Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Kerro nyt siitä työstäsi, Virve-täti!

Monia on kiinnostanut kuulla lisää työstäni laivalla. Kirjoitin aiheesta postauksen reilu vuosi sitten työharjoittelujaksoni yhteydessä, mutta koska toimenkuvani oli silloin erilainen ja työkokemuksenikin varsin lyhyt, oli aiheesta mukavaa näpytellä teille pyynnöstänne uutta tekstiä.

Työskentelen siis merillä ja työpaikkani seilaa Helsingin ja Tukholman väliä missionaan viihdyttää Itämeren ylitse seilaavia matkustajia. Oma työrytmini on sellainen, että olen töissä kahdeksan päivää ja vapaalla kahdeksan päivää, eli kun olen töissä, voin tosiaankin keskittyä työasioihini ja kun olen vapaalla, saatan sysätä työasiat kokonaan pois mielestäni. Tuon kahdeksan päivän työjakson aikana teen töitä 80 tuntia, mikä on yleensä melko uuvuttavaa, eli vaikka sitä seuraava kahdeksan päivän vapaajakso onkin pitkä, on sen tarvekin todellinen. (Kesällä tein kerran 18 päivän työputken ja voin kertoa olleeni melkoisen romuna sen jälkeen ja jo sen aikana…)

Päiväni alkaa tyypillisesti (Suomen aikaa) klo 8:30 tai 9:00 riippuen siitä, onko laiva saapumassa Helsinkiin vai Tukholmaan. Tätä ennen olen heräillyt hytissäni ja siistiytynyt varsin pikaisesti ja juossut ripein askelin töihin. Nämä ovat niitä hetkiä, kun se 30 sekunnin työmatka todellakin on ihana juttu!

Aamulla myymälä on auki asiakkaille 1,5 tuntia, jonka aikana palvelen asiakkaita niin kassalla seisten kuin tuotevinkkejä lattialla antaen ja tuotteita hyllystä ojennellen. Tämän jälkeen seuraa mahdollista kassan laskua (otamme muuten vastaan kymmenkuntaa eri valuuttaa!) ja pikainen vaatteiden vaihto hieman hame-kauluspaita-liivi -asua rennompaan vaatekertaan, joka päällä onkin sitten hyvä kontata pitkin myymälää.

Tähän väliin käyn yleensä hakemassa pikaisesti pientä aamiaista, jonka voin äkkiä työkavereiden kanssa palaveeratessa ja höpötellessä haukata.

Oma toimenkuvani on paitsi hoitaa tavallisia myyjän tehtäviä (eli mm. olla kassalla, myydä ja pitää huolta hyllyissä olevista tavaroista) myös hoitaa muita juoksevia asioita myymälässämme. Virallinen nimike lienee parfyymin assistentti tai jotakin sinne päin, mutta kuljen myös nimellä ”tilaava myyjä”. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että pidän huolta monista pienistä asioista ja monien pienien (ja oikeastaan vähän isompienkin) asioiden sujumisesta ja istun osan ajasta tietokoneen ääressä tietokoneohjelmilla leikkien.

Iltapäivän ohjelma vaihtelee hieman päivästä riippuen. Joinakin päivinä ohjelmassa on inventointia ja joinakin vain pelkkää siivoamista ja vaikkapa henkilökunnan harjoituksissa käymistä. (Jokaisella henkilökunnan jäsenellä on oma toiminumeronsa, jonka mukaan hänen tulee mahdollisen hätätilanteen kohdatessa toimia ja tätä toimintaa jokaisen on harjoiteltava kerran kuussa yhdessä ryhmänsä kanssa. Itse esimerkiksi vastaan tietyn alueen evakuoinnista ja tietyn pelastusveneaseman lauttojen laskemisesta ja väen niihin pakkaamisesta.)

Joinakin päivinä iltapäivät puolestaan keskittyvät suurien tai vähän pienempienkin tavarakuormien purkuun. Tällöin tavaroiden tarkistelu ja hyllyttäminen voivat viedä pitkäänkin aikaa. Pari kertaa viikossa taas puolestaan on tilauspäivä, jolloin vastuullani on antaa työkavereilleni jokaisen henkilökohtaisella vastuulla olevien sarjojen koneelta tulostamani tilausehdotelmat ja katsoa vastaavasti läpi myös omat sarjani.

Iltapäivisin työt loppuvat klo 13-15 välillä riippuen siitä, kuinka paljon hommia on ollut. Tämän jälkeen olemme vapaalla yleensä keskimäärin noin kolmisen tuntia, jolloin ehtii käydä syömässä, salilla, kaupungilla tai mennä ihan vaan vaikkapa päiväunille.

Ja sitten laivan lähtiessä klo 17 (paikallista aikaa) hommat lähtevät taas rullaamaan. Myymälä avataan ja kaupanteko alkaa, mutta itse vetäydyn tässä vaiheessa yleensä toimistoon purkamaan päivän aiempia tapahtumia. Kirjaan päivällä aiemmin tulleet tuotteet varastosaldoillemme, näpyttelen tilauksia menemään, vastailen sähköposteihin, tulostelen myyntiraportteja, tarkistan inventaarioiden tuloksia, käyn läpi sortimenttilistoja, tilailen tarvittavia testereitä ja hoidan tosiaan kaikkia mahdollisia pieniä juoksevia asioita, jotka myymäläämme liittyvät, mutta joiden tekemisellä ei pomoamme viitsitä rasittaa.

Toimistohommissa vierähtää pari kolme tuntia, jonka jälkeen palaan takaisin myymälän puolelle. Myymälä on iltaisin auki kuusi tuntia ja meitä on yhteensä matkustajamäärästä riippuen kolme tai neljä henkilöä töissä, mikä riittää joskus oikein hyvin, mutta joskus taas hieman huonommin. Meidän laivallamme parfyymimyymälä on erillinen myymälänsä, eikä vain osana tax free -myymälää, joten myös kassalla olo kuuluu tehtäviimme.

Loppuillan aikana palvelen jälleen asiakkaita niin myymälän lattialla kuin kassankin takana. Työ on aivan normaalia myyjän työtä sillä erotuksella, että ilmapiiri on usein rennompi kuin maissa ja asiakkaat ovat nimenomaan tulleet rahat taskussa poltellen pitämään hauskaa ja shoppailemaan. (Plus että jalkojen alla keinuu välillä hieman ja tavaroita saatta putoilla hyllyiltä yllättäen.) Käytän työssäni päivittäin suomen lisäksi enlgantia ja ruotsia, joista jälkimmäinen on toki vielä hieman ontuvaa, mutta jolla kyllä jo alan melko hyvin pärjäämään… Iltaani kuuluu yksi 30 min tauko, jonka vietän yleensä henkilökunnan messissä (eli taukohuoneessa) syöden ja lehtiä lukien.

Myymälä sulkeutuu paikallista aikaa klo 23, jonka jälkeen olen vapaalla aamuun asti. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kello on Tukohlmasta Helsinkiin matkatessa Suomen aikaa jo kaksitoista ja aamulla minun tulisi jälleen olla skarppina töissä klo 8:30, eli vapaa-aikaa jää 8,5 h, jona tahtoisin mielelläni ehtiä syödä, käydä suhkussa, nukkua ja muutenkin vain hetken rauhoittua. Yleensä yöunet jäävät siis hieman lyhyiksi. Yhtenä aamuna työpassini aikana saan sentään nukkua hieman pidempään ja mennä töihin vasta klo 11.

Nautin työstäni, sillä pääsen paitsi työskentelemään minulle niin rakkaan kosmetiikan parissa konkreettisesti, saan myös hieman lisää vastuuta. Toki vastuu on välillä stressaavaakin, sillä minä olen loppupeleissä se, joka pitää huolta siitä, että myymälässämme on tarpeeksi tavaraa hyllyissä ja minä olen samalla myös se, jonka vastuulla on, ettei tavaraa kuitenkaan tilata liikaa. Välillä aivoni käyvät ylikierroksilla miettiessäni, olenko nyt varmasti muistanut ennakoida tulevan kampanjan ja riittääköhän tuota ja tuota tuotetta nyt seuraavaan toimitukseen asti ja mistä ihmeestä saisin äkkiä sitä ja tätä lisää. Tai otinko nyt sittenkin noita liikaa. Mutta toisaalta pieni stressi pitää minut töissä skarppina.

Ja onneksi en hoida työtehtäviäni yksin. Paitsi että minulla on loistava työporukka tiiminäni, on minulla myös loistava vastapari. Tällaisessa vuorottelevassa työssähän homma toimii niin, että jokaisella on oma vastaparinsa, joka hoitaa samat hommat toisen ollessa poissa. Kurjaa on toki se, etten koskaan itse ole samaanaikaan vastaparini kanssa töissä, mutta ihanaa on se, että joku toinen on myös vastuussa asioista kanssani ja tiedä, että joku toinen on tarvittaessa paikkaamassa mokiani…

Joku kysyi minulta muutama postaus sitten hytissäni olevia tuotteitani esitellessäni, että eikö hytissäni sitten poissaollessani ole ketään, kun voin kerran jättää sinne tavarani. Hommahan toimii niin, että minulla ja vaihtoparillani on yhteinen hytti ja toisen ollessa vapaalla toinen majoittuu siellä. Hytissäni ei siis majaile kuka tahansa ja sieltä löytyy lukollisia kaappeja ja vetolaatikoita (joiden lukkoja en tosin koskaan käytä), joihin voin tavarani jättää. Nyt olen saanut työsuhteeni jatkuvuudelle hyvän varmuuden, joten olen pikkuhiljaa alkanut säilyttämään hytissäni kaksoiskappaleita kotoani jo löytyvistä tuotteista helpottaakseni työn ja kodin välillä siirtymistä.

Voin ihan avoimesti tunnustaa olevani hyvinkin sotkuinen ihminen töissä majaillessani. Kotonani tykkään siisteydestä, mutta koska minun ei tarvitse jakaa hyttiäni kenenkään kanssa (mitä useilla laivayhtiöillä puolestaan joutuu tekemään), annan hyttini vaan olla pommin jäljiltä ja siivoan sen yleensä vasta ennen lähtöä. Heitän siis mukaan tulevat tavarat matkalaukkuuni, laivalle jäävät tavarat laatikoihin ja kaappeihini, kutsun paikalle siivoajan ja kipitän kotiin. Ihanaa ja helppoa!

Tässä vielä vastauksia muutamiin teidän mieltänne askarruttaneisiin kysymyksiin:

Missä henkilökunta syö? Pitääkö olla omat eväät mukana?
Henkilökunta syö laivan messissä, jossa on vuorokauden ympäri ruokaa tarjolla. Tiettyinä aikoina saatavilla on lämmin ruoka, aamiainen ja muut asiaankuuluvat, mutta muuten tarjolla on aina naposteltavaa, salaattipöytä, leipiä, jogurttia, viiliä, juomia yms., eli nälissään ei todellakaan tarvitse olla. Ja voin kertoa, etten itse muuten enää todellakaan tahdo mennä töihin firmaan, joka ei tarjoa minulle kerran viikossa jäätelöpäivää tai pannaripäivää!

Hytissä on myös yleensä jääkaappi, jonne voi jemmata omia tai messistä napattuja ruokia.

Onko palkka parempi kuin maissa?
Jos kouluttautuisin oman esimieheni työkuvaa vastaaviin tehtäviin (myymäläpäällikkö/osastopäällikkö) ja tekisin sitä työtä maissa, jäisi minulle kuukaudessa varmasti vähemmän rahaa käteen kuin mitä nyt jää. Eli minusta palkkaus on hyvä varsinkin siihen nähden, millaisella nälkäpalkalla tavallinen kosmetiikkamyyjä maissa joutuu elämään. Verotuksessakin kun kuitenkin otetaan huomioon se, etten työskentele missään kunnassa.

Kuinka paljon tarvitsee olla kielitaitoa?
Suomen lisäksi ruotsia ja englantia tarvitaan. Itselläni ei ollut leikkiin mukaan lähtiessä kovin vahva ruotsi (eikä se ole sitä vieläkään), mutta olen yrittänyt käyttää sitä ja jatkuvasti petrata taitojani.

Toisaalta siitä ei ole kovin kauaa, kun huomaamattani mokasin itseni palikkaruotsillani asiakkaalle, joka tiedusteli, tulisiko hyllystä loppu ollutta tavaraa seuraavana päivänä. ”Nej, det kommer inte…” Halusin jatkaa lausettani kertomalla tavaran tulevan ylihuomenna, mutta en millään saanut oikeita sanoja päähäni muuten kuin englanniksi. ”Day after tomorrow” kääntyi päässäni sujuvasti lähes sanasta sanaan ruotsiksi ja totesinkin sitten asiakkaalle, että ”Dagen efter i morgon!”, jonka jälkeen asiakas katsoi minua varsin kummallisesti. Paljon myöhemmin tajusin ylihuomisen olevan ”övermorgon” ja asiakkaan nyt todennäköisesti luulevan, ettemme vaan jaksa seuraavana päivänä krapulaltamme purkaa mitään hyllyyn…

Mutta sattuuhan sitä.

Kesäisin yhdellä risteilyllä voi olla mukana viittäkymmentä eri kansallisuutta (risteilijöitä laivaamme mahtuu reilut 2800), joten englanninkielentaito on ehdotonta. Itse käytän sitä päivittäin paitsi asiakkaiden kanssa myös toimistohommissa. Myös venäjänkielentaito on kysyttyä tällä hetkellä, mutta harmikseni en itse osaa tuota kieltä pätkääkään. Itse osaan kyllä myös auttavasti saksaa, mutta sitä tulee harvemmin töissä käytettyä.

Kuinka siellä saa nukuttua?
Henkilökunnan hytit sijaitsevat erillisillä hyttikäytävillä, joten matkustajien välillä varsin riehakaskin meno ei häiritse meitä. Itse nukun aina korvatulpat korvilla, sillä joku pieni tärinä, särinä tai muuten vaan pärinä häiritsisi minua muuten kuitenkin.

Tänä talvena Itämerellä on muuten pahin jäätilanne 24 vuoteen ja voitte vaan kuvitella, kuinka hyttini ikkunan alla laivan kylkeä repivät jäät kolisevat ja meluavat! Ääni on välillä aivan mieletön!

Kuinka itse päädyit työhösi?
Olin itse tehnyt kosmetiikan myyntitöitä nelisen vuotta (alunperin kosmetologikoulussa opiskelleena ja sen koulun keskeyttäneenä), kun kuulin uudesta opintolinjasta, jolla saattoi opiskella myynnin ammattitutkinnon kosmetiikkamyyjäksi erikoistuneena. Lähdin koulunpenkille ja sain sitä kautta päähäni lähteä uteliaisuuttani työharjoitteluun laivalle. Tein laivalla pari harjoittelujaksoa, jonka jälkeen minua pyydettiin kesätöihin. Kesän jälkeen tilaavan myyjän paikka vapautui ja suureksi yllätyksekseni minua pyydettiin kokeeksi kyseiseen pestiin. Homma ilmeisesti sujui hyvin, sillä nyt minulle on luvattu pysyvä paikka firmasta tässä hommassa.

Koen siis suurta ylpeyttä voidessani sanoa, että olen päässyt työtehtäviini puhtaasti oman osaamiseni ansiosta ilman suhteita ja ulkopuolisia suosituksia. Aloitin työni täällä 22-vuotiaana palkattomana työharjoittelijana, jota kutsuttiin ”pirpanaksi” ja nyt olen 24-vuotias vastuullisia työtehtäviä hoitava työntekijä, jolle on luvattu tulevaisuus tässä firmassa. Tuntuu, ettei moinen ole ollenkaan itsestäänselvää nykyään, joten kuten sanoin, olen asiasta ylpeä. Arvostan samalla suuresti sitä, että minulle on annettu mahdollisuus näyttää kykyni ilman, että nuoresta iästäni on tehty numeroa.

Mistä pidät työssäsi erityisesti?
Tykkään siitä, että minulle on annettu vastuuta. Tykkään puuhata koneella ja ottaa asioista selvää, mutta tykkään myös asiakaspalvelusta. Vaihtuvat asiakkaat ja rento ilmapiiri sekä mahtavat työkaverit (joiden keski-ikä osastollani tosin on 50-vuotta, mutta jotka ovat ottaneet minut hyvin vastaan) tekevät tästä työstä todella mielenkiintoista.

Mistä et pidä työssäsi?
Siitä, etten saa nukkua läheskään tarpeeksi!

Tahdotteko kysyä jotain erityistä työhöni liittyvää?

Tai kiinnostaako teitä nähdä enemmänkin postauksia työstäni? Juttutoiveita saa esittää, sillä sellaisiin tämäkin postaus jälleen pohjautui.

Kommentit (38)

  1. -m-

    Mahtavaa, näitä lisää. Tosi kiinnostavaa lukea aivan erilaisesta arjesta.

    Purjehditko muuten Suomen- vai Ruotsin lipun alla?

  2. Niia

    Miten työlookkisi eroaa arkiehostuksesta/pukeutumisestasi?

  3. Anonyymi

    Ehkä vähän myöhään kommentoin, mutta kuivashampoon äkillinen tyhjentyminen johtuu siitä jos korkki (se mistä painetaan) on jäänyt väärään asentoon, esimerkiksi niin että se on jostain kulmasta paianautunut alas.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *