Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Kielten sekametelelisoppa

Tämä blogi on siitä ihana juttu, että tavoitan tämän kautta valtavan määrän ihmisiä, jolla on sekä monipuolisia kokemuksia, kiinnostavia mielipiteitä että erinomaisia ajatuksia. Siksi onkin mukavaa vaihtaa puheenaihe aina silloin tällöin kosmetiikan ulkopuolelle ja luottaa, että fiksut lukijat sanovat fiksuja asioita, joista on apua.

Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään ihan kunnon postauksen voidakseni saada kuulla kokemuksia muilta kenties vastaavassa tilanteessa olleilta. Asiana on nimittäin monikielisyys perheessä.

HOme

Ennen kuin kukaan alkaa onnittelemaan niin voin heti sanoa, että viini maistuu edelleen erittäin hyvin lohisushin ollessa lempparituokaani eikä täällä olla vatsa pystyssä, mutta koska ajatus siitä, että tähän pikku perheyksikköön varmasti jossain vaiheessa kuitenkin tulee ehkä joku kolmaskin osapuoli on erittäin todennäköinen ajattelin, että voisin ihan hyvin tässä välissä kysellä teiltä kokemuksia kielien sekamelskasta.

Stockholm

Olen päässyt seuraamaan kaksikielisyyttä sivusta isoveljeni perheen kautta, sillä hän puhui aluksi vaimonsa kanssa englantia, mutta vaimo on nykyään jo oppinut hyvin puhumaan ja ymmärtämään suomea. Heillä on viisivuotias tytär, jolle veljeni puhuu suomea ja hänen vaimonsa englantia, joten pieni ihanuus on oppinut molempia kieliä. Kuten aina sanotaan, oli puhumisen aloittaminen hieman hitaampaa ja välillä sanat ja kielet saattavat edelleen mennä hieman sekaisin, mutta tytöstä tulee sujuvasti kaksikielinen molempien vanhempien ymmärtäessä kuitenkin kumpaakin kieltä.

Stockholm

Mikä minua kuitenkin kiinnostaa ajatuksena on se, että mitäs jos kumpikin vanhemmista puhuu lapselle omaa kieltää, mutta toinen vanhemmista ei ymmärrä toista kieltä? 

Minusta olisi sääli jos en voisi opettaa lapselleni suomea. Koen, että Ruotsissa asuessani haluan ehdottomasti, että lapseni ykköskieleksi tulee ruotsi ja sitä hän tulisi isänsä kanssa puhumaankin minun ymmärtäessäni kuulemaani yleensä varsin hyvin. Mutta entäs sitten, kun minä puhun lapselle suomea ja minulla on hänen kanssaan oma salakieli, jota isi ei ymmärrä yhtään? Tuleeko kieltä ymmärtämättömälle isälle ulkopuolinen olo, kun äiti ja lapsi höpöttävät keskenään salakieltä, jota isä ei ymmärrä ollenkaan? Ja pitääkö sellaisissa tilanteissa, joissa keskusteluun ottaa osaa kaikki perheen kolme henkilöä minunkin puhua silloin ruotsia? Ja kokeeko lapsi tämän epäjohdonmukaiseksi?

Stockholm

Haastetta tuo toki myös se, että en oikeasti puhu hyvää ja sujuvaa ruotsia. Muistutan Ruotsalaista kokoajan, että hänen tulisi puhua minulle ruotsia, mutta vaihdan itse usein englantiin ja se on lopuksi usein meidän kommunikointikielemme. Tiedän, että minun tulisi alkaa puhua ruotsia, mutta se sisäinen neljätoista vuotias pakkoruotsin uhrini huutaa jatkuvasti, että faaaaaan, jag vill inte! Mitäs, jos minä siis puhuisin lapselle suomea, isä ruotsia ja me vielä keskenämme englantia? Millainen sekametelisoppa siitä syntyy ja voiko lapsi oppia enää yhtään kieltä kunnolla?

HOme

Toki ruotsalainen isä oppii varmasti kokoajan lisää suomalaisia sanoja, mutta tuskin nyt kuitenkaan noin vaan suomen kieltä. Ruotsalainen opetteleekin jatkuvasti uusia sanoja ja yhdistelee niitä varsin luovasti, mutta se on kuitenkin eri asia kuin oppia ymmärtämään suomea sujuvasti. Ja minä opettelen kokoajan puhumaan ruotsia, mutta… mutta.

Stockholm

Minusta olisikin ihana kuulla teiltä ihan vaan uteliaisuuden vuoksi kokemuksia ja vinkkejä tällaiseen tilanteeseen. Kuinka homma lähtee menemään ja millaisia lopputuloksia teillä on tullut?

Kommentit (33)

  1. Päivi / Puolivälissä

    Luin joskus tutkimuksen siitä, että valtaosa maailman ihmisistä on monikielisiä. Lapset oppivat kieliä uskomattoman hyvin, sitä ei tarvitse pelätä. Aika usein ympäristön kielestä tulee lapselle se vahvin kieli, mutta lapsi on silti sujuvasti kaksi-/monikielinen vaikka hän ei ihan kaikkia kieliopin kiemuroita osaisikaan kaikilla kielillä. Olen huomannut, että suomen kielen kirjoittaminen voi olla aika haastavaa saksansuomalaisille nuorille, vaikka he puhuisivat ja ymmärtäisivät suomea hyvin.

    Meilläkään mies ei osaa suomea, mutta toki hän on oppinut ymmärtämään sitä jonkin verran näiden vuosien aikana minun seurassani – varsinkin sen myötä kun kuulee minun puhuvan lapselle suomea päivittäin. Hän ei ole koskaan pitänyt ongelmana sitä, jos ei ymmärrä kaikkea mitä sanon. En tiedä tuleeko meillä koskaan olemaankaan koko perheen yhteistä kieltä.

    Kirjoitin jokin aika sitten blogiini omia kokemuksiani nelikielisen lapsen kasvattamisesta: https://puolivalissa.wordpress.com/2016/01/19/nelikielinen-lapsi-alkutaival/
    Oma lapsemme on vasta 2,5-vuotias, mutta puhuu jo erinomaisesti sekä isän, äitinsä, että ympäristön kieltä ja tuntuu myös ymmärtävän jonkin verran englantia, jolla kommunikoimme mieheni kanssa keskenämme.

  2. Mipi

    Tiedän muutaman kaksikielisen perheen ja kaikissa vanhemmat puhuvat lapsille omaa äidinkieltään. Mahdollisen lapsenne ruotsin kielen kehitys ei tule olemaan ongelma Ruotsissa asuessa ja luulen että miehesikin oppisi pikkuhiljaa ymmärtämään suomea kun juttelet lapselle. Itse lähtisin ehkä yrittämään kaksikielisyyttä, mutta jos elämä ilman englantia tuntuu kovin vaikealta niin kyllä lapset kolmikielisiksikin oppivat, vaikkakin ehkä vähän hitaammin. Suomen kieltä suosittelisin pitämään yllä esim. lasten kerhoissa jne. jotta joku muukin sinun lisäkseni puhuisi lapselle suomea.

  3. Kielisoppaa

    Minulla on kaveri joka on puoliksi suomalainen ja puoliksi kiinalainen, jonka vanhemmat puhuvat keskenään englantia, äiti puhuu hänelle myös englantia ja isä suomea. Perhe on asunut kuitenkin kiinassa ja suomessa, mutta kaverini oli kiinassa englanninkielisessä koulussa, joten ei koskaan oppinut kiinaa kunnolla. Vanhempana häntä on harmittanut suunnattomasti ettei äiti opettanut hänelle koskaan kiinaa, sillä hänen on täytynyt opetella sitä myöhemmin itsekseen.
    Itse olen kaksikielinen (100% suomalainen, asunut ulkomailla ja käynyt englanninkieliset päiväkodit/koulut) ja vanhempani puhuivat keskenään tahalteen salakielenä ruotsia. Itse en sitä kuitenkaan heiltä koskaan oppinut, koska kieltä ei oltu kohdistettu minuun, eikä tullut sitä toistoa ja opettavaisuutta mitä yleensä tulee kun opetellaan kieltä lapsena, mikä kuitenkin harmittaa minua, koska koulussa ruotsin opettelu olisi ollut sata kertaa helpompaa. Tämä saattoi olla nyt kauhean sekava kommentti, mutta pointti oli että kannattaa opettaa kaikki kielet lapselle sillä siinä ei menetä mitään ja lapsea ei myöhemmin harmita ettei osaa ’omaa’ toista äidinkieltään…. ja koska suomi on aika hankala kieli opetella ’kirjallisesti’ myöhemmin 😀

  4. Ninnu

    Mielestäni kaksikielisyys on niin suuri etu ihan jo työelämässä ja elämässä ylipäätään, että se pitäisi lapselle suoda, jos siihen on mahdollisuus.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *