Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Inside the Industry 9: Kuinka kosmetiikassa käytettyjen aineiden turvallisuutta määritellään

Parissa aiemmissa Inside the Industry -sarjan postauksissa on viimeaikoina käyty läpi kosmetiikkatuotteisiin liittyvää turvallisuutta ja yksittäisten tuotteiden ja ainesosien turvallisuuden arviointia senhetkisen tiedon pohjalta.
Kuten viimeksi kerron, täytyy jokaiselle EU:ssa myytävälle kosmetiikkatuotteelle tosiaan olla tehtynä turvallisuusarvio. Kun tuotteelle tehdään turvallisuusarviota selvitetään, kuinka paljon kuluttaja altistuu jokaiselle sen raaka-aineelle tuotetta käyttäessään. Monia varmasti kiinnostaa vielä tietää, että mihin nuo turvallisuusarvioinnista saadut tulokset perustuvat, eli kuinka niitä lasketaan. Tänään käydään läpi se.
Sanon jo nyt, että aihe on ihan hemmetin tylsä ja veikkaan, että 80 prosenttia teistä skippaa laskukaavojen ohitse suoraan tekstin loppuun (tai vaan sulkee koko selainikkunan) enkä todellakaan tuomitse teitä siitä hyvästä vaan lähinnä jopa pahoittelen, etten voi jättää tätä postausta tekemmättä, sillä halusin nyt välttämättä tuoda tämän aiheen tänne esiin ihan vaan osoittaakseeni kiinnostuneille, kuinka näitä lukuja todellakin konkreettisesti lasketaan eikä vaan sanota, että joo joo, tämä ainesosa on turvallinen, laitetaan vaan sitä sinne tuotteeseen.
SCCS eli Scientific Commitee of Consumer Safety on yksi EU-komission komiteoista ja se antaa lausuntoja ja mielipiteitä ei-syötävien kuluttajatuotteiden (kosmetiikan lisäksi lelut, tekstiilit ym.) ja niihin liittyvien palvelujen (esimerkiksi tatuointipalvelut) terveys- ja turvallisuusriskeistä. Tämä ihmisten turvallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteleva komitea on paitsi määritellyt keskivertoihmisen koon myös sen, kuinka paljon minkäkin tyyppiselle kosmetiikkatuotteelle yhdellä käyttökerralla keskimäärin altistutaan.
Otetaan tässä tarinassa vaikkapa esimerkiksi vartalovoide, jolle tuon taulukon mukaan päivässä altistutaan (helppouden vuoksi kokonaisluvuksi pyöristettynä) keskimäärin kahdeksan gramman verran, kun tuotetta käytetään kerran päivässä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos vartalovoidetta käyttäisi päivittäin, käyttäisi sitä tiedekomitean määrittelemä keskikokoinen ihminen keskimäärin noin kahdeksan grammaa kerralla.
Sitten otetaan käsittelyyn joku vartalovoiteen yksittäinen aine ja lasketaan, kuinka paljon tuota yksittäistä ainetta tuossa yhdessä käyttökerrassa on. Jos tuotteessa olisi vaikka 10 prosentin pitoisuus tuota superainetta, olisi sitä kahdeksassa grammassa 0,8 grammaa.
Sen jälkeen huomioidaan, mikä on tuotteen mahdollinen imeytymisprosentti (tämä voi olla joku kyseisen aineen kohdalla testein todistettu luku tai jos sitä ei ole erikseen ilmoittaa, niin sitten vaan oletus, että kaikki iholle laitetusta aineesta voi imeytyä suoraan sataprosenttisesti elimistöön) ja lasketaan, kuinka paljon sitä voisi siis teoriassa imeytyä elimistöön.
Otetaan esimerkiksi vaikka aine, jonka imeytymisprosentin olisi todettu olevan 1,5% (eli iholle laitetusta määrästä 1,5% imeytyisi suoraan kroppaan). Lopputulos voisi siis noiden avulla laskettuna vaikka olla, että kahdeksasta grammasta iholle laitettavaa voidetta superainetta olisi 0,8 grammaa ja siitä 1,5 prosentien voidessa imeytyä kehoon voisi lopullinen mahdollinen imeytyvä ainemäärä olla 2,4 mg.
Sitten lasketaan vielä, että komission mukaan keskivertoihminen painaa 60 kiloa, eli se tarkoittaisi, että tuotetta voisi teoriassa maksimissaan imeytyä käytössä kehoon 2,4 mg /60 kg eli sen Systemic Exposure Dose (SED) olisi 0,04 mg/kg/day.
Aine on joskus todennäköisesti testattu eläimillä (kuten suuri osa kosmetiikan aineista on, vaikkei kosmetiikan eläinkokeita enää EU:ssa sallitakaan…mihin palaan myöhemmin lähitulevaisuudessa) tai modernina aikana muilla korvaavilla menetelmillä ja sille on saatu arvio siitä, mikä niissä pysyi turvallisuuden rajoissa, eli esimerkiksi 20 mg/kg/päivässä oli maksimimäärä, joka ei vielä ollut haitaksi testikohteelle (kulkee nimellä NOAEL).
Kun nuo kaksi lukua sitten suhteutetaan jakamalla toisillaan, saadaan lopputulokseksi margin of safety (eli MoS), joka kertoo, kuinka turvallinen aine on. Näillä luvuilla MoS olisi 500. Kun MoS on vähintään 100, on aine turvallinen ja jos se on vähemmän, ei se ole turvallinen. Tässä tapauksessa aine olisi siis hyvin turvallinen käytettäväksi tässä tuotteessa.
Entäs jos arvo ei olisi turvallisissa rajoissa? Sitten tulisi miettiä, että voisiko ainetta laittaa tuotteeseen pienemmän pitoisuuden tai että onko sitä ollenkaan fiksua käyttää tuotteissa, joita levitetään näin laajalle ihoalueelle. Kuten Inside the Industry -sarjan aiemmassa postauksessa on käynyt ilmi, voi asian turvallisuus olla kiinni vain sille altistumisen määrästä. Mikään ei ole täysin turvallista, ei vesi eikä ilmakaan, mikäli niille altistuu väärällä tavalla ja väärissä määrin!
Kuten huomaatte, on kaikkea mietitty melkoisesti ja kun tuote kehitetään ja tuodaan markkinoille, täytyy siitä tosiaan olla tehty turvallisuusarviointi, josta käy ilmi, että tuotteen aineiden raja-arvot ovat kunnossa. Jonkun on täytynyt allekirjoittaa tuo dokumentti ja siitä on vastuussa yhtiö, joka tuotteesta vastaa.
Melkoisesti funtsittavaa siis, jos tahtoo alkaa luomaan omaa kosmetiikkaa eikä todellakaan ihan järin mielenkiintoistakaan, mikäli lähtee ihan oikeasti laskemaan noita, kuten me olemme koulussa opetelleet tekemään.
Postauksen pointtina olikin siis lähinnä todistaa kiinnostuneille, millaisia kaikkia seikkoja otetaan huomioon, kun kosmetiikkatuotetta ja sen ainesosien kehoon imeytymisen turvallisuutta pohditaan.
(Ja jos joku spottasi jonkun errorin laskuissani, niin kertokaa ihmeessä. Minusta ne eivät nimittäin tosiaan ole sitä helpointa ja yksinkertaisinta iltapuhdetta, joten voin ihan hyvin olla tehnyt niissä virheen.)
Naps, nyt saa herätä taas!
Seuraavassa Inside the Industry -postauksessa käydään vielä lopettamassa tämä ainesosapohdinta oman kemikaalicocktailin miettimisen kautta, mutta sitten lupaan jo siirtyä asioissa husmars eteenpäin ja itseasiassa luvassa on se paljon toivottu INCI-lukutaitoa for dummies -postaus, jonka jälkeen uskon teidän olevan todella paljon viisaampia kuin jopa mitä itse olin vielä pari kuukautta sitten ennen tänne Lontoon kouluun pääsyäni!

Kommentit (18)

  1. Sara

    Itselleni olisi varmasti mielenkiintoista, mutta numerot ovat mulle aivan sotkua, joten valitettavasti osa tekstistä piti skipata 😀 Muuten olen kyllä kaikki Inside the Industry postaukset mielenkiinnolla lukenut. INCI postausta odotellessa. En edes tiennyt INCI:stä ennenkuin aloin lukemaan sun blogia.

    • virve

      Ensiviikon alussa tosiaan luvassa sitten se INCI-postaus. 🙂

  2. Elisa

    Mua kiinnostaa! 😀 Ja ei noi numerot olleet yhtään liian vaikeita, pikemminkin niistä tajusi asian laajuuden paremmin 🙂

    • virve

      Kiva kuulla, että koit ne havainnollistaviksi.

      Tässä näkyy muuten juuri sopivan kuvaavasti allekkain kaksi erilaista näkemystä samasta postaussisällöstä, eli tämän vuoksi välillä on haastavaa tasapainotella sen kanssa, miten syvälliseksi homman laittaa. 🙂

  3. Mirtsu

    Te siellä Lontoossa käytte ihan oikeita, fiksuja juttu läpi! Ottaispa Laurea hieman mallia.

    • virve

      Mutta sitten taas meillä Laureassa käydään läpi sellaista kaupallisen puolen asiaa, jota täällä taas ei käydä. Tämä koulu on niin vahvasti painottunut nimenomaan siihen formulointiin ja tuotteiden valmistukseen, että opintosuunnitelman täytyy sisällyttää ne kun taas Laureassa tämä puoli tulee sen kaupallisen puolen sivussa, mutta koska sieltä ei valmistu varsinaisia formuloijia, voisivat monet tärkeäksi koetut asiat sitten taas olla pois sen puolen opintosuunnitelman kannalta tärkeistä asioista.

      Eli pliis Laurea, voidaanko saada sellainen seitsemänvuotinen, ihan kaiken kattava maisterintutkinto kosmetiikan maailmaan? 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *