Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Did I just commit a sin?

Olen käyttänyt viimeviikkoja mikrobiologiaa opiskellen ja tutustunut sitä kauta mikrobien ihmeelliseen maailmaan tullen siihen tulokseen, että meikkivarastoni kaipasivat paljon läpikäyntiä. Niinhän se nimittäin vain on, että meikit eivät säily loputtomiin hyvinä vaan joskus on aika luopua jostakin.
Olen melko reipas mitä tulee tuotteiden poisheittelyyn. Laitan niitä tuoreina melko reippaalla kädellä eteenpäin (sain juuri laittaa eteenpäin lähes kymmenen kilon kosmetiikkakassin erään teatterin naisporukalle ja jestas, kuinka hyvä mieli siitä tulikaan itselleen!), mutta hävitän myös surutta parhaat päivänsä nähneensä ja mielestäni jemmoissani liian pitkään pyörineet tuotteet. 
Kun saan blogin kautta tuotteita teen nopeasti päätöksiä siitä, voinko edes kokeilla tuotetta vai laitanko sen suoraan kiertoon (välillä kun kotiin ilmestyy yllätyksenä tuotteita sellaisissa sävyissä ja koostumuksissa, jotka eivät vaan millään toimi minulla niin, että haluaisin edes kokeilla niitä). Usein kokeilen tuotetta muutamat kerrat ja sitten laitan sen eteenpäin jollekin, joka innostuu siitä enemmän. On aiva turhaa hautoa jemmoissaan tuotteita ihan vaan siksi, että niitä ehkä joskus tulevaisuudessa käyttää kerran tai kaksi vuodessa, sillä unelmieni meikkivarasto koostuu vaan tuotteista, joita käytän ainakin useamman kerran kuukaudessa.
Joistakin tuotteista on kuitenkin todella vaikeaa luopua. Ne ovat yleensä niitä, joita ei käytä aktiivisesti, mutta jotka ovat jotenkin arvokkaampia tai sitten niitä ei vaan enää saa käsiinsä mistään.
Minulle oli ihan erityisen vaikeaa luopua näistä kolmesta tuotteesta.
Tämä Clarinsin korostuspuuteri on ostettu vuonna 2006. Se on todella kaunis ja jättää iholle ihanan kevyen hehkun, mutta kuten sen pinnasta näkyy, en vain koskaan loppujen lopuksi ole tullut käyttäneeksi sitä kovinkaan paljoa.
Miksi ihmeessä siis säästää yli kahdeksan vuotta vanhaa kosmetiikkatuotetta ihan vaan siksi, että se on kaunis ja hyvä tuote, jos sitä ei sitten kuitenkaan edes käytä? Syyn on pakko olla ihan vaan pelkän tunnepuolen juttuja ja vaikka se kuinka kirpaisee, on siitä ihan tosi jo aika hankkiutua eroon. Ei näitä ole kuitenkaan vuosikymmeniksi tarkoitettu säilymään ja yleensä puuterimaiset tuotteet alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä viimeistään kolmen vuoden jälkeen. Vaikka ne aiheuttavatkin suhteessa vähän haittoja iholle siihen nähden, kuinka paljon ihmiset vanhentuneita tuotteita käyttävät voisi kolmen vuoden raja olla jo merkki siitä, ettei tuote ehkä sittenkään ole edes loppujen lopuksi omistajalleen niin mieluisa kuin hän sen luulee olevan jos sitä kerran on vielä senkin jälkeen niin paljon jäljellä.
Toinen haikean luopumisriitin kohteeksi joutunut tuote on Chanelin korostuspuuteri. Tämän poisheittäessäni ihan oikeasti koin, että tein syntiä!
Ostin tuotteen työkaverini innoittamana muistaakseni vuonna 2008, eli se on jo kuusi vuotta vanha. Jos en kuudessa vuodessa ole loppujen lopuksi käyttänyt sitä tuon enempää ja uusia korostustuotteita ilmestyy varastoihini jatkuvasti, niin eihän tätä vanhusta ole enää mitään järkeä säästää. Vaikkei puuterituotteissa noin vaan niiden kuivuuden vuoksi mikrobeja kasvakaan tuntuu silti, etten halua enää käyttää näin vanhoja tuotteita iholleni. Miksi silti tuntuu ihan laittomalta heittää roskiin näin kaunis tuote, joka on sentään Chanelia? Olen varma, että jos kosmetiikkapoliisi olisi olemassa, saisin tästä kyllä suuren tuomion. (Tai ehkä se kovempi tuomio olisi tullut tämän aiemmasta heitteellejätöstä?)
Kolmas paljon tunteita herättänyt vihdoin kokoelmistani poislähtenyt tuote oli Lumene Natural Coden aurinkopuuterin ja poskipunan duo. Sain tämän tuotteen kun se vuonna 2008 ilmestyi ja siitä lähtien se on ollut minulla satunnaiskäytössä näppäryytensä vuoksi: samassa tuotteessa on aurinkopuuteri ja heleän vaaleanpunainen poskipuna, mutta jos sävyt pyöräyttää siveltimellä yhteen, syntyy persikkainen lopputulos.
Tämä on ollut niin kätevä tuote, etten ole koskaan ajatellut, että tälle vanhukselle on alkanut kertyä ikää ja että se elää jo seitsemättä vuottaan. Tulen varmasti hyvin toimeen ilman tätäkin, mutta aiemmissa meikki-inventaarioissa olen aina halunnut säästää tämän ihanuuden. Nyt sen voisi kuitenkin olla jo aika siirtyä kosmetiikkataivaan pilvenhattaroille.
Kuinka usein te siivoatte meikkejänne läpi? Löytyykö teiltä paljon useamman vuoden vanhoja tuotteita? Tuntuuko teistä siltä, että tekisitte syntiä, jos heittäisitte arvokkaamman merkkimeikkituotteen pois ihan vaan siksi, että se on ollut meikkikätköissänne jo arveluttavan monia vuosia?

Kommentit (18)

  1. NarnianGirl

    Puuterimaisia tuotetta ei koskaan heitetä pois 🙂

  2. Anonyymi

    Minäkin haluaisin kuulla lisää mikrobeista kosmetiikassa. Käytän vanhojakin tuotteita, jotenkin tekee vaan pahaa heittää pois tuote jota on jäljellä. Selvästi pilaantuneet heitän kyllä pois.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *