois. Olen saanut noista keskusteluista irti hyviä vinkkejä vastaavia tilanteita varten ja nykyään sentään asun yhdessä kumppanini kanssa, joka voisi varmasti tarpeen tullen ojentaa auttavan kätensä, mutta silti uuden kupin hankkiminen ja testaaminen mietityttää hieman.

Täällä Bangkokissa asuminen on kuitenkin saanut minut miettimään tuottamani jätteen määrää aivan erityisen paljon ja koen kuukautisjätteestä luopumisen tärkeäksi asiaksi. Aion siis hankkia uuden kuukautiskupin kun palaan Tukholmaan (täältä Bangkokista en ole sellaista löytänyt), mutta sen käyttöönotto jännittää silti kovasti. Olisikin siis mukavaa kuulla, kuinka kuukautiskupin käyttö on muilta sujunut, millaisia ongelmia kupin kanssa on ollut sekä ennen kaikkea kuulla parhaat vinkkinne kuukautiskupin käyttöön.

Lunette kuukautiskuppi
Kuva: Lunette

Onko teillä jaettavana kuukautiskuppikokemuksia?


Lue myös:

Kuinka blogilla voi tienata?

Epäsuosittu mielipide: En pidä Ruotsista

Epäsosiaalinen vai sittenkin vain todella itsekäs?

Millaista on olla parisuhteessa, jonka kieli ei ole oma äidinkieli?

Diginomadina Thaimaassa: näin sujuu elämä läppärityöläisenä maailmalla

Kommentit (80)

  1. Minna

    Valitettavasti ainoo mikä noihin ongelmiin auttaisi on juuri harjoitus sen kupin käytössä ja poisottamisessa. Mulle kuppi on aina sopinut hyvin ja opin nopeasti sen kanssa toimimaan. Lantionpohjan lihaksia voi tosiaan käyttää apuna siten että ikään kuin ponnistaa ja työntää niillä alaspäin jolloin kuppi tulee helpommin ulottuville.

  2. Maaria

    Terveydenhoitajan tai lääkärin luo tuollaisen ongelman kansaa ei olisi mitenkään noloa: veri ja alapäät on hoitoalan ihmisille normaali asia ja heillä on mahdollista käyttää maskeja, hanskoja, essuja. Käytännöllisiä vaikeuksia en sentään kutsuisi traumoiksi – kukaan ihminen ei ole käyttäytynyt loukkaavasti tai törkeästi eikä kyse ole luonnonmullistuksesra tai suuresta menetyksestä. Jos on läpikäymätöntä todellista traumahistoriaa, voi käytännön vastoinkäyminen tuntua raskaalta ja nujertavalta.

  3. Ii

    Yksi vinkki useiden kommentoijien perään vielä: jos tuntuu haasteelliselta saada puristettua kuppia kahdella sormella, niin alipaineen rikkomiseen riittää, että saa sujautettua yhdenkin sormen kupin ulkoreunan ja emättimen seinän väliin ja ikäänkuin painettua kuppia lyttyyn. Itse käytän tätä metodia jos tuntuu, että kuppi on päässyt ”kiipeämään” liian ylös. Sitten vaan lantionpohjan lihaksilla kevyesti työntämällä pitäisi saada kuppi hivutettua ulos. Ei ikinä väkisin vetämällä. Ja jos se meinaa uudestaan ottaa alipaineella kiinni, niin painaa sitä samalla kun vetää.

  4. Marde

    Mulla ensimmäiset menkat kupin kanssa takana enkä voi kun suositella! En hitto kyllä vaihda takaisin siihen karmeaan rättishow:n. Ja runsaat menkat 5pv kyseessä. Kupin käyttö vaatii kyllä treeniä että sen saa oikeaan kohtaan ja pysymään siinä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *