Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Don’t cry because it’s over, smile because it happened

Elämässäni tapahtuu tällä hetkellä tosiaan jännittäviä asioita enkä oikeastaan itsekään vielä tiedä tarkalleen, mitä siinä tapahtuu.
 

Nautin toisaalta suuresti siitä, että jokainen päivä on yllätys, sillä olen ollut luonteeltani aina stressaaja, jonka täytyy tietää, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Nyt on jotenkin vaan ihanaa yrittää ottaa rennosti ja luottaa siihen, että elämä kyllä kantaa ja asiat varmasti järjestyvät.

Minulla on tällä hetkellä menossa viimeinen vapaani Lontoossa. Tai oikeastaan olen kesälomalla, johon sisältyy lähes parin viikon reissu Espanjaan ja kohta kaksi viikkoa Lontoossa yksin ja yhden mukavan ystävän kanssa ja aion niiden viikkojen aikana kokea Lontoota täydestä sydämestä.

Päätös Lontoon jättämisestä on ollut se kaikkein vaikein, sillä kuten tiedätte, rakastan Lontoota ja kaikkea mikä siihen liittyy. Kaikki hokevat minulle, ettei se kaupunki sieltä mihinkään katoa ja että pääsenhän sinne takaisin, mutta minä en koe sitä niin.

Minulla on ollut Lontoon kanssa maailman paras parisuhde. Olen nauttinut siellä olemisesta täysin, se on saanut minut rentoutumaan ja rakastumaan itseensä täysillä ja tehnyt minut onnelliseksi. Sinne viikonlopuksi palaaminen tuntuisi samalta kuin eksän kanssa viikonloppuna koheltaminen: mennyttä ei saa koskaan takaisin eikä se ole minun enää ikinä samalla lailla kun silloin, kun asuin siellä ja ”lomailin” siellä vapaani. Se oli Kotini.

Lontooseen jääminen ja yhden lisävuoden pitäminen ennen opiskelemaan menemistä olisikin ollut se helpoin ratkaisu. Olisin saanut rauhassa kuljettaa tavarani Suomeen usean lennon aikana, suunnitella asumiskuvioni, kerätä lisää rahaa töissä ja muutenkin tehdä kaiken ajan kanssa, mutta koska olen spontaani ja fiiliksellä menevä, uusia tuulia rakastava ihminen, en tietenkään kyennyt moiseen. Olin töissä ja päätin, että okei, minä otan riskin ja lähden opiskelemaan. Kun seuraavan kerran tulen Lontoosta Suomeen, en enää lähde takaisin. Joskus pitää mennä riskillä.


Muutan Suomeen takaisin kesälomani päätyttyä elokuun lopussa raahaten mukanani ne viisikymmentä kiloa matkatavaroita, joiden kanssa Lontooseen muutinkin. En tiedä vielä, minne niiden kanssa päädyn lopulta. Tiedän vaan, että minulla on ihana perhe ja mahtavia ystäviä jotka kaikki ovat apunani ja tukenani. Tiedän myös, että minusta tulee persaukinen opiskelija. Mutta joskus pitää vaan luopua hyvästä voidakseen mennä kohti parempaa.

Minua pelottaa ja jännittää ihan hirveästi, mutta samalla olen ihan hirveän ylpeä itsestäni. Vaati ihan hirväesti uskaltaa ottaa näin iso riski ja laittaa koko elämä uusiksi. Välillä minulla on ollut sellainen tunne, että mihin minä oikein olen ryhtynyt, minullahan oli jo kaikki: ihana elämä Lontoossa, mahtava koti Tower Bridgen naapurissa, hyväpalkkainen työ loistavilla eduilla ja muutenkin kaikki hyvin. Miksi sitä pitää lähteä sörkkiä huomatakseen, että onkin yhtäkkiä vanhempiensa luona majoittuva köyhä ja työtön opiskelija?


Siitä huolimatta, että kuvio hirvittää itseäni välillä hieman, tuntuu se silti hemmetin hyvältä. On turhaa aina sanoa, että riskien ottaminen kannattaa, jos ei niitä koskaan ota ja pelaa vaan varman päälle. Eivät hyvät asiat tule niille, jotka odottavat vaan niille, jotka tekevät jotain niiden eteen!

(PS. Jos joku tietää mukavan pienen vuokra-asunnon tai mieluiten kimppakämpän tai solun, johon kaivataan hyvää vuokralaista, niin minuun saa todellakin ottaa yhteyttä!)

Kommentit (26)

  1. Anonyymi

    Virve, nostan sulle hattua. Oot rohkea nainen. Elämässä pitää ottaa riskejä, ja opiskelu on siihen ihan mahtava sijoitus. Suomessa me saadaan ilmainen tutkinto, ja sama ei onnistuisi Lontoossa. Eli kouluttautuminen Suomessa olisi varmaan ollut jossain vaiheessa kuitenkin edessä. Ei se Lontoo mihinkään katoa, voit aina muuttaa sinne joskus valmistumisen jälkeen takaisin. Ja hei, eihän sitä tiedä vaikka elämääsi tulisi joku sellainen juttu, että kotiudutkin taas Suomeen :). Asioista pitää osata tarvittaessa luopua, jotta voi joskus saada tilalle jotain vielä parenpaa!

    Tuletko kuitenkin käymään Lontoossa englantilaistuneen herrasmiehen luona?

  2. Anonyymi

    Hienoa Virve! Ja nyt sinne opiskelemaan pitää mennä, kun kerran haluaa. On vaikeampaa aloittaa alusta vasta ''vanhana'', kuten 43-vuotias äitini, joka juuri aloittaa yliopistossa.

    Eli onnea! Ja mitä pääsit opiskelemaan? Ja ainahan voit tehdä kosmetiikkamyyjän töitä iltaisin, ja tulla toimeen suht hyvin. Mutta ihmeessä etsi joku kiva yksö, vaikka vähän kauempaa keskustasta, solut ovat kamalimpia ikinä.. 😀

    -Chatte

  3. Heidi B

    Onnea ja menestystä opiskeluihin!

  4. Minni

    Minä en ihan ymmärrä päätöstäsi… Etkö sinä siis mene opiskelemaan alaa, jota jo teet työksesi? Mitä järkeä siinä on? Menetät muutaman vuoden palkan, vakityön, ihanan Lontoosi… Jotta palaisit muutaman vuoden päästä tavoittelemaan ihan samaa.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *