Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Inside the Industry 13: Kosmetiikan eläinkokeet

Tänään postaan aiheesta kosmetiikan eläinkokeet.
Voin jo ihan rehellisesti sanoa heti alkuun, että tämä on aihe, josta en itseasiassa ole edes halunnut blogissani kirjoittaa. Ei siksi, että en välittäisi aiheesta yhtään tai siksi, että haluaisin mielessäni sivuttaa sen lmaton alle vain lakaisten vaan ihan vain puhtaasti siksi, että sitä seuraa mahdollisesti keskustelu siitä, että olen naurettavan naiivi jos uskon, ettei eläinkokeita tehdä ja vaikka mitä muuta spekulaatiota ihmisiltä, joilla ei useinkaan ole edes pienintäkään käsitystä kosmetiikkamaailman ja EU:n nykykäytännöistä. Toivon postauksen kuitenkin tuovan teillekin uusia näkemyksiä ja pohdinnan aihetta aiheesta, jolla on hieman ollut mörön maine.
Asiaa on tosian helppoa spekuloida, mutta tänään tahtoisin tarjota asioista kiinnostuneille puhtaita faktoja. Kuten olen aiemmin kertonut, ovat nämä Inside the Indistry -postaukseni jatkuva sarja ja joidenkin asioiden ymmärtämiseen tarvitaan edellisen hoksaamista, on tässäkin jälleen kyse sellaisesta. Tämäkin postaus on siis oikeastaan tarpeen näpytellä, jotta ymmärtää sarjan seuraavan PIF-salakoodin nimellä kulkevan osan ihan täysin. Jos tästä ei vielä siis tule vastausta ja perusteluja ihan kaikkeen, niin seuraava osa voi sitten ehkä avata lisää portteja.
Aloitetaan siitä, että EU:ssa on nykyään eläinkoekielto kosmetiikassa.
Ensimmäinen askel asiaa kohti otettiin kymmenisen vuotta sitten, kun 2003 kiellettiin myyntiintuleville kosmetiikkatuotteille kaikkien sellaisten eläinkokeiden tekeminen, joille oli jo kehitetty korvaava, eläinkokeeton testimenetelmä.
Vuonna 2004 tuli voimaan kielto testata valmiita kosmetiikkatuotteita eläimillä. Samana vuonna oli tullut voimaan myös kielto markkinoida sellaisia valmiita kosmetiikatuotteita, jotka itsessään tai joiden ainesosat olisi testautettu EU:n ulkopuolella sellaisilla testimenetelmillä, joille oli EU:ssa hyväksytty vaihtoehtoinen eläinkokeeton testimenetelmä. Maailmanlaajuinen markkinajätti ei siis voinut käydä testauttamassa tuotettaan vaivikaisesti EU:n ulkopuolella.
Vuonna 2009 tuli lopulta voimaan EU:ssa kielto testata yksittäisiä ainesosia tai niiden muodostamia yhdisteitäkään. Kelvollisia vaihtoehtoja testeille kehiteltiin kovasti, mutta lopputulos oli, ettei vielä kolmea testimenetelmää oltu kyetty korvaamaan eläinkokeettomilla vaihtoehdoilla. Firmoille annettiin aikalisä, jonka aikana kaikki muut eläinkokeet kosmetiikan ainesosille olivat kiellettyjä, mutta näitä muutamaa testiä sai vielä käyttää vaihtoehtojen puuttuessa.
Vuonna 2013 tuli sitten vihdoin EU:ssa voimaan kielto, joka kielsi kaikenlaiset kosmetiikan eläinkokeet. Sen jälkeen EU:n markkinoille tulleita tuotteita tai niiden uusia ainesosia ei ole enää saanut testata eläimillä.
No mutta kyllähän melkein kaikki ainesosat on testattu jossain vaiheessa eläimillä!
Niin onkin. Todella suuri osa kosmetiikan raaka-aineista on perusainesosia, jotka joko kosmetiikkateollisuus itse tai joku muu teollisuuden ala (melko usein lääketeollisuus) on jossakin vaiheessa testannut eläinkokein ja sitä kautta välttämätöntä tietoa on jaettu eteenpäin. Siitä ei vaan päästä mihinkään. Ei sotiakaan voida jälkikäteen perua, vaikka niissä tapahtui paljon pahaa. Pointtina on kuitenkin se, että eläinkokeiden käytöstä on haluttu päästä eroon ja nyt vihdoin voimassa oleva laki kieltää ne. Enää kukaan ei voi asettaa EU:ssa markkinoille tuotetta, joka on testattu eläimillä tai jonka uusina kehitetyt ainesosat on testattu eläimillä. Periaatteessa. 
Kyllä niitä eläinkokeita silti käytetään salaa!” huutaa nyt joku. Miksi ihmeessä? Aineet, joiden turvallisuus on jo testattu ovat helppo juttu, miksi käyttää aikaa ja resursseja testatakseen ne uudelleen? Pyörä on jo keksitty, ei kaikkea tarvitse testata itse.
No uudet aineet nyt varmasti ainakin testataan aina!”
On hassua, että joku luulee eläinkokeiden olevan jotenkin helppo vaihtoehto. On huomattavasti helpompaa tehdä tuotetestejä vaikkapa L’orealin kehittelemälle laboratoriolosuhteisiin tarkoitetulle oikeaa ihoa vastaavalle keinoiholle kuin eläimelle. Keinoiholle ei tarvitse rakentaa karsinoita, sitä ei tarvitse ruokkia eikä sen hoito vaadi ollenkaan saman mittakaavan vaivaa kuin pienen koe-eläintarhan pyöritys henkilökuntineen. Tiedän, ettei monellakaan nyky-yhteiskunnan kasvatilla (itseni mukaanlukien) ole kokemusta maatilan pyörityksestä, mutta kaiken sen ylläpito on hitusen paljon enemmän aikaa, fyrkkaa ja työvoimaa vaativampaa kuin Tamagotchien ja niistä me nykycitynuoretkin sentään ymmärrämme paljonkin. Ero on varmasti ymmärrettävä. Kaikki pyörii rahan ympärillä ja jos voidaan säästää, niin taatusti säästetään. Ja eläinkokeissa se todellakin kannattaa, jos homman voi tehdä helpommin ja halvemmalla.
Ongelmana on myös, että vaikka rotta tai kani olisikin nisäkäs, ei ihminen ihan suoraan ole vain iso jyrsijä, vaikka peruselintoiminnot ovatkin vahvasti rinnastettavissa.
Kerron teille juttusarjan seuraavassa osassa Product Information Filesta (PIF) tarkemmin, mutta tähän väliin totean sen vain olevan jokaisesta EU:n markkinoille laitettavasta tuotteesta vaadittavan ”tiedoston”, joka kertoo tuotteesta ihan kaiken. Kerron tuolloin paremmin, mihin tiedostoa käytetään, mutta tässä yhteydessä kerron, että siinä olisi kerrottava myös, kuinka uudet aineet on testattu.
Sanotaanko siis vaikka, että uusia aineita sisältävä tuote aiheuttaakin jotain pahemman luokan ongelmaa käyttäjilleen ja viranomaistaho tahtoo nähdä, millä menetelmällä tuotteen aineiden turvallisuus on testattu (täällä aiempi Inside the Industry -postaus ainesosien turvallisuuden testaamisesta). Dokumentissa ei missään nimessä voisi lukea, että ainesosa on todettu turvallisiksi eläinkokein, sillä se olisi skandaali ja mitä vakavin lakirikkomus, jollaiseen yksikään firma ei voisi syyllistyä, vaan dokumentissa on oltava faktaa laillisista testimenetelmistä.
Ainesosat olisi siis jokatapauksessa täytynyt testata jollain vaihtoehtoisella laillisella ne turvallisiksi osoittavalla menetelmällä, jolloin eläinkokeiden tekeminen olisi aivan turhaa. Kuka tekisi testejä, joiden tuloksia ei voisi osoittaa kellekään tai ikinä käyttää? Saman summan euroja voisi mielummin syytää vaikkapa mainontaan tai muuhun tuotekehittelyyn. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei laittoman asian tekemiselle ole tässä yhteydessä mitään järjellistä perustelua, sillä jokainen yritys hakee rahoilleen parasta mahdollista vastinetta ja tässä yhteydessä eläinkokeiden tekeminen olisi pelkkää rahan polttamista, kun asian joutuu kuitenkin tekemään uudelleen laillisesti.
EU:ssa ei siis eläinkokeita saa tehdä, mutta tiesittekö esimerkiksi, että kaikki Kiinaan myyntiin  tuotavat, muualla maailmassa tehdyt tuotteet on testattava eläinkokein maan lainsäädännön mukaan? Tämä selittää paljon sitä, miksi maan markkinoilla on meilläkin tuttujen merkkien tuotteita, mutta aivan erilaisina versioina (toinen syy ovat tietysti erilaiset käyttömieltymykset ja kauneusihanteet). Tästä syystä esimerkiksi The Body Shop ei ole voinut lähteä Kiinan markkinoille ollenkaan, sillä olisi sen eettisiä arvoja vastaan valmistaa tuotteita, jotka täytyisi testata eläinkokein. Merkin tuottoisin myymälä onkin kuulemma Hongkogissa, josta kiinalaiset hakevat tuotteita itse myyntiin maahansa!
Sain asiaan lisää tietoa erään eurooppalaisen kosmetiikkayhtiön edustajan alunperin kertomana ja sittemmin useiden internet-lähteiden asian minulle vamistamana. Firmat itsessään eivät nimittäin testaa tuotteitaan Kiinassa vaan kun maan ulkopuolella valmistetun tuotteen haluaa tuoda maassa myyntiin, on siitä tehtävä hallitukselle ilmoitus ja he testaavat tuotteen. Tämän vuoksi voikin siis olla helpointa, mikäli isolla firmalla on Kiinassa oma tehtaansa, jolloin kansainvälisen firman siellä myytävät tuotteet ovat Kiinassa tehtyjä. (Täällä artikkeli aiheesta.) Esimerkiksi Burt’s Bees keksi erittäin loistavan keinon valmistaa tuotteensa Kiinassa, jolloin niitä ei tarvinnut testauttaa merkin eettisiä ajatuksia vastaan eläinkokein saaden tuoda merkin maan mrkkinoille. (Aiheesta voi lukea lisää täältä.)
Mutta hei hetkinen, olen ihan taatusti nähnyt sitä samaa maailmanlaajuisesti myytävää uudehkoa superseerumia markkinoitavan niin Kiinassa kuin EU:ssakin eikä kaikilla firmoilla ole Kiinassa omia tehtaita. Kyllä minun kiinalaiset asiakkaani laivalla ovat osanneet tulla mainoskuvan kanssa kysymään, onko tuote meillä halvempaa kuin Kiinassa. Olkoon vaan vaikka erilainen koostumus, mutta sitähän markkinoidaan juuri siihen tehoaineeseen perustuen ja eihän se tehoaine nyt ainakaan voi olla Kiinassa ja EU:ssa eri, samalla nimellä kun sitä molemmissa hehkutetaan. Se on siis ollut pakko testata, mutta nyt se on silti myynnissä meillä EU:ssakin. Kuinka se voi olla mahdollista?
Lainsääsännössä on pieni aukko. Aukon tajuaa, kun lukee tarkasti. Lainsäädännön mukaan yksinkertaistettuna kosmetiikan ainesosaa ei ole saanut testata EU:n markkinoita varten. Niin, nythän firmalla on osoittaa, ettei ainesosaa ole testattu missään tapauksessa EU:n markkinoita varten, mutta koska Kiinassa myytävä tuote vaatii ainesosiltaan testausta, on testit tehty nimenomaan Kiinan markkinoita varten ja nyt saatua testitietoa sitten vaan hyödynnetään. Hups. Lisäksi voidaan sitten tehdä niitä vaihtoehtoisia testejä EU:n markkinoita varten. Tämä ei silti tarkoita, että kaikki merkit kävisivät tekemässä Kiinan markkinoille tuotteita, mutta tämä selittää sen, kuinka joku uuteen tehoaineeseen perustuva tuote voi tosiaan olla myynnissä sekä eläinkokeita vaativassa Kiinassa että eläinkokeettomuutta vaativassa EU:ssa.
  
(Jestas, kuinka pimeänä tuon minulle opettanut opettajani minua varmasti piti, kun marssin lakitekstin kanssa hänen eteensä luennon päätteksi ja sanoin, että näytä nyt, että miten luet ja minkä, jotta se mitä sanoit on tosiaankin totta. Hän onnistui kuitenkin lopulta osoittamaan sen minulle näyttämällä, kuinka eläinkokeita koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan tekstin mukaan juuri tähän lainsäädännön dokumenttiin ja kuinka sen nimenomaisen lainsäädäntödokumentin alussa määritellään sen koskevan EU:n markkinoille asetettavia tuotteita. Sekavaa, mutta järkeiltävää. Kyllä ne lainsäädännöllisten aukkojen bongaajat ovat nokkelia!)
Kosmetiikan lainsäädäntö on äärettömän mielenkiintoista ja sen ymmärtäminen saa itselläni ainakin aikaan mielettömiä ahaa-elämyksiä, joita toivon voivani teillekin tulevaisuudessa tarjota. Erot eri maiden lainsäädännöissä saavat aikaan yllämainittua rajojen venytystä ja porsaanreikien löytämistä, mutta se vasta tekeekin tästä mielenkiintoista. Itse tankkaan tällä hetkellä innolla niin EU:n kuin USA:n ja Aasiankin lainsäädäntöjä odottaen kieli pitkällä, että mahdollisesti saan englanniksi käännetyn Venäjänkin kosmetiikkalainsäädännön hyppysiini. En olisi ikinä uskonut, että kuiviksi kuvittelemani lakitekstit voisivat olla näin kiinnostavia! Nämä ohittavat minun kiinnostusaiheissani jo kosmetiikan kemiankin!
Tässä siis tällä erää minun tarjoilemanani selvitys kosmetiikan eläinkokeiden tekemisestä oppimaani lakitekstin lukemiseen ja tulkintaan perustuen. Toivon, että jos aiheesta syntyy keskustelua, olisi se faktaperäistä eikä fiilisperäistä ”musta tuntuu, että niitä kyllä tehdään” -henkistä, sillä se ei tuo tähän aiheeseen paljoa lisää. Olisin kuitenkin hyvin kiinnostunut kuulemaan, jos jollakin on aiheesta lisää faktatietoa!
Kirjoitin tämän postauksen myös siksi, että kosmetiikkamyyjänä tuntuu välillä vähän tuulimyllyjä vastaan taistelulta koittaa kertoa myymälään sisään tulleelle ja eläinkokeetonta kosmetiikkafirmaa kyselevälle asiakkaalle, mikä on nykykäytäntö. Toivottavasti aiheesta kiinnostuneetkin saivat sopivia faktoja itselleen pureksittaviksi -itse olen ainakin saanut niitä paljon.
Jatkoa Inside the Industry -sarjaan seuraa lähiaikoina PIF-postauksen merkeissä, joka antaa hieman lisää selvennystä siihen, kuka tuota mainitsemaani ainesosien testimenetelmätkin sisältänyttä Product Information Filea käyttää ja mihin.

Postauksen kuvissa olevat tuotteet  eivät liity millään lailla  eläinkokeisiin.

Kommentit (63)

  1. L’Oréal ja eläinkokeet – Kauneus & Terveys -blogit

    […] Tuotteiden kehityksestä päästiin tietysti tuotteiden testaukseen ja voitte uskoa, että päivän aikana nousi usein esiin kysymys L’Oréalista ja eläinkokeista. Suuri osa kuluttajista kun on sitä mieltä, että ”L’Oréal taatusti testaa jossain salaa vaikka ei saisikaan.” Olen postannut kosmetiikan eläinkokeiden hyödyttömyydestä Euroopassa jo aiemminkin ja suosittele… […]

  2. Aurora

    Jos itse pyytäisin eläinkokeetonta kosmetiikkaa ja myyjä tarjoaisi jotain L’Orealia niin kävelisin silti ulos myymälästä sanomatta mitään.
    Asiakas ei kuitenkaan koskaan tee sitä ostopäätöstä pelkästään faktatiedon mukaan vaan se oma mutu-tuntuma vaikuttaa aina. Jos asiakkaasta tuntuu, ettei nykykäytäntö ole luotettava tai se on liian sekava niin se haluaa turvata niihin 100% varmasti eläinkokeettomiin tuotteisiin.
    Mutta sitä mä en ymmärrä miks myyjät haluaa aina tuputtaa näitä johtavia brändejä? Jos asiakas haluaa tuotteen, jonka merkki on Animalian listalla niin sitten sen myyjän työtä on etsiä semmoinen tuote sieltä myymälästä tai sanoa suoraan, ettei heillä ole semmoista tuotetta.

  3. Tiina Stenfors

    Onneksi olkoon teille, jotka pystytte käyttämään tuotteta, joita ei ole testattu eläimillä. Minäkään en halua eläinten kärsimystä. Mutta aikanaan testatut esim. meikit ja niiden raaka-aineet, joita pystyi herkkäihoisetkin käyttämään, ovat muutuneet halvoiksi, myrkyllisiksi ja synteettisiksi ainesosiksi, joilla valmistajat yrittävät maksimoida voittonsa. Animalian toiveen mukaan edes joskus testattuja, hyviksi todettuja raaka-aineita, ei saa käyttää, vaikka ne olisivat helposti saatavilla ilman luonnon tuhoamista. Kyllä ihmiskunta tuhoutuu ennemmin kemkaaleihin kuin sotiin. Unohtamatta ahneutta ja vallanhimoa. Terveisin Minä, kemikaaliallergikko

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *