Bloggaajien tulot

Bloggaajien tulot. Se ikuinen aihe, joka on jossain määrin
arka, mutta silti kaikkia niin kiinnostava keskustelunaihe. Saako joku bloggaamisesta oikeasti rahaa ja miten ja miksi. Tottakai nämä asiat kiinnostavat
monia.

Oma mielipiteeni on, että pitäisi olla
itsestäänselvää, että hyvintehdystä työstä on oikeutettua saada
korvausta silloin, kun korvauksien saaminen tapahtuu rehellisin keinoin.
Oma rajani menee siinä, etten voisi ottaa maksua vastaan jostakin
kosmetiikkatuotteesta kirjoittamisesta. On nimittäin vaikeaa kuvitella,
että monikaan pysyy täysin rehellisenä siinä vaiheessa, kun hänelle
annetaan ilmaiseksi kosmetiikkatuote ja luvataan vielä parisataa euroa
postauspalkkiota. Siinä vaiheessa hommasta katoaa idea.

Sen
sijaan mainosten näyttäminen on minusta täysin oikeutettu keino tuoda
itselleen hieman taskurahaa siitä hyvästä, että näkee sen vaivan, että
käy sähköpostikirjeenvaihtoa firmojen kanssa, keksii postausideoita,
kuvaa tuotteita, kuvaa tuotteita käytössä, keksii kirjoitettavaa ja
kommunikoi lukijoidensa kanssa. Se on työ, joka vie välillä useita
tunteja päivässä ja minusta on täysi oikeus ja kohtuus, että siitä saa
korvauksen, oli se sitten edes se pieni parin prosentin komissio, jonka
bloggaaja voi saada jonkun hänen lukijansa hyödynnettyä tuon kaiken
bloggaajan näkemän vaivan ja ostettuaan tuotteen bloggaajan esittämän
linkin kautta. On naurettavaa sanoa, että haluaa tukea pienyrittäjyyttä
ja kotimaisia yrittäjiä tehdessään ostopäätöksiään ja samaan aikaan
pitää tiukasti huolta siitä, ettei bloggaajan tilille tipahda
senttiäkään sen vuoksi, että tekisi tuoteostoksen bloggaajan tarjoaman
linkin kautta.

Noiden linkkien käyttö ei ole keltään
pois niin kauan, kun asia on hoidettu tyylikkäästi ja postauksen pääidea
eivät ole mainoslinkit, joiden ympärille on yritetty keksiä tekstiä
vaan homma toimii toisin päin: bloggaaja on selkeästi ottanut
testaukseen tai esittelyyn lukijoita potentiaalisesti kiinnostavan
tuotteen ja huomannut kaiken sen postauksen vaatiman vaivannäön jälkeen,
että hei, tämänhän voi ostaa näköjään tuolta ja tuolta nettikaupasta,
kerronpa sen lukijoillenikin merkiten kyseessä olevan mainoslinkin.

 Tässä vaiheessa linkin jakaminen on palvelus myös lukijoille, sillä
tottakai jokainen tahtoo hyvästä tuotteesta luettuaan kuulla, mistä voi
sen itselleen halutessaan hankkia! Ja jos tuote joka tapauksessa maksaa
lukijan pussista sen 11 euroa, eikö sen todellakin haluaisi mielummin
ostaa sen bloggaajan linkin kautta niin, että bloggaaja saa työstään
edes sen parinkymmenen sentin palkkion ja edes se pienen pieni osuus
menee jollekin, joka on oikeasti tehnyt töitä sen eteen?

Hauskintahan on se, että ajatteli bloggaaja/lukija asiaa tai ei, on varsinkin kosmetiikkablogi jo syntymästään lähtien oikeastaan niin kaupallinen, kun joku blogi vaan voi olla. Blogihan esittelee jo lähtökohtaisesti (ilmaisena) mainoksena eri merkkejä heidän tuotteitaan promoten. Kosmetiikkablogi on siis kaupallisuuden huipentuma sai bloggaaja siitä rahallista korvausta tai ei ja halusi bloggaaja olla kaupallisen sisällön tuottaja tai ei.  (Karkkipäivän Sanni kirjoitti aiheesta vastikään hyvän postauksen.)

Mainoslinkeillä
ja bannereilla ei tehdä miljoonia, mutta minusta se osoittaa lukijalta
suurta tukea bloggaajalle, jos tämä tahtoo mahdollistaa ja tukea tämän
työntekoa edes sen parinkymmenen sentin verran, joka ei ole pois linkin
klikkaajalta ja tuotteen tilaajalta itseltään millään lailla.
Naistenlehtien toimittajienkin palkka taidetaan rahoittaa lehtien
mainoksilla, eikä kukaan kyseenalaista tätä.

Siinä
vaiheessa, kun bloggaaja tajuaa, että on oikeus ja kohtuus, että hän
saisi näkemästään vaivasta pienen korvauksen, tulee vastaan usein yksi
ongelma: Jos saan tästä rahaa, täytyy minun maksaa tästä verot. Ja miten
hemmetissä se tapahtuu? Ei minulla ole y-tunnusta eikä mainostajille
voi vaan lähettää omaa verokorttiaan ja käskeä heitä hoitamaan hommaa.
Tässä vaiheessa on usein helpointa sanoa, että ääh, en minä jaksa alkaa
tällaiseen ja todeta, että olen mielummin vastaanottamatta tuloja. Sama
pätee varmasti monien muidenkin kuin bloggaajien kanssa: henkilö osaa
tehdä jotain ja hänelle tarjoituisi tilaisuus tehdä se maksua vastaan
yksityisesti, mutta verojen maksu on hankalaa, kun y-tunnusta ei ole.
Vaihtoehtoisesti hommat täytyisi hoittaa moraalittomasti pimeinä tai
jättää vaikkapa sitten se työkaverin  naapurin viisikymppisten
palkallinen trubadurikeikka kokonaan hoitamatta ihan vaan pysyäkseen
kaidalla tiellä.

Olen itse aina rehellisen
toiminnan kannalla. Laitoin 2,5 vuotta sitten pystyyn y-tunnuksen tajutessani, että saatan
välillä saada karkkirahaa blogistani ja olen velvollinen maksamaan
siitä veroja. Koska haluan kannustaa muita bloggaajia paitsi
ymmärtämään, että hyvästä työstä on oikeus vastaanottaa korvausta myös
siihen, että verot tulee maksaa, haluan nyt tietysti ja asiaankuuluvasti
jakaa teille mainoslinkin palveluun, josta kuulin vastikään ja
josta halusin kertoa teille juurikin siksi, että tiedän monen pohtivan
kuvailemiani juttuja. UKKO.fi nimittäin hoitaa toiminimettömien ja
y-tunnuksettomien ihmisten palkanmaksuun liittyvät asiat heidän puolestaan!

Homma
on helppoa. Tässä tapauksessa bloggaaja tekee vaikka sitten sen
mainosbanneridiilin, laatii siitä laskun ja kotimainen UKKO hoitaa paperihommat ja
kaiken bloggaajan puolesta niin, että bloggaajan tilille ilmestyvät
lopuksi vain rahat. Ei turhaa mietintää alveista, eläkemaksuista ja
muusta verojen hoidoista. Ja kas, maailmanrauha on taas astetta
lähempänä harmaan talouden vähentyessä ja bloggaajan oltua kunnollinen
veronmaksaja ilman turhaa vaivaa.

Omalla vaivannäöllä ansaitusta rahasta
voi siis nauttia ja kaiken voi tehdä helposti ja rehellisesti. Tottakai
UKKO.fi ottaa sen pienen viiden prosentin komissionsa, joka on
kuitenkin loppujen lopuksi todella pieni siihen nähden, että joku hoitaa
asiat työntekijän puolesta. Ja hei, niin businessmaailma toimii ja tuo
pienen pieni komissio tuo puolestaan toiselle yritykselle voiton
helpottaen toisen yksittäisen pienen työntekijän hommaa ihan hemmetisti.
Kyllä minä olisin voinut maksaa muutamia kymppejä siitä, että
y-tunnuksettomana olisin saanut jonkun hoitamaan kaiken
puolestani. Varmaankin aika moni olisi?

Jostain
syystä varsinkin lifestyle, muoti ja kauneusblogien maailmassa pidetään
usein paheksuttavana, jos lukijan seuraama bloggaaja tienaa blogillaan
jotain. Olen sitten ehkä paha ihminen, mutta minusta hyvin tehdystä
työstä on täysin oikeutettua saada palkkaa jos se ei ole keneltäkään
pois ja hyvinhän bloggaaja todennäköisesti työnsä tekee, jos hän
houkuttelee päivittäin blogiinsa useamman tuhatta kävijää tarjoamillaan
materiaaleilla. Blogien asiallisesti toteutetut mainoslinkit ja
sivupalkeissa pyörivät mainosbannerit ovat minusta juuri tätä ei
keneltäkään pois olevaa palkkion saantia. (Ja huomio nyt täytyy muistaa,
etteivät kaikki bloggaajien linkit tietenkään automattisesti ole
bloggaajaa taloudellisesti hyödyttäviä linkkejä.)

Ei kukaan tule
sanomaan kellekään työtätekevälle ammattiryhmän edustajalle, että
minusta sinun ei muuten kuuluisi saada tekemästäsi työstä korvausta.
Saahan muusikkokin teosto-maksuja, vaikka on tehnyt kappaleensa useita
vuosia aiemmin ja saattaa sillä kyseisellä hetkellä kun biisi soi
radiossa maata juuri palmupuun alla drinkki kädessä eikä kukaan
kyseenalaista, onko hän oikeutettu tuohon pieneen ropoon, joka hänen
tililleen aikoja sitten tehdystä työstä kilahtaa.

Miksi
bloggaajien oikeutta heidän ansaitsemiinsa pennosiin sitten
kyseenalaistetaan pitäen ehdottomana periaatteena, että ”Minä en
ainakaan mene tuon sen bloggaajan tekemän linkin kautta minnekään, kun
se voi jopa hyötyä siitä. Minä kun en itse ainakaan nimitäin hyötynyt
juuri yhtään siitä, että luin hänen kokemuksensa ja katselin hänen
kuvansa ja haluan nyt ostaa tuotteen itsellenikin, sillä se on juuri se
ratkaisu juuri siihen ongelmaan, joka minulla on ollut jo pitkään. Mutta
tuolle bloggaajalle en kyllä anna siitä sitä pariakymmentä senttiä
todellakaan! Googletan saman osoitteen mielummin itse ja annan ne
parikymmentä senttiä sille vuosittain satoja tonneja tahkovalle
nettikaupalle!”?

Bloggaajat ja tulot ovat arka aihe ja
toivoisin itse, että hommaan saataisiin joku tolkku saaden niin
bloggaajat kuin lukijatkin ymmärtämään, että on täysin ok asia tehdä
työnsä hyvin ja ansaita siitä korvaus. En minäkään antaisi pennosiani
sille bloggaajalle, jonka olen nähnyt tehneen kolmessa minuutissa
nettivaatekaupan kollaasin, koska hänellä ei ole sinä päivänä ollut
muutakaan sanottavaa, mutta kyllä minä mielelläni antaisin sen
bloggaajan hyötyä, joka juuri tarjosi minulle ratkaisun minua
vaivanneeseen ongelmaani.

Kuulisin mielelläni
mielipiteitänne asiasta ja varsinkin niiden, jotka kokevat, että
bloggaajien tulisi käyttää aikaansa bloggaamiseen ihan vaan
hyväntekeväisyyden vuoksi ilman rahallista korvausta.
Kommentit (93)
  1. Ostolakossa oli ensimmäinen kosmetiikkablogi, jota aloin seurata. Se on ollut todella hyödyllinen ja olen välttynyt sen avulla monilta virheostoilta. Pidän sitä myös luotettavana. Työtä blogin pitäminen on ja korvaus siitä kuuluu saada.

    1. Kiva kuulla, että se on auttanut vättymään virheostoksilta. Sitten se on nimenomaan onnistunut missiossaan! 🙂

  2. Allekirjoitan joka sanan. En voi ymmärtää, miksi mainoslinkit koetaan kamalina, ja oikein yrittämällä yritetään välttää niitä. Ja sitten googlesta etsitään ostopaikka ja ostetaan mieluummin sieltä. Itse ainakin tuen bloggaajaa, jos näen postauksen tuotteesta, josta kiinnostuin. Tai olin jo alunperin aikeissa ostaa ko. tuotteen. Eihän se ole minulta pois.

    1. Ihana saada kanssabloggaajien tuki asialle! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *