Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Etelä-Korean vaateostoksia

Moni oli kiinnostunut kuulemaan lisää Etelä-Korean vaateshoppailuistani. En ole fashion- tai lifestylebloggaaja, joten vaatteiden kuvaileminen ei ole minulle kovin tuttu juttu. Koska kuitenkin olen innoissani löydöistäni, haluan tietysti jakaa ne teidänkin kanssanne ja yritin hieman kuvailla niitä.
Kuten tiedätte, olen yrittänyt vähentää tavaroitani. Lähdin kuitenkin reissuun sillä asenteella, että jos törmäisin siellä johonkin kivaan, ostaisin sen taatusti. Varmistaakseni tämän mahdollisuuden, pakkasin kaikki kahden viikon tavarani pieneen käsimatkakokoiseen laukkuun ja heitin sen ison, tyhjän matkalaukun sisään. Isoa laukkua voisi sitten halutessaan täyttää vaikka sen Finskin salliman 23 kilon edestä jos tulisi tarve.
En ole mikään mieletön shoppailija ja olen myös yleensä melkoisen pihi, joten voi pojat, mikä taivas minulle aukenikaan tajutessani, että olen keskiverto korealaisen naisen kokoinen. Kaikki vaatteet olivat kuin minulle tehtyjä! Asia, johon 156 senttisenä harvoin törmää.
Shoppailen mieluiten halvalla, mutta se ei ollut automaattista Koreassa. 
Normaalihintaiset vaatteet olivat saman hintaisia kuin Suomessa elleivät välillä kalliimpiakin ja oikeiden paikkojen löytäminen vaati työtä. Kun ne oikeat paikat kuitenkin löytyivät, olin taivaissa.
 
Suunnistin jokaisessa kaupassa aina ensin alerekeille. Lähes kaikissa liikkeissä oli tasasummien alerekkejä ja tein oikeastaan jokaisen löytöni niistä.
Aluksi olin taivaissa huomatessani, että saan kymmenellä eurolla upeita mekkoja, hameita ja paitoja.
 
Parin päivän jälkeen tajusin, että voisin laskea kipurajani seitsemään euroon. Silläkin irtoaisi jo monessa paikassa ihana vaate.
Viimeisinä päivinä olin niin pihi löydettyäni Express Buss Terminalin alta ostosparatiisin, että asetin kipurajakseni 3,50 euroa ja löysin yhä vaikka kuinka monta kassillista vaatteita.
Minulla kävi todellinen tuuri, sillä Etelä-Korea oli minulle oikea ostosparatiisini. Naiset olivat juuri minun kokoisiani ja myynnissä olevat eteläkorealaiset konservatiiviset ja naiselliset vaatteet olivat aivan minua.
Koreassa ei missään näkynyt rintavakoa (heh, johtunee myös siitä, ettei paikallisilla sitä liiemmin yleensä ollut…), mutta sääret vilkkuivat senkin edestä. Naiset kulkivat kauniissa lyhyissä hameissa ja olin aivan taivaissa shoppaillessani noita ihanuuksia itselleni pilkkahintaan.
Jos en osannut päättää, missä värissä hameeni haluan, otin sen usein parissakin värissä. 3,50 euroa kun ei ollut paha hinta.
Minulla oli pieni ostomorkkis, sillä ostin reissuni aikana aivan valtavasti vaatteita. Perustelin asiaa kuitenkin itselleni sillä, että joskus se vaatekaappikin olisi uudistettava ja mikä olisikaan parempi hetki kun nyt, kun olen oikean kokoisten, näköisten ja ennen kaikkea juuri oikean hintaisten vaatteiden keskellä. Yritän siis elää sen asian kanssa, ett shoppailin juuri valtavat määrät vaatteita.
Erityisen ihanaa shoppailusta teki se, ettei minun tarvinnut sovittaa mitään. Shoppailin oikeastaan vain pienissä liikkeissä, joissa ei yleensäkään edes ollut sovituskoppeja tai jos olikin, sai niissä sovittaa vain normaalihintaisia vaatteita. 
Noissa pienissä liikkeissä oli kaikkia vaatteita esillä vain yksi kappale eikä kokovaihtoehtoja ollut. Ja kas kummaa, tuon ihanan maan jokainen yhden koon vaate oli tehty suoraan minun kokoiselleni tytölle!
Oli aivan mielettömän mahtavaa voida shoppailla kauniita ja ennen kaikkea oman tyylisiä vaatteita poimien ilman, että jokaista tarvitsi sovittaa -Suomessa kun aina sovitan kaikkea varmistuakseni siitä, että vaate on oikean kokoinen. 
Tuossa ihanassa maassa kaikki kuitenkin oli tehty juuri minun kokoiselleni ja ennen kaikkea pituiselleni ihmiselle. 
Kerrankin sain ostaa pitkän hameen, joka oli juuri oikean pituinen minulle ilman, että sitä tarvitsi taitella vyötäröltä! Tämä onkin ensimmäinen pitkä hameeni.
Hameet ja mekot olivat sopivan pituisia eikä koskaan tullut tilannetta, että sopivan kokoiseksi luulemani kaunis polven korkeudelle jääväksi suunniteltu alaosa olisikin jo melkein lähennellyt nilkkojani.
Korealainen naisellinen tyyli pitää sisällään tosin paljon lyhyitä hameita, joista osa saattaa Suomessa tuntua jopa hieman häiritsevänkin lyhyeltä, mutta jotka sopivat kuitenkin hyvin lyhyille ihmisille -varsinkin konservatiivisempien yläosien kanssa käytettyinä.
Oma etumukseni on keskiverto korealaista kookkaampi, mutta koska paikalliset neidot suosivat todella löysiä ja reilun kokoisia yläosia, löysin sieltä niitäkin vaivatta. (Rintaliivejä olisi tosin ollut aivan turhaa edes etsiä…)
Ostin muutamat kengätkin, mutta niiden ostaminen oli tällaiselle maata pitkin kasvamaan keskittyneelle lättäjalalle hieman hankalaa, sillä oma 38-kokoinen leveä jalkani ei kovin helpolla istunut paikallisiin siroihin kenkiin. Omaksi kengänkookseni osoittautui paikallisittain 245, joka oli toisiksi isoin saatavilla oleva naisten koko oikeastaan kaikkialla. (Koko 250 vastasi kokoa 39, koko 240 kokoa 37, koko 235 kokoa 36 jne.)
Ostin kolmet matalat kengät ja jäin kaiholla kaipailemaan kauniita kiiltäviä nudekorkkareita, jollaiset jalassa kaikki upeat koreattaret viilettivät. Kengät olivat muutenkin lähes kaikkialla yllättävän kalliita ja saisin niitä Suomesta ja varsinkin Englannista sinne taas mennessäni jopa halvemmalla.
Rakastan naisellisia hameita ja tyttömäisiä juttuja, joten täytin laukkuni sellaisilla.
Kuten postauksen kuvista näkyy, tein todella paljon löytöjä.
Eivätkä näissä kuvissa edes ole kaikki löytöni…

 Suosittelisinkin Etelä-Koreaa ja varsinkin Soulia shoppailuparatiisiksi lyhyille xs-s -kokoisille tytöille. Isompiakin kokoja toki löytyy, mutta edullisimmat löydöt ovat juuri meille pienille ihmisille. (Keskivertokokoiset brittinaiset älkää vaivautuko.)
Voinkin siis todeta olleeni kuin kotonani maassa, jossa kaikki vaatteet oli valmistettu kokoiselleni ja tyyliselleni ihmiselle sekä jossa kaikista meikkivoiteista löytyi aina tarpeeksi vaaleita sävyjä huomattavasti Suoma helpommin. 
Nyt minulla onkin tosiaan tyhkä tili, mutta vaatekaappi sitäkin täydempänä vaatteita, jollaisissa tahdon tulevan kesäni viettää!
Reissun ylivoimainen lempparilöytöni oli muuten ohut ja kevyenä laskeutuva beige trenssitakki, jollainen jokaisella soulilaisella nuorella naisella oli päällään.
Pahoittelen siis tätä shoppailusyntieni määrää, mutta näitä kerran elämässä -tilaisuuksia ei vaan voi jättää käyttämättä!

Kommentit (18)

  1. Anonyymi

    Oih, miten eettistä kuluttamista.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *