Epäsuosittu mielipide: En pidä Ruotsista

Tiedättekö sen blogeissa jo pidempään kiertäneen haasteen, jossa bloggaajat kertovat epäsuosittuja mielipiteitään eli sellaisia, jotka jätetään yleensä sanomatta, koska ne eivät ole kovin yleisiä tai sitten niitä ei vain koeta olevan ihan sopivaa toitottaa ääneen?

Minullakin olisi nyt vihdoin jaettavana yksi mielipide, jota olen pihdannut blogin puolella tunnustellen samalla sisälläni, voisiko näkemykseni asian suhteen muuttua. Lopputulos on kuitenkin ollut, että ei ilmeisesti voi ja nyt on aika sanoa oma epäsuosittu mielipiteeni ääneen.

Olen asunut Tukholmassa kohta kolme vuotta, mutta olette ehkä huomanneet, että en kirjoittettele blogissani liiemmin Tukholmaan liittyviä postauksia. En kerro kivoista paikoista, lempparijutuistani tai muutenkaan ruotsalaisesta arjestani liiemmin muuten kuin töiden osalta.En myöskään laittele someen tai blogiin kivoja kuvia Ruotsista. Syy tähän on hyvin selkeä.

en pidä ruotsista - 1

En pidä Ruotsista. Siinä, nyt se tuli sylkäistyä ulos.

En vain voi sille mitään. Kun muutin tänne olin varma, että ihastun maahan lopulta ja olen yrittänyt pitkään antaa maalle mahdollisuuden. Kesäisin Tukholma onkin kaunis kaupunki, mutta pikkuhiljaa yhä useampi asia maassa ärsyttää enkä ole enää lopulta ollut edes kiinnostunut ruotsalaistumaan. Kuljen työpaikan ja kodin väliä eikä koko maa tunnu innostavan minua enää tippaakaan.

Kaikilla on varmasti erilaisia kokemuksia Ruotsista, mutta omien kokemuksieni pohjalta en ole erityisemmin nauttinut täällä asumisesta ja omista kokemuksistahan se maassa viihtyminen nimenomaan onkin kiinni eikä muiden.

Aluksi ajattelin, että onpas ihanaa, kun nuo ruotsalaiset ovat niin kohteliaita ja positiivisia aina. Nyt se suoraan sanottuna vituttaa.

Olen tottunut siihen, että Suomessa sanotaan suoraan, kun jokin asia on pielessä, jotta asia voidaan korjata. Ei siinä ketään syyllistetä, vaan kerrotaan vain, että jokin juttu ei toimi, jotta voidaan keksiä, kuinka se saadaan toimimaan. Täällä ikävistä asioista mainitsemista tunnutaan välttelevän viimeiseen asti, sillä niiden mainitseminen otetaan tyypillisesti hyvin henkilökohtaisesti ja koetaan suorastaan loukkauksena.

Oli kyse sitten työpaikan palaverista tai talonyhtiön kokouksesta, ei kukaan viitsi sanoa ääneen, jos jokin asia on hoidettu huonosti eikä siitä voida vahingossakaan jutella. Sitä pidetään epäkohteliaana eikä kenenkään mieltä haluta pahoittaa. Jos jotain mainitaan, loukkaantuu joku asiaan liittynyt siitä ihan taatusti verisesti kokien kyseessä olleen henkilökohtaisen hyökkäyksen juuri häntä vastaan.

en pidä ruotsista - 1 (2)

Omia virheitään ei tavallisesti myöskään haluta myöntää, vaan niistä ollaan mielellään hiljaa ja toivotaan, ettei kukaan huomaa ja vaikka huomaisikin niin luotetaan, ettei se kuitenkaan ole epäkorrekti ja mainitse niistä. Muiden virheitä nyt ei varsinkaan sanota ääneen. Minusta varsin suomalaiselta tuntuvan mentaliteetin mukaan huudan itse kovaan ääneen, että voi ei ja apua, tein virheen, voisiko joku auttaa keksimään, miten korjaan sen, jottei tilanne pahennu. Jos taas näen, että joku asia on mennyt pieleen mainitsen siitä mielelläni, mikäli tieto voi vaikuttaa jonkun elämään. Ei siinä ole kyse syyllisen lynkkauksesta vaan tapahtuneen ratkaisemisesta.

Tottakai ruotsalainen kohteliaisuus on välillä mukavaakin. Esimerkiksi ruotsalaiset kollegani kauhistelevat kuullessaan, miten suorasanaisia ja suorastaan ilkeitä asioita suomalaiset asiakkaat voivat asiakaspalveluun tekemissään yhteydenotoissa kirjoittaa.  Olen toki itsekin näistä usein järkyttynyt, sillä en ole eläissäni kokenut livenä yhtä huonosti käyttäytyviä ihmisiä kuin millaisiin verkkokaupan asiakaspalvelussa törmää ja minä olin sentään töissä humalaisten turistien keskellä ruotsinlaivalla. Voin siis vain kuvitella, kuinka kauhuissaan korrektit ruotsalaiset ovat näistä esimerkkejä kuullessaan ja välillä käy kieltämättä vähän kateeksi, kuinka paljon kohteliaampia viestejä Ruotsin asiakaspalvelu vastaanottaa.

Koska tiedän, etteivät ruotsalaiset tykkää kovin avoimesti kertoa, missä asiassa olisi parannettavan varaa, yritin esimerkiksi innostaa kollegoitani käyttämään työpaikallani anonyymia aloitelaatikkoa kehitysehdotuksien jakamisessa. Toistaiseksi kaikki laatikkoon tulleet aloitteet ovat olleet suomalaisilta tulleita lukuunottamatta kahta ruotsalaisten laatikkoon jättämää arvoitusta. Jep, edes anonyymi laatikko ei saa heitä kertomaan, että jonkin asian voisi hoitaa toisella tavalla.

en pidä ruotsista - 1 (3)

Asioita ei myöskään yleensä voi Ruotsissa sanoa yhtä suoraan kuin Suomessa. Kaikkea täytyy kierrellä, kaarrella ja kaunistella. Olemme käyneet mieheni kanssa kymmeniä keskusteluja tilanteissa, joissa minun on tehnyt mieli lähettää milloin millekin ruotsalaiselle taholle hyvin suora viesti tai sanoa asiat hyvin suoraan kokematta ollenkaan ihmeelliseksi asiaksi tehdä niin, mutta mieheni on ollut aivan kauhuissaan aikeistani.

Työpaikallani olen nykyään se tyyppi, jolle kollegani ovat laittaneet yksityisesti viestiä pyytäen tukeani asioihin, jotka ovat heidän mielestään pielessä, mutta johon he eivät ole saaneet vaikutettua. Nykyään jopa nimittäin nautin (salaa tietenkin) siitä, että saan sanoa asioita suoraan tilanteen sitä vaatiessa ja ketään tietenkään henkilökohtaisesti loukkaamatta.

Arvostan ja ikävöin siis suomalaista suoruutta, vaikka koenkin suomalaisten usein vetoavan siihen ihan vain käytöstapojen puutetta selitellessään. On olemassa kultainen keskitie, jossa asiat voi sanoa suoraan, mutta ystävällisesti. (Tämän tosin moni suomalainenkin saisi vielä oppia.)

On myös ollut lohduttavaa, etten ole ollut yksin näiden havaintojeni kanssa ja monet muut täysin eri ympyröissä pyörivät allekirjoittavat samat ajatukset ja kokemukset.

en pidä ruotsista - 1 (1)

Aluksi ruotsalaisten yltiöpositiivisuus ja optimistinen suhtautuminen ihastuttivat minua. Onhan se mahtavaa, että koko kansa vaikuttaa niin iloiselta ja kaikessa aina vain sen hyvän puolen näkevältä. Parin vuoden kokemuksella olen oppinut, että se ei silti tarkoita sitä, että asiat oikeasti menisivät hyvin ja ykkössääntöni onkin nykyään, ettei koskaan saa luottaa siihen, mitä ruotsalaiset lupaavat.

Oli kyse sitten ruotsalaisesta kollegasta, kaupan myyjästä, lääkäristä, liikekumppanista, postimiehestä tai ihan mistä tahansa, en enää luota kenenkään sanomisiin yhtään, sillä kaikki yrittävät vain olla niin mielettömän positiivisia unohtaen realiteetit. Ruotsissa ne asiat eivät nimittäin todellakaan mene aina hyvin, vaikka ihmisten käytös vaikuttaisikin siltä.

Jos vaikkapa verkkokaupan tilaus saatetaan hyvällä tuurilla sääolosuhteiden ollessa suotuisat ja jumalten ollessa puolella toimittaa jopa päivässä, sanoo Ruotsalainen sen toimitusajaksi päivän. Suomalainen lisää siihen muutaman päivän lisää ja puhuu silti vain toimitusaikaennusteesta, jota ei kuitenkaan voida taata. Eipähän toinen ainakaan pety, vaan korkeintaan yllättyy positiivisesti.

Kaipaankin suomalaista ”vituikshan se kuitenkin menee” -asennetta, jonka ansiosta asioiden pieleen menemiseen myös osataan varautua. Pessimistisyys kun ei ole aina huono asia ja varasuunnitelma on hyvä olla. Kysyn usein yksityiskohtia, worst case scenarioita ja muita mielestäni varsin realistisia juttuja. Töissä saan pahaa silmää, kun haluan sopia asiat pilkun tarkasti, jottei juttuihin jää tulkinnanvaraa. Se koetaan varmasti outona. Kun myös kysyn ruotsalaisilta, että mikä on vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma, jos jotain menee pieleen, ei kellään ole sellaista. Miksi se muka menisi pieleen? No en tiedä, mutta voin esittää teille heti kymmenen mahdollista skenaariota, jotka voivat mahdollisesti toteutua ja haluaisin olla varautunut niihin!

en pidä ruotsista

Suomalaisena haluan myös, että kaikki säännöt ovat täysin selvillä ja niitä myös noudatetaan. Ruotsissa kuitenkin tuntuu, että sääntöjä kohdellaan ennemminkin suosituksina, joita voisi olla hyvä noudattaa, mutta joiden mukaan menemistä ei pidetä niin tärkeänä. Jos jossakin lukee, että asian on jotenkin, niin minusta sen on myös oltava niin ja tämä vaikuttaa olevan yleinen suomalainen asenne. Olen saanut oppia, että jos suomalaisten mielestä jossakin on omasta mielestä epäkohta niin se kyllä kerrotaan, vaikka asia ei edes koskisi itseään. Pitäähän kaiken olla reilua! Ruotsissa kaikki ovat niin positiivisia eikä kukaan halua siksi valittaa, joten sillä ei varsinaisesti ole mitään väliä ettei asia mennytkään niin kuin sen piti. Eihän se nyt ole niin vakavaa! Eipä…

Ihan eniten minua ärsyttää, että kaikesta täytyy myös aina sopia palavereja sekä palaveriin valmistelevia palavereja. Suomalaisena haluaisin, että mieleen juolahtaneesta asiasta voitaisiin vaikka heti hieman keskustella kun kaikki ovat jo valmiiksi paikalla, mutta ei – asiasta täytyy mielummin sopia palaverissa. Tämä selittynee sillä, että kukaan ei varsinaisesti halua itse ottaa vastuuta yksittäisistä päätöksistä, joten kaikesta pidetään mielellään yhteinen palaveri, jossa asiasta päätetään eikä vastuu mistään näin ollen ole yksittäisen ihmisen. Eipähän ainakaan voi syyttää yhtä ihmistä, jos jotain menee vikaan.

Eräs kohdalleni sattunut ilmiö, joka ei kuulemma ole vain minun huonoa tuuriani vaan myös yleisempi juttu on myös sitten noiden palaverien ja muidenkin tapaamisten jatkuva peruminen viimetipassa, kun siihen ei ehditäkään osallistua tai tajutaan, ettei sitä tarvitakaan. Tottakai pännii järjestä aikataulunsa muiden palaverien mukaan ja sitten kuulla juuri ennen sitä, ettei palaveria pidetäkään. Suomalainen kun on tottunut, että jos palaveri on kutsuttu, niin se myös sitten pidetään, sille tehdään aikaa ja siellä käydään asiat läpi.

en pidä ruotsista - 1 (5)

Minusta tuntuukin usein, että elämäni Ruotsissa on kuin piilokameraa ja että jos jokin voi mennä pieleen, menee se myös pieleen.  Tai ei se mene, mutta ruotsalaiset laittavat sen menemään pieleen (koska onhan nyt aikuista ja realistista käytöstä syyttää asioiden pieleen menemisestä kokonaista yhtä kansaa).

Minulla on sääntönä niin yksityiselämässä kuin töissä Suomi-tiimin kesken, että mihinkään, mitä ruotsalaiset sanovat ei luoteta ja jos jonkin asian vain voi tehdä ilman ruotsalaisia, niin se myös tehdään. En ole säännön takana yksin, vaan se perustuu koko tiimin kokemuksiin, joista kaikki ovat aloittaneet varsin optimistisin mielin, mutta lopulta kohdanneet realiteetit. Minulla on paha asennevamma, joka on kehittynyt viimeisten vuosien aikana ja joka ei näytä väistyvän.

En jaksa enää edes yrittää olla positiivinen tämän maan suhteen. En kuitenkaan tykkää valittamisesta huvin vuoksi ja minusta onkin ihan turha valittaa, jos ei aio tehdä asialle mitään. Valitan kyllä ja paljonkin, jos jokin on pielessä, mutta mielelläni kerron samaan hengenvetoon, mitä aion itse tehdä asian eteen, jotta voin lakata valittamasta.

Viime keväänä sainkin Ruotsista lopullisesti tarpeekseni ja onnistuin saamaan miehenikin haluamaan lähteä täältä ainakin hetkeksi pois. Meillä kummallakaan ei ole pienintäkään hinkua muuttaa Suomeen, mutta molemmilla oli kiinnostus lähteä ulkomaille, joten voin kertoa, että olen jo henkisesti toinen jalka lentokoneessa ja aivan suunnattoman onnellinen siitä, että pääsen tästä maasta pian pois ainakin puoleksi vuodeksi Thaimaahan muuton myötä.

Kivat teille kaikille, joilla on positiivisia kokemuksia Ruotsista. Täällä ne ovat nimittäin melko kortilla. Keskityn töihini, kuljen kodin ja konttorin väliä ja annan muiden asioiden olla. Luojan kiitos, kohta olen jo muualla. <3

en pidä ruotsista - 1 (6)

Pitävätkö kaikki muut Ruotsista?

Kommentit (56)
  1. Heh, siitä päätellen mitä olen Thaimaasta kuullut, mikään noista ongelmista ei siellä ratkea. Hauska postaus 🙂 mä olen käynyt Ruotsissa pari kertaa ja haaveillut sinne muutosta. Epäilen että mä pärjäisin siellä hyvin, koska mäkin olen enemmän kiertelijätyyppiä enkä osaa sanoa asioita suoraan.

    1. Ei varmasti ratkea Thaimaassa, mutta itse en tosiaan ole menossa sinne töihin vaan saan viettää kuherruskuukautta maan kanssa puolen vuoden lomalla, jolloin henkisestikin tuntuu, että kaikki on ok kun on vain lomalla. 🙂

      Voisit tosiaan kyllä viihtyä Ruotsissa! 🙂

  2. 😀 en kestä. Ihan paras juttu!

    Ja nyt ymmärrän ruotsalaista trendiä neutraalistaa kaikki sukupuolet, ettei vaaaaaan kukaan loukkaannu. V*tuiksi sekin meni 😀

    Ai että. 😀

    Eevi

    1. Kyllä, jos jostakin voi loukkaantua niin ruotsalaiset haluavat aina varmistaa, ettei kukaan vaan voi loukkaantua… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *