Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Heikot hetket ja huonot päivät Ruotsissa – 10 ihmetyttävää tai ärsyttävää asiaa

Ruotsissa asuminen on pääosin mukavaa, mutta joskus on niitä heikkoja hetkiä ja huonoja päiviä, joina muuten varsin pienen ja vähäpätöisen kuuloiset, suomesta poikkeavat asiat aiheuttavat kovaa ihmetystä, hämmästystä tai joskus jopa suoranaista ärsytystä. Tämä postaus käsittelee niitä pienen pieniä juttuja, jotka ovat viimeaikoina pyörineet mielessäni.

arsyttavia-asioita-ruotsissa-1-4

Ruotsalaiset eivät juo piimää, ne syövät sitä.

Fil tai filmjölk kääntyy suomeksi piimäksi (långfil on puolestaan sitten meidän viiliä)  ja minulle se on aina ollut juoma. Suomalaisissa mainoksissa piimää juodaan ja työpaikan tai koulun ruokaloissa se on maitojen ja muiden juomien rinnalla tarjottava juomavaihtoehto, jota laitetaan lasiin. Täällä piimää kaadetaan kulhoon, josta se lusikoidaan suuhun tyypillisesti myslin tai vaikkapa murojen kanssa. Tämän vuoksi piimäpurkiien sisältö myös ilmoitetaan painona eikä litroissa.

Hillomunkeissa ei koskaan ole vadelmahilloa sisällä.

Minusta vadelmahillo nyt vaan kuuluu hillomunkkeihin. Myynnissä voi toki olla myös omenahillolla täytettyjä munkkeja, mutta vadelmahillo on se perusjuttu, jota saa yleensä aina. No, täältäpä ei. Myynnissä on AINA omena- ja vaniljamunkkeja, mutta ei koskaan vadelmamunkkeja. TAHDON vadelmaillolla täytetyn munkin!

arsyttavia-asioita-ruotsissa-1-1

Berliininmunkin päällä ei ole vaalenpunaista kuorrutetta.

Jos minun pitäisi nimetä yksi leivosherkku, jota söisin lopun elämääni, olisi se berliininmunkki. Se on suurinta herkkuani, mutta harmi vaan, ettei niitä näytä oikein löytyvän ruotsista. Olen nähnyt kaupoissa usein berlinermunk-nimellä myytäviä munkkeja, mutta ne ovat aivan tavallisia (taas) omenahillolla  täytettyjä sokerimunkkeja. Lopettakaa kiusaaminen, ne eivät hitto vie ole mitään berliininmunkkeja!

arsyttavia-asioita-ruotsissa-1

Bussista ei voi ostaa bussilippua.

Tämä kiukuttaa sellaisina aamuina kun on astumassa bussiin ja huomaa, että bussilippu on unohtunut tai mennyt vanhaksi. Tämä on fiksua, järkeenkäypää ja bussikuskien aikaa säästävää, mutta kiukuttaa silti ihan suunnattomasti – varsinkin silloin, kun minulla on muualta tulevia vieraita, joille täytyy aina muistaa hankkia omat ladattavat bussikortit.

Täällä on aakkosia ja äänteitä, joita en osaa sanoa.

Kun asuin Suomessa kuulin tietysti vain suomenruotsia. Sitä nuottinsa puolesta suomelta kuulostavaa kieltä, joka onkin kuitenkin ruotsia – paitsi että se on joiltakin osin hitusen vanhanaikaista ja aakkoset ääntyvät kuten suomen kielessä ja sekaan voi hyvin pudotella suomenkielisiä sanoja (”Har du din kännykkä med dig?”). Minulle kuitenkin uskoteltiin, että se on ruotsia.

Ruotsiin muutettuani olen kuitenkin tajunnut, että elämäni Suomessa on ollut yhtä suurta huijausta. Esimerkiksi E, U ja Y ovat kirjaimia, joita suuni ei vaan taivu sanomaan ruotsalaiseen ääntämistapaan ja minun ruotsalainen numero seitsemän kuulostaa englanninkieliseltä kengältä tai jos oikein yritän niin siltä, että kurkussani on limaa ja yritän irroittaa sen. Sanavarastossani on lisäksi sanoja, joita kukaan ei kuulemma ole käyttänyt sitten 50-luvun eikä kukaan ymmärrä, miksi viittaisin kanelipulliin bitch slapilta kuulostavalla korvapuustilla tai pyykkipoikiin niiden kirjaimellisella käännöksellä.

Yksi yhdysviivasääntö on typerä.

Minulle on itsestään selvää kirjoittaa ”Peppi Pitkätossu -kirjat” välilyönnillä ennen yhdysviivaa, mutta ruotsissa kirjoitetaan ”Pippi Långstrump-böcker” ilman välilyöntiä ja minusta se tuntuu typerältä. Siitä heräävä kysymykseni voikin olla hassu, mutta koska minulle on muutenkin selvinnyt jo suomenruotsalaisten pelaavan välillä ihan omilla säännöillään niin haluaisinkin kuulla, kumpaa kirjoitustapaa suomenruotsalaiset käyttävät?

Tämä on loistava esimerkki niistä pienen pienistä asioista, jotka voivat ärsyttää välillä suurestikin. Varsinkin, jos joku ruotsalainen menee ominpäin töissä vaikkapa ”korjaamaan kirjoitusvirheeni” ja vaihtaa teksin ”Mario Badescu -tuotteet” tilalle ”Mario Badescu-tuotteet” ihanaa ystävällisyyttään.

Kurkkuja myydään usein kappalehinnalla.

Kurkku on vain yksi esimerkki tyypillisestä kappalehinnalla olevasta myyntiartikkelista vihannesosastolla, mutta varsin tyypillinen sellainen. Tiedän, että pienemmissä marketeissa Suomessakin voidaan myydä kurkkuja kappalehinnalla, mutta minusta tuntuu, että täällä niitä myydään lähes aina kappalehinnalla eivätkä ne todellakaan ole joka kerta keskenään saman kokoisia. Ei sillä, että sillä olisi kellekään väliä, mutta onhan se nyt ärsyttävää maksaa pienemmästä ja isommasta kurkusta molemmista 15 kruunua.

Banaanit eivät ole koskaan tarjouksessa.

Tältä minusta ainakin tuntuu. Ne maksavat aina 19-29 kruunua kilo eikä missään tunnu ikinä olevan yhtä hyviä tarjouksia kuin Suomessa, jossa niitä myydään 0,99 euron kilohintaan usein ihan normaalistikin.

arsyttavia-asioita-ruotsissa-1-3

Ruotsalaiset ovat liian korrekteja vitsailemaan suomalaisista.

Ongelmahan on siinä, että minä en ole yhtä korrekti ja minusta olisi ihanaa saada laukoa ääneen havaintojani ruotsalaisista ja nauraa sitten ruotsalaisten vastapallona heittämille huomioille suomalaisista. Tämä ei kuitenkaan omien kokemuksieni mukaan useinkaan toimi, sillä ruotsalaiset ovat ihan liian kohteliaita heittääkseen ääneen mitään vitsejä suomalaisten alkoholinkäytöstä, rakkaudesta ilmaisiin ämpäreihin tai yleisestä jäykkyydestä. He hymyilevät laukomilleni, minusta tietysti ihan hulvattoman hauskoille sutkautuksille ystävällisesti, mutta saavat minut kuitenkin silti tajuamaan, että minun olisi ehkä kannattanut sittenkin olla hiljaa.

arsyttavia-asioita-ruotsissa-1-5

Euro on evro ja Google on Googel.

Joo, ne nyt vain ovat ruotsalaisten mielestä evro ja Googel, koska ne sopivat helpommin ruotsalaiseen suuhun. Evro siksi, koska ruotsalainen U-kirjain ääntyy hieman eri paikassa kuin meidän U-kirjaimemme, joten ”euro” ei tule luontevasti ulos Googlen kanssa olen tullut siihen tulokseen, että nämä varmaan vaan kiusallaan ääntävät sen erilailla kuin muu maailma ollakseen uniikkeja…

(Kuten huomaatte, liittyy suurin osa ylläolevista jutuista ruokakauppaan, sillä sinne työpäivän päätteeksi nälissään mennessä huomaa yhtäkkiä todella paljon ärsyttäviä asioita, jotka eivät muuten koskaan vaivaisi mieltä.)

Onko jollakin teistä jaettavina vastaavia huomioita?

Kommentit (35)

  1. Tiia

    Aiemmin ruotsalaisten kanssa työskennelleenä mua sieppasi ihan suunnattomasti se, että (varsinkin vähän nuoremmat naispuoliset) työkaverini nauroivat minun ruotsilleni. Saattoi olla vähän kummallista ääntämistä jne, mutta oikeasti tuolloin puhuin ruotsia aika hyvin. Itse he eivät tietenkään osanneet kumpaakaan virallista työkieltä kovinkaan kummoisesti. Ja mä puhuin kuitenkin tuolloin neljää vierasta kieltä melko sujuvasti! Myöhemmin en enää viitsinyt vaivautua. Mulle sai puhua ruotsia ja otin informaatiota vastaan på svenska, mutta kaikki antamani ohjeistus tuli englanniksi tai italiaksi.

    Muistan ikuisesti sen hetken, kun katselin weather channeliä ja jouduin hakemaan italialaisen mieheni paikalle ja kysymään: ”Mitä kieltä tuo tyttö puhuu?”. Tajusin ymmärtäväni, mitä meteorologi sanoo, mutta aivoni eivät osanneet eritellä, mitä kieltä hän puhuu. Kävi ilmi, että kieli oli italia, mutta aksentti oli niin rikssvenska, etten kyennyt tunnistamaan/erittelemään puhuttua kieltä.

    Ja muutoin ei huolta. Mulla on sukulaisia, jotka ovat asuneet Ruotsissa jostain 50-luvulta lähtien ja silti ruotsalaiset, kuulemani mukaan, nauravat ja korjaavat heidän ääntämistään. Ei mulle tulisi mieleenkään nauraa, ainakaan ylimielisesti, jos yli kahdeksankymppinen isotätini kertoo käyneensä besastamassa (=tankkaamassa:D). Päinvastoin. Se on ihan mahtavaa, että Suomessa vieraillessaan tahtoo yhä käyttää kieltä.

  2. Maria

    Moikka! Tällä yksi tukholmalaistunut suomenruotsalainen. Olipa hauska lukea havaintojasi, ihan samoja asioita on itsekin tullut ihmeteltyä asuttuani täällä nyt reilun vuoden ajan. Pakko vielä lisätä pari juttua ruokakaupoissa tehtyihin havaintoihin:
    – Hedelmiä ja vihanneksia ei täällä punnita itse, vaan ne punnitaan aina kassalla (Suomessa käydessäni nolottaa nykyään joka kerta kun seisin kassalla punnitsemattomien ostosten kanssa – näin nopeasti tähän käytäntöön tottuu)
    – Täällä syödään (tuoreita) katkarapuja ihan hurjat määrät verrattuna siihen mitä Suomeessa. Muutenkin kalavalikoima on paljon laajempi.
    – Yksi asia joka on huvittanut erityisesti on se, että täällä tuotevalikoimista löytyy ”lyx” sitä ja ”lyx” tätä, kun taas Suomessa myydään ”arkimaitoa” ja ”arkijugurttia” 🙂

  3. Kuinka suomalainen ja ruotsalainen yrityskulttuuri eroavat toisistaan – omia pieniä kokemuksia – Kauneus & Terveys -blogit

    […] Heikot hetket ja huonot päivät Ruotsissa – 10 ihmetyttävää tai ärsyttävää asiaa […]

  4. HM

    Suomenruotsalaiset, niitä nyt ei kukaan tajua, ihan oikeasti täysin oma ryhmänsä 🙁 Nimimerkillä ”Yritetty on”.
    Juu, se korrektius on käsittämätöntä. Nämähän ovat, minusta ainakin, aika huumorintajuisia mutta eivät sitten yhtä suoria kuin suomalaiset ja minulle käy noiden vitsien & havaintojen (omanikin ovat järestään kerrassaan briljantteja laukaisuja) samalla tavalla, hymy, hiljaisuus ja aiheenvaihto. Hyvässä hengessä toki.
    Berliininmunkkeja ei ole, sen voit unohtaa. Perheyksikkömme on tehnyt asian tiimoilta erittäin laajaa, jollei suorastaan kaiken kattavaa empiiristä tutkimusta. Vadelmamunkit ovat myöskin hakusessa. Laskiaispullan luvatusta maasta on myös mahdotonta saada laskiaispullaa vadelmahillolla (minulta se tosin onnistuu, sillä olen onnekseni naimisissa kondiittorin kanssa).
    Vielä on mainittava, että kuolema tulee joka kerta kun ruotsalainen ääntää englanniksi Geen tai Jiin. Justin, Janet, Jackson, aina Jii pehmeänä, ja tuo Gee pehmeänä myös, sen saaminen kovaksi on työn takana. Välillä pokka pettää 🙂
    Listaa voisi jatkaa pitkään, hauskaahan tämä vaan on. Sanoo ”Täydellisen ihastuttava suomalainen”.
    Kiitos kivasta postauksesta!

    • Virve

      Ihana kommentti ja mukava kuulla, että muutkin ”täydellisen ihastuttavat suomalaiset” tuskailevat tässä yhteiskunnassa samojen ”ongelmien” kanssa. Vadelmahillollisen laskiaispullan perään olenkin haikaillut muuten, mutta kiitos, että säästit etsinnän vaivan sitten senkin suhteen. Jään vielä kuitenkin elättelemään toivoa niistä vadelmamunkeistä jos kerran ajatus berliininkunkeista on suostuttava kuoppaamaan… 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *