Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Miksi en enää haluakaan ostaa lisää kosmetiikkaa

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Tiedättekö sen kivan fiiliksen, kun löydätte kaupasta jotakin, mikä saa teidät suorastaan hihkumaan ja olette aivan innoissanne, kun viette tuotteen kassalle ja mietitte, että kohta se on teidän? Tykkään siitä tunteesta. Se kutkuttelee kivasti mieltä ja juuri se ostohetki on minusta se paras juttu.

Usein se ostohetken fiilis jatkuu siihen asti, että tuotteen saa kiikutettua kotiin ja sitä saa kokeiltua ensimmäisen kerran. Aina ostosta ei malta edes viedä kotiin asti kun sen jo haluaa käyttöön. Se uuden tuotteen riemu kestää tavallisesti ensimmäiseen käyttökertaan ja siitä joskus vielä pidempäänkin, mutta hiipuu sitten pikkuhiljaa. Joskus käy kuitenkin jopa niin, että se riemu katoaa jo siihen mennessä, kun ostoksen vie kotiin ja koko ostos unohtuu kassiinsa, josta se löytyy parin viikon päästä.

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Minä pidän siitä kutkuttelevasta tunteesta, kun innostun jostain kosmetiikasta ja suunnittelen saavani sen omakseni. Se suunnittelu- ja ajatteluvaihe on nimenomaan parasta enkä ole onnistunut analysoimaan, mistä se johtuu. Se vain tuntuu kivalta, sillä se uusi tuote on taatusti se, joka muuttaa elämäni. En tosin tiedä, kuinka sen pitäisi muuttua, mutta ehkä juuri se on se jännittävin ja mahdollisesti myös yllätyksellisin asia. Kosmetiikka on oikeastaan ainoa juttu, jonka kohdalla koen sellaisia tuntemuksia.

Innostun todella helposti uusista kosmetiikkaan liittyvistä asioista. Se voi olla uusi tuotemerkki, tuotekategoria tai yksittäinen uusi tuote, mutta jos siinä on jotain kiinnostavaa, innostun siitä taatusti. Googletan siitä ja haluan päästä tutkimaan sitä. Täällä Thaimaan laajan kosmetiikkatarjonnan äärellä olenkin usein rynnännyt välittömästi kaupoille tutkimaan juttua, joka on herättänyt kiinnostukseni.

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Pari kuukautta sitten tapahtui kuitenkin jotain outoa ja epäilen aivoratojeni menneen sijoiltaan. En nimittäin ole enää pariin kuukauteen halunnut ostaa kosmetiikkaa, mikä on minulle aivan ennenkuulumatonta.   

Innostun edelleen aivan valtavasti kosmetiikasta. Kun keksin kiinnostavan merkin tai tuotteen, ryntään saman tien tutkimaan sitä ajatellen, että se olisi mahtavaa ostaa. Kun nyt sitten kuitenkin näen sen totean mielessäni, että ai, tällainen tämä nyt sitten on, ihan kiva kyllä, mutta en minä tätä nyt oikeasti tarvitse ja jätän sen hyllyyn. Tätä on jatkunut nyt jo yli kaksi kuukautta ja sama kaava on toistunut kerta toisensa jälkeen.

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Lasken leikkiä tästä, sillä tämä on minulle hyvin epätyypillistä käytöstä, mutta samalla tietysti mietin, että hyvähän tämä vain on. On kuitenkin ollut outoa ja jopa suorastaan jännittävää tutustua järjen ääneen, joka ilmeisesti on hiipinyt viimeisten kuukausien aikana esiin, sillä emme todellakaan ole olleet tuttuja entuudestaan, mitä ostokäyttäytymiseeni kosmetiikan suhteen tulee. Ennen minun oli tietoisesti hillittävä itseäni, mutta nyt tämä järjen ääni tekee sen automaattisesti.

Kun näen jotain kivaa kosmetiikkaa, mietin aina ensimmäisenä, että olisipa kivaa testata tuota, tuosta saisi varmasti blogiin kivan postauksen. Jos en pitäisi blogia, en ostaisi tai omistaisi näin paljon kosmetiikkaa. Jos minulla ei olisi ketään, kenelle kokeiluistani raportoida tai suositella parhaita löytöjäni, olisi erittäin minimalistinen kosmetiikankin suhteen.

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Tuo outo ja eriskummallinen järjen ääni on kuitenkin alkanut sabotoida kutkuttelevaa tunnettani esittämällä suorastaan ärsyttävän  järkeviä kysymyksiä, jotka ovat pilanneet ostamisen iloni ja saaneet minut laskemaan tuotteen kädestäni.

Tarvitsetko sitä oikeasti?

Eikö sinulla ole jo aika monta muutakin vastaavaa?

Kannattaako rahat oikeasti vaihtaa tuohon tuotteeseen?

Mitä sinä hyödyt siitä, että saat juuri tuon tuotteen käyttöösi?

Voisitko tehdä tuosta blogipostauksen ilman, että omistat sitä itse?

Mitenkäs ne kaikki muut tuotteet, jotka myös odottavat vielä, että postaat niistä? Mitäs jos postaisit niistä ensin?

Onko tuon käyttö niin kivaa, että niiden muiden vastaavien jo omistamiesi kannattaa antaa vanhentua sillä aikaa?

Mitä sitten tapahtuu kun olet ostanut sen? Hypitkö kotiin samalla innolla kuin kassalle ja käytätkö sitä varmasti joka päivä? No et varmasti.

Se ääni on suorastaan ärsyttävän oikeassa johdattelevien kysymyksiensä kanssa. Tietenkään en tavallisesti tarvitse sitä tuotetta sanan varsinaisessa merkityksessä – varsinkaan, kun minulla on jo viisi tai kymmenen vastaavaa. Ja no onhan se totta, että voisin vaikka ensin kirjoitella kaikesta siitä, mitä minulla jo on ja sitten vasta harkita uuden tuotteen ostoa. Tiedättekö, se ääni on vähän kuin äiti: aina niin ärsyttävän oikeassa, että suorastaan raivostuttaa.

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Olen yrittänyt tietoisesti koetella sitä ääntä. Olen esimerkiksi mennyt kiertämään läpi kolmen Sephoran alennusmyynnit, joissa on tuotteita jopa puoleen hintaan. Olen nähnyt kivoja juttuja, mutta aina se pirun järjen ääni on tappanut ostohaluni.

Olen kiertänyt superkiinnostavia japanilaisen kosmetiikan kauppoja ruokkien ostohimoni äärimmilleen katsomalla ensin YouTube-videoita japanilaisista must have -tuotteista ja lähtenyt sitten kaupoille ajatellen, että niitä on pakko saada. Ja taas se pirun järjen ääni on ollut maailman masentavinta shoppailuseuraa ja saanut minut kaupassa tuotteita pidellessäni toteamaan, että onpas kivaa, kun pääsin tutkimaan tätä tuotetta, mutta en minä halua ostaa tätä. Saamari!

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Nimesin järjen äänen Mauriksi, koska Mauri on aina sellainen syvällä kokemuksen rintaäänellä rauhoittavasti puhuva tyyppi, joka saa luopumaan tyhmistä ajatuksista. Sellainen tyyppi, jonka kanssa en halua seurustella, koska se on niin tylsä eikä yhtään osaa heittäytyä ja olla spontaani, mutta niin pirun hyvä ja varma ystävä, että se kannattaa pitää lähellä, koska siltä saa viisaita sanoja aina tarvittaessa.

Ajattelin aluksi, että ehkä Maurin läsnäolo johtuu vaan siitä, että olen kolunnut Bangkokin kosmetiikkatarjonnan niin moneen kertaan, ettei siellä enää ole mitään uutta tai jännittävää. Aloin haastaa Mauria avaamalla esimerkiksi Ruotsiin juuri toimitukset aloittaneen Glossier-merkin verkkosivuston ja suunnittelemalla, mitä sieltä ostaisin. Kävin tuotteita läpi, mutta taas Mauri tuli paikalle. Tuotteita oli todella kiinnostavaa tutkia enkä kokenut niiden katselua itseni kiusaamisena kuten en kosmetiikkakaupoilla pyörimistäkään. Teen työtäni ja lopuksi Mauri vaan muistuttaa, että kiva kun tutkit, mutta et sinä niitä tarvitse ja oikeassahan se on.

Ostolakossa kosmetiikkalakko

En tiedä, kuinka kestävä ystävyyssuhteeni Maurin kanssa tulee olemaan, sillä olemme viihtyneet yhdessä vasta pari kuukautta, mutta tällä hetkellä se on mielestäni hyvällä tasolla. Jos on pahasti koukussa johonkin juttuun, on hirveää itsensä kiusaamista altistaa itsensä asialle ja parasta vain pysyä siitä täysin erossa. On kuitenkin mahtavaa, että voin ongelmitta tutkia kosmetiikkaa, pyöriä kosmetiikkaliikkeissä ja sitten vain kävellä pois tai sulkea selaimen ilman ongelmia.

Mauri vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja saa puolestani olla jatkossakin läsnä elämässäni, vaikka onkin välillä vähän masentavaa seuraa ja melkoinen ilonpilaaja.

Ostolakossa kosmetiikkalakko

Tunnistatteko te sen kutkuttelevan fiiliksen, kun löydätte jotain kivaa, mitä haluatte ostaa?


Lue myös:

Käytin 500€ kosmetiikkaan!

Kuinka paljon kosmetiikkaa minimalisti saa omistaa?

Kokeiletko rohkeasti uusia meikkejä vai turvaudutko tuttuihin tuotteisiin?

Kiitos kosmetiikan, olisin nykyään äärimmäisen lahjakas näissä klassikkopeleissä

Kommentit (6)

  1. Paltsu

    Heh, mulla on samainen Mauri kulkenu vierellä pari vuotta 😀 pihi tyyppi. Monessa nettikaupassa on ostokoriin klikkailtu vaikka jos mitä, mutta ennen kassalle siirtymistä kuuluu jostain: ”mietippäs tyttö nyt, että tarviitko niitä”. Ja ostamatta jää melkein aina. Mutta kiva on silti aina tutkia valikoimia.

    • Virve Vee

      Kiva kuulla, että muutkin tuntee Maurin! Tosi kivaa tyyppi kyllä, mutta melkoinen tylsimys! 😀

  2. Mari Anniina

    Mulla on kans oma Mauri! Mauri on ollut mukana jo vuosia kaikenlaisessa shoppailussa, mutta erityisesti kosmetiikassa, koska sitä on jo niin PALJON muutenkin, että nykyään pyrin ostamaan kosmetiikkaa vain oikeaan tarpeeseen. Toki välillä vähän hairahdun, mutta aika harvoin kuitenkin. Maurilla on tosiaan äänensä pelissä muuallakin, jopa ruokakaupassa! ”Et TODELLAKAAN tarvitse tuota keksipakettia, just eilen söit puoli paketillista jäätelöä!” Tosi masentavaa.

  3. Elli

    Mauri on alkanut näyttäytyä täälläkin.. Varmaan koska sen serkku Matti on ruvennut pyörimään mun kukkarossa. Tiedäx yks ilta tässä mietin muutaman viikon päästä tulevaa viikonloppu-reissua ystäväni kanssa. Mietin tietty mitä pakkaan mukaan ja mitä puen päälleni. Minulla on yksi kiva ja laadukas mekko jota käytän kenties kerran kesässä.. Mutta se oli mulla myös viime kesänä. Mietin jos sen kaverini kaveri tulee sinne taas ja ajattelee, että ”tuolla on sama mekko mitä viime vuonna ”. Olin jo kyhäillyt HMLTÄ, Ellokselta ja Zalandolta ostoskorit ennen kuin Mauri tuli hätiin.

  4. Heidi

    Voisitko lähettää Maurin tänne kylään? Hän olisi oikein tervetullut vieras, sen verran pöljästi tulee toisinaan käytettyä rahaa tavallaan ihan hukkaan. Harva tavara loppujen lopuksi omaa kovin paljon arvoa sinällään, vaan muuttuu ajan kuluessa enemmänkin taakaksi.

    Mulla on jonkinlainen elämän detox meneillään, on semmoinen fiilis että tekee mieli keventää oloa ja hankkiutua eroon liiasta rojusta. Onneksi mieheni on minimalisti, niin välillä saa häneltä tukea projektiin. 😀 (Voin vaan kuvitella millaista hänellä on elää tämmöisen kamahamsterin kanssa.)

    • Elli

      Miehiltä onnistuu jotenkin paremmin toi minimalismi . Kylppärissäkin miehellä on 5x5cm tilaa omille purkeille ja mulla ne kaapit muut

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *