Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Hetki lyö Kirkan sanoin

Koen parhaillaan valtavaa tavara-ahdistusta. Jälleen kerran. Tai oikeastaan yhä.

Asuntoni on nimittäin oltava tyhjennetty seuraavilla vapaillani.

Suureksi onnekseni asuntooni muuttaa tuttu tyyppi, jolle voin jättää sisustustavaroitani. Hän ilmoitti pitävänsä mielellään lamppuni, mattoni, peilini, sängyn patjani -ja toki myös meikkipakkini ja muunkin mahdollisen kosmetiikkaa liittyvän, mikäli satun niitä asuntooni jättämään… Muun tavaran olenkin sitten myynyt, jakanut ja lahjoittanut pois.

Silti tavaraa tuntuu yhä olevan paljon.

Kuinka mahdottomalta tuntuukaan yrittää mahduttaa koko elämänsä matkalaukkuihin, kun on ehtinyt asua kuusi vuotta poissa kotoa ja kerännyt ympärilleen kaiken, mitä omassa kodissaan asuva ihminen tarvitsee.

Vanhempieni luokse lähtee hieman tavaraa säilytykseen: Kolme laatikkoa kosmetiikkakirjoja ja yksi laatikko tyhjiä hajuvesipulloja sekä pari kosmetiikkataulua ja julistetta sekä muutama muu satunnainen esine, jotka tahdon säästää. Lisäksi laivan pienet hyttikaappini ovat lähinnä kosmetiikalla täytettyjä.

Tavaraa tuntuu silti olevan yhä liikaa.

Toisaalta on rankkaa sanoa niin monelle asialle heiheit, mutta toisaalta sen sanomisen tunne on niin vapauttava, ettei sitä vaan voi kuin tavoitella.

Vaikka en pääsekään täysin tavoitteeseeni siitä, että saisin omaisuuteni mahtumaan yhteen tai edes kahteen matkalaukkuun, olen silti kovasti menossa sitä kohti. Ehkä jo loppukesästä saan kaikki tavarani mahtumaan hyttiin ja matkalaukkuihin? (Lukuunottamatta vanhemmilleni säilytykseen menneitä muutamaa laatikkoa.)

Tavaranvähennysprojektini on opettanut minua miettimään jokaista kotiini tuomaa tavaraa ja lähes poikkeuksetta sanon kaikille uusille tavaroille ei. Olen löytänyt itsestäni kuin uuden persoonan ja se uusi persoona ei halua omistaa oikeastaan mitään.

Olin ennen pihi tavarahankinnoissani. En olisi ikinä maksanut kengistä toistasataa huivista nyt puhumattakaan. Ja jos joku olisi ehdottanut, että käyttäisin useamman satasen käsilaukkuun, olisin katsonut häntä kuin kahjoa. Miksi ihmeessä ostaa kallista kun halpaakin saa!

Projektini aikana ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut. Olen tajunnut, että kun maksan tavaroista enemmän, kohtelen niitä myös arvokkaammin. En ajattele kalliimpia kenkiäni kertakäyttökenkinä ja vaivaudun pitämään huolta hintavemmista vaatteistani säilyttämättä niitä missä sattuu ja miten sattuu. Enkä ennen kaikkea tahdo (tai edes voi) omistaa kerralla paljoa!

Nykyään minusta olisi paljon ihanampaa omistaa yhdet Guccin satojen eurojen loaferit sen sijaan, että omistaisin kahdettoista erilaiset Seppälän ja Hennesin tossut. Näitä kympin tai kahden tossuja en taatusti puhdistaisi säännöllisesti ja katsoisi niin tarkasti, mihin niissä astun, sillä kun niille tapahtuu jotain, voi ne aina heittää roskiin ja hankkia tilalle uudet. Neljänsadan euron kengistä pitää taatusti parempaa huolta ja kun niistä on maksanut itsensä kipeäksi, tulee niitä taatusti käytettyäkin. Ne eivät unohdu kaapin perälle, odota siellä kolmea vuotta ja päädy sitten kerran käytettyinä UFFin tai Fidan laatikkoon.

Kuten sanoin, tuntuu ajatus tavaroista luopumisesta hurjalta ja ehkäpä ennen kaikkea siksi, että se on nyt konkreettisesti tapahtunut hyvin suurilta määrin.

Jäljelle jäävä omaisuuteni on nimittäin pakattuna näihin laatikkoihin ja laukkuihin ja loppu löytyy laivalta hytistäni. Matkalaukut pitävät sisällään muun omaisuuteni Longchampin ison kassin kätkiessä kaiken kotoani löytyneen kosmetiikan ja pahvilaatikoiden pullistellessa halpoja kenkiä, jotka todennäköisesti hajoavat seuraavan vuoden sisään. Laatikoiden päällä olevia takkeja käytän vielä, joten niitä en pakannut.

Tässä vaiheessa siis mennään.

Tavaroideni päätukikohtana tulee olemaan vanhempieni asunto (aivan kuten minunkin), mutta käytännössä käyn siellä kesän aikana kääntymässä vain muutaman kerran.

Katsotaan sitten, mitä syksyllä tapahuu!

Kommentit (22)

  1. Anonyymi

    Ite vein pari päivää sitten 7 kassillista vaatteita ja muuta roinaa UFF:iin ja Fidaan ja kyllä helpotti. Silti mun tavaramäärästä ei voida puhua edes samana päivänä tuon sun projektin kanssa. 🙂 Tsemppiä!

    -Mari-

  2. Anonyymi

    Miksi säilytät tyhjiä hajuvesipulloja? Tuntuu niin hassulta, kun olet noin hyvin kaiken muun saanut karsittua. Todella vaikuttava onnistuminen joka tapauksessa!

  3. Nini

    Olen seurannut tavaranvähennystäsi mielenkiinnolla, sillä itsekin haaveilen roinavapaasta matkalaukkuelämästä. Luulen, että omat haaveeni ja tavara-ahdistus kumpuavat osittain vapauden, seikkailun ja matkustelun kaipuusta, ja ehkä takaraivoon on jäänyt myös jotain traumoja lapsuudenkodin tavaravuoristä ja sotkusta.

    Tavaroiden järjestely on myös tapa yrittää kontrolloida ja järjestää elämäänsä sekä ympäristöään. Usein esimerkiksi ihmissuhteisiin ja raha-asioihin ei onnistu yrityksistä huolimatta vaikuttamaan niin paljon kuin tahtoisi, ja näihin asioihin liittyy tietynlaista arvaamattomuutta, mutta tavaran järjestely on yksinkertaisempaa ja lähes terapeuttista. Tosin siitäkin voi tulla pakkomielle, jos ajattelee tavaraa koko ajan..

    Ahdistaa, kun vaikkei itse hankkisi mitään, tavaraa kävelee ovista sisään esimerkiksi lahjoina, vaikka sanoisi, ettei halua tavaraa. En haluaisi olla kiittämätön, mutta roinaa löytyy kyllä ihan tarpeeksi jo valmiiksi ilman niitä ulkomaan tuliasia halpakojuista, viime hetken 'ostetaan nyt jotain sille' -joululahjoja ja mummon perintökippojakin.. Kodin haluaisin olevan harmoninen ja siisti paikka, ilman sotkuja, mutta kun ei asu yksin ei voi päättää kaikesta ja heittää toisen tavaroita pois, kuten moni muukin tässä jo mainitsi. Lisäksi joskus pitää miettiä mitä sukulaiset miettivät jos hankkiutuu eroon heidän lahjoistaan, huoh..

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *