Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

I LIVED

Tämä postaus on kaikille niille, jotka miettivät, ettei elämä ole juuri nyt välttämättä sitä, mitä sen haluaisi olevan.
Kaikille niille jotka miettivät, että teoriassa tietävät, mitä elämänsä haluaisivat olevan, mutta joista nyt vaan tuntuu paljon helpommalta antaa tilanteiden ja asioiden olla juuri niin kuin ne nyt ovat. Mitä sitä turhaan lähtemään säätämään tilanteita, kun ne ovat ihan ok näinkin ja olemassa olevassa tilanteessakin voi elää, vai mitä?
Mitäs, jos sittenkin joskus uskaltaisi ottaa sen rohkaisevan askeleen, jonka ottamista on miettinyt pitkään? Mitäs jos sittenkin uskaltaisi sanoa, että tämä on kyllä jees, mutta parempaakin voisi olla? Mitäs, jos lakkaisi pelkäämästä, ettei parempaa ehkä olekaan ja kohtuulliseen on ihan jees tyytyä?
Mitäs jos uskaltaisi ajatella, että elämiä on käytettävänään vain yksi, ja että jos vain on tarpeeksi rohkea ja uskaltaa luopua hyvästä saavuttaakseen parempaa, voi ehkä tulla onnellisemmaksi kuin mitä ikinä kuvittelikaan?
Mitäs jos vain päättäisi, että pyrkii kohti jotakin ja vaikka matka kohti sitä vaikuttaisikin kivikkoiselta ja välillä hieman sydäntäkin raastavalta olisi vaan rohkea, ja menisi määrätietoisesti eteenpäin?
Minä olin päättänyt, että kun olen 27, on edessäni elämäni paras vuosi. Kun vuosi alkoi, minusta tuntui, että niinhän tämä ehkä olisikin. Ehkä. Kaikkihan oli aika hyvin ja minulla oli suht hyvä fiilis kaikesta.
Sitten se iski yhtäkkiä: Kaikki oli ihan jees, mutta asiat voisivat olla eri tavallakin. Toisaalta, mikäs tässä on ollessa. Toisaalta, mikä hemmetti minä olisin enää ikinä sanomaan kellekään, että ei kannata jumittua ihan jees -olotilaan, vaan mennä aina kohti parempaa, jos en tekisi niin itsekään. 
Sitten muistin viime kesän. Tein tuona kesänä elämäni suurimpia päätöksiä ja hei, minähän olen yhä elossa ja onnellinen nytkin. Tai oikeastaan onnellisempikin. Ehkä nyt olisi aika jälleen todistaa itselleen, että aina voi olla onnellisempi kun vaan seuraa sydäntään ja luottaa omiin vaistoihinsa ja itseensä. Elämä kyllä kantaa kun uskaltaa vain heittäytyä.
Tahtoisinkin omistaa kaikille teille samojen asioiden kanssa pähkäilleille yhden biisin, jonka sanat kannattaa käydä ajatuksella läpi.
One Republic, I lived
Hope when you take that jump 
You don’t fear the fall 
Hope when the water rises 
You build a wall 
Hope when the crowd screams out 
They’re screaming your name 
Hope if everybody runs 
You choose to stay 
Hope that you fall in love 
And it hurts so bad 
The only way you can know 
Is give it all you have 
And I hope that you don’t suffer 
But take the pain 
Hope when the moment comes 
You’ll say… 
I, I did it all 
I, I did it all 
I owned every second 
That this world could give 
I saw so many places 
The things that I did 
Yeah, with every broken bone 
I swear I lived  
Hope that you spend your days 
But they all add up 
And when that sun goes down 
Hope you raise your cup 
I wish that I could witness 
All your joy and all your pain 
But until my moment comes
I’ll say…  
I, I did it all 
I, I did it all 
I owned every second 
That this world could give 
I saw so many places 
The things that I did 
Yeah, with every broken bone 
I swear I lived 
Whoa
Whoa
Whoa
Oh
Oh 
Yeah, with every broken bone
I swear I lived 
Yeah, with every broken bone
I swear I lived 
I, I did it all 
I, I did it all 
I owned every second 
That this world could give 
I saw so many places 
The things that I did 
Yeah, with every broken bone 
I swear I lived 

 

Tässä sama vielä musisoituna.

 Trust me, it will be worth it!


PS. Terkut sille ihanalle lukijalleni, joka pari päivää sitten kertoi rohkeudestaan tehdä suuri elämänmuutos. Sinä inspiroit puolestasi tällä kertaa minua!

Kommentit (28)

  1. Kaina

    Ihana postaus! Päätin juuri, että mikäli en pääse kouluun tänä syksynä, repäisen ja teen jotakin odottamatonta, en vain jää kotiin jumittamaan vuodeksi. Haluan nähdä maailmaa! Aloitan pikkujutuilla, en enää mieti, että on typerää lähteä jonnekin. Huomenna lähden Helsinkiin, koska HALUAN Maailma kylässä -festareille! Entä sitten, vaikka pitäisi lukea pääsykokeisiin eikä maksaa itseään kipeäksi bussilipuista? Ihan sama, mä alan nyt elää!

  2. Ssofi

    Tack <3

  3. Anonyymi

    Kiitos, annoit tän postauksen avulla voimaa ja uskoa tulevaisuuteen! Ero tuli pari päivää sitten monta vuotta kestäneestä suhteesta.

  4. Anonyymi

    Kannattaa muistaa sekin, että elämää on myös ne päivät jolloin ei repäissyt, ja arki vaan rullasi omalla painollaan. Adrenaliini on loistoaine, mutta siihen ei kannata koukuttua ja haastavinta onkin tietää, milloin on tarpeen tehdä suuri muutos, milloin kannattaisi miettiä, onko kyse vaan pienimuotoisesta tylsistymisestä. (ninim. yleensä pitänyt aina jotain Isoa muuttaa vuoden välein, vähitellen oppimassa että todelliset muutokset vaatii aikaa).

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *