Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Inside the Industry 12: Kuka tekee kynsilakkoja ja miten

Monella on varmasti sellainen käsitys, että siinä missä kosmetiikkafirmat valmistavat vaikkapa omat luomivärinsä ja ripsivärinsäkin, valmistavat he myös omat kynsilakkansa. Tiesittekö kuitenkin, että kynsilakkojen valmistus on ihan oma tieteen ja taiteen alansa niin sanotusti eikä mikä tahansa tehdas voi noin vain valmistaa itse lakkojaan?
Kynsilakkateknologia juontaa juurensa maali- ja musteteollisuuteen ja näiden kahden välinen yhteys on edelleen tänäkin päivänä vielä vahva. Moni kynsilakkoja formuloiva ammattilainen onkin saanut oppinsa teollisuuspinnoitteiden kehittelyn parista. Lisäksi kynsilakkojen valmistukseen käytettävät raaka-aineet ovat yleensä riskiaineiksi laskettavia (hazardous) tulenarkuutensa vuoksi, joten niitä ei voida käsitellä ihan missä tahansa, vaan lakat valmistutetaan yleensä suosiolla ammattimaisilla alihankkijoilla heidän asianmukaisissa tiloissaan.
Yksinkertaisesti kerrottuna kynsilakkamassa koostuu kolmesta osasta: kalvon muodostavasta osasta, liuottavasta osasta ja pigmenttipitoisesta kiinteästä osasta. Kalvon muodostava ykkösosa on lakkamassassa liuenneena sitä liottavaan kakkososaan ja mukana ovat myös kolmannen osan pigmentit. Lakan massaa liuottava kakkososa helpottaa lakkamassan levitystä ja haihtuu sitten kynneltä (tämä on sitä lakan kuivumista) jättäen jälkeensä yhteen sekoittuneen kalvonmuodostajan ja pigmenttimassan. Kynnelle jää siis kova lakkapinta, jossa on haluttu väri- ja pintaefekti.
Kynsilakan formulointi on erittäin haastavaa hommaa, sillä jestas, mitä kaikkea me lakaltamme haluammekaan!
Ensinnäkin lakan koostumuksen täytyisi pysyä tasaisena kuljetuksessa, kaupan hyllyllä ja vielä käyttäjän kotonakin.
  
Lakan pitäisi olla tarpeeksi paksua voidakseen sisältää kaikki pigmenttinsä, mutta olla silti todella ohut ja levittyä hyvin erilaisissa ilmastoissa lämpimästä kylmempään ja kuivemmasta kosteampaan.
Käyttäjiä on eri tasoisia ja monien sorminäppäryys ja levityskyky eroaa paljonkin toisista. Lakan tulisi silti levittyä tasaisesti eikä se saa paksuuntua pullossa käyttökertojen välissä.
  
Lakka ei saa kuivua liian nopeasti, jotta sen ehtii rauhassa työstää kynnelle, mutta silti sen pitäisi kuivua ripeästi, viimeistään 2-3 minuutin kuluttua levityksestä. Kuivuessaan sen täytyisi tietysti pysyä tasaisena eikä muodostaa kuplia tai röhelmää, vaikka sitä olisi kynnellä paksumminkin.
Ja niin, lakan pitäisi vielä peittääkin yhdellä kerroksella, pinnan pitäisi olla superkiiltävä ja lopputuloksen kestää hyvänä päiviä, mutta olla silti helposti poistettavissa.
Melko vaatimaton lista toiveita, mutta tuota kaikkeahan me toivomme, vai mitä?
Yksi yleinen kysymys onkin, että onko se nyt muka niin vaikeaa tehdä todella kestävä kynsilakka. No onhan se, sillä oletteko miettineet, mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mitä se edellyttää? Suurin ongelma kun on, ettei tähän asiaan ole patenttiratkaisua.
 Ensinnäkin meillä kaikilla on vähän eri näkemys siitä, mikä on kestävä kynsilakka. Minulle se voi tarkoittaa, että lakan tulee pysyä täydellisenä kolme päivää, sinulle se voi tarkoittaa, että sen tulee olla kynsissä vielä viikonkin kuluttua lähes lohkeilemattomana ja jonkun mielestä lakan pitäisi pysyä aloillaan toista viikkoa.
Ja vaikka saataisiinkin määriteltyä, mikä on kynsilakan kestolle sopiva aikamääre, tulee ongelma vastaan siinä, että meidän kaikkien kyntemme voivat olla erilaiset. Jollakin voi olla huokoisemmat kynnet kuin toisella. Joidenkin kynsienpinta on liukkaampi. Jollakin on todella kuivat kynnet. Jonkun kynnet ovat kovat kuin metallilevyt ja jonkun kynnet taipuvat kuin paperi. Varmasti kaikki meistä ymmärtävät, että saman maalin levitys erilaisille pinnoille saa aikaan erilailla kestäviä lopputuloksia.
Sitten pitäisi vielä ottaa huomioon se, että me kaikki teemme käsillämme erilaisia, kynsilakkaa kuluttavia asiota. Toisten kynsienkärjet ottavat vaikkapa tietyissä työtehtävissä vastaan enemmän huomaamatonta kolhiintumista (esimerkiksi tietokoneen näppäimistön näpyttely) kuin toisten ja toiset taas liottavat käsiään vedessä enemmän kuin toiset. Jo vesi voi liuottaa pois kynsilakan kalvoa, mutta yhdessä pesevien pinta-aktiivisten aineiden ja lämmön kanssa liuottava vaikutus voi vielä tehostua. Jo siis jopa se, että joku pesee hiuksensa kerran päivässä ja toinen kerran viikossa voi vaikuttaa siihen, kuinka kynsilakka kynsillä kestää!
 Tämän vuoksi on mahdotonta kehitellä kynsilakka, joka varmasti pysyisi kaikkien kynsissä yhtä pitkään yhtä hyvänä. Eihän se sama meikkivoidekaan pysy rasvaisella iholla yhtä pitkään aloillaan kuin kuivemmalla iholla. 
Yleisesti kynsilakkaformuloijien tuleekin päättää, tekevätkö he pitkäkestoisen vai nopeasti kuivuvan kynsilakan.
Lakat lasketaan pitkäkestoisiksi, kun niiden pinta kestää kolhiintumattomana, lohkeilemattonama ja kuoriutumattona keskimäärin 3-5 päivää. Näiden pitkäkestoisten lakkojen pinnan täytyy jäädä sopivan joustavaksi, jottei se lohkeile kynsien taipuessa, mutta silti niiden on oltava erityisen vahvoja. Pitkäkestoiset lakat ovatkin usein koostumukseltaan hieman paksumpia ja kuivuvat hieman hitaammin.
Nopeasti kuivuvat lakat puolestaan pyrkivät koostumukseen, jossa yksi lakkakerros kuivuu kynnellä kahdessa minuutissa. Jotta tähän päästää, täytyy lakoissa olla hieman tavallista vähemmän kalvonmuodostukseen liittyviä aineita, minkä vuoksi nopeasti kuivuvien lakkojen pinta ei välttämättä ole yhtä sileä kuin pitkäkestoisten lakkojen. Nopeasti kuivuvien lakkojen koostumus on usein ohuempaa ja juoksevampaa kuin pitkäkestoisten lakkojen ja näiden lakkamassa on usein valmistuttajille edullisempaa.
Moni on myös miettinyt, mihin niiden pikakuivattavien, kynnelle öljymäisenä tai lähes vesimäisenä pudotettavien pisaroiden tai kynsille suihkutettavien aineiden teho perustuu. Jämäköittävätkö ne lakkaa jotenkin?
Eivät itseasiassa, vaan niiden teho perustuu aivan erilaiseen teknologiaan kuin niiden pikakuivuvien, lakkamaisen pinnan jättävien pikakuivattavien päällyslakkojen. Nämä kynnen pinnalle tipautettavat tai suihkutettavat tuotteet muodostavat kynnen pinnalle liukkaan kalvon, joka kätkee alleen sen nihkeyden, joka kuivumassa olevalle kynsilakalle on tyypillistä ja jonka vuoksi se ottaa kuivuessaan helposti osumaa tasaisen lakkakerroksen sabotoituessa. Tämän liukkaan pinnan vuoksi lakka ei kolhiinnu ihan niin helposti ja vaikuttaa kuivuvan nopeammin. Kynsien kanssa saa kuitenkin olla edelleen varovainen, sillä niiden kuivumassa oleva pinta voi edelleen kolhiutua kovemman iskun saadessaan.
Ja vielä yksi juttu: Muistatteko, kun postauksen alussa kerroin, ettei mikä tahansa tehdas voi valmistaa kynsilakkoja? 
Koska kynsilakat koostuvat aineista, jotka on luokiteltu riskialttiiksi aineiksi, valmistavat niitä vain erityiset tehtaat. Näillä tehtailla on kaikki toiminta järjestetty sen mukaan, että ne käsittelevät paloherkkiä ja räjähdysalttiita aineita, joten mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Kaikki on tehty räjähdyksen riskejä vähentäviksi ja eliminoivaksi tehtaan rakenteista ja osista sekä käytetyistä välineistä lähtien. Myös ilmankierto on toteutettu tietyllä tavalla kaikki paloturvallisuusseikatkin huomioiden. Jopa rakennusten arkkitehtuuri on voitu suunnitella niin, että siinä ovat ns. ”blow-out” ikkunat, ovet, katto ja seinät, jotta minimoitaisiin sirpaleiden muodostuminen mahdollisen räjähdyksen sattuessa.
Ei varmaan tule myöskään yllätyksenä siis, että lakkamassojen kuljetusprosessikin on ihan omat kriteerinsä vaativa homma (kynsilakkojahan ei saisi kuluttajakaan tavallisessa postissa noin vaan lähetellä). Kun lakkamassa siis valmistutetaan ulkopuolisella tehtaalla, kuljetetaan se sitten ilmeisesti oikeanlaisissa säiliöissä itse kosmetiikkatehtaalle ja pullotetaan sitten vihdoin siellä oikeanlaisiin pulloihin. Käytin sanaa ilmeisesti, sillä kosmetiikkafirmat eivät mielellään jaa tietoa siitä, kuinka prosessi heillä menee, eli käytännössä voi myös olla eroavaisuuksia.
Huisin jännää ja mielenkiintoista! En ole itse tällä hetkellä se maailman aktiivisin kynsienlakkaaja, mutta tätä toeria puolta kahmin kyllä senkin edestä!
Postauksessa esitetty info on peräisin SCC:n Nail Lacquer Technology -julkaisusta.

Kommentit (19)

  1. Anonyymi

    Todella mielenkiintoinen postaus ja paljon uusia faktoja. Kiitos, että jaksoit kirjottaa postauksen tästä 🙂

    • virve

      Kiva kuulla, että aihe kiinnosti! Luvassa pari muutakin kynsilakkojen tähän puoleen liittyvää postausta. 🙂

  2. janinarosaj

    Olipa mielenkiintoinen postaus, kynsilakkahulluna tällaiset kiinnostaa vielä enemmän kuin muut tämäntyyliset, mitä olet kirjoittanut! Jatkoa innolla odottaessa…:)

    • virve

      Kiva, että oli kiinnostava. Pari kynsilakkoja koskevaa "syvällisempää" postausta on tiedossa ainakin. 🙂

  3. Typy

    Jep, nyt oli kiinnostavaa! Mites sitten nää halpislakat, joissa jo kaupan hyllyllä seisoessaan on ne aineet erottuneet toisistaan. Mikähän niissä on pielessä, tai miten analysoisit niitä? Siis kun niissä erottuu jo uutena se väritön neste (kalvonmuodostaja tai liuotin?) pigmenttiosasta. En oo ikinä ostanu tai kokeillut semmosta, sen verran huono fiilis tulee jo siitä ulkonäöstä 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *