Anteeksi, voisinko maksaa tästä näkyvyydellä?

Mietin pitkään, viitsinkö ottaa tämän aiheen blogissani puheeksi, mutta päädyin sitten viikon pohdinnan jälkeen siihen, että pakkohan tästä on puhua. Moni on varmasti tietoinen siitä, ettei naistenlehtien levikki ole viimeaikoina ainakaan noussut liiemmin. Päin vastoin monen lehden lukijamäärä on kokenut inflaation ihmisten siirryttyä lukemaan verkossa olevia julkaisuja tai ihan vaan blogeja. Esimerkiksi kosmetiikkatuotteista on monien mielestä kuulemma mukavampaa lukea blogeista kuin lehdistä, sillä bloggaajien omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat kommentit tuntuvat henkilökohtaisemmilta kuin toimittajien kasvottomiksi mielletyt lauseet. Eikö siis olisi hyvä idea tehdä lehti bloggaajilla? Näitähän on jo nähnty Suomessa pariin kertaan ja uusin yritys onkin Terassi Median julkaisema Oloblogit-lehti. Lehden ideana on, että kaiken sen sisällön ovat kirjoittaneet bloggaajat. Jokainen heistä on (ilmeisesti) saanut ihan täysin itse valita, mistä juttunsa tekee ja näistä jutuista on sitten koostettu lehti. Hyvä idea tavallaan, sillä nythän lehden sivuilla ovat pääroolissa ne nykyään niin kaverillisiksi hahmoiksi muodostuneet bloggaajat, joiden kädenjälkeä on joidenkin mielestä mukavaa nähdä painetussa muodossa. En ota itse kantaa lehden varsinaiseen sisältöön sen suuremmin muuten kuin toteamalla, että laadukkaissa lehdissä on yleensä joku yhtenäinen, läpi lehden kantava teema, joka nousee esiin siellä täällä. Oli kyseessä sitten kevään suuri muotiekstra tai syksyn kauneusnumero, on jutuilla jotain yhdistävää. Nyt kun jokainen bloggaaja on saanut itse valita kirjoituksensa aiheen ovat jutut kyllä varmasti intohimolla kirjoitettuja, mutta se niitä yhdistävä tekijä saattaa tämän konseptin perusteella helposti olla hukassa. Mihin sen sijaan tahdon ottaa enemmän kantaa tai ainakin herättää hieman keskustelua on se, kuinka lehti on tehty. Tyhmähän ei tunnetusti ole se, joka pyytää vaan se joka siihen suostuu ja tässä tapauksessa jäin vahvasti miettimään, pitääkö tämä ajatusmalli tässäkin yhteydessä paikkansa. Laadukkaan lehden tuottaminen maksaa maltaita, sillä työtä tekeville ihmisille maksetaan modernissa yhteiskunnassa yleensä korvaus nähdystä vaivasta -varsinkin, jos itse työn lopputuloksella tavoitellaan yritykselle itselleen voittoa (ja yleensähän sitä tavoitellaan, sillä muuten kysymys on hyväntekeväisyydestä eikä yrittämisestä). Tämän lehden takana toimiva tiimi on kuitenkin keksinyt paremman idean: Pyydetään bloggaajia kirjoittamaan ilmaiseksi monisivuisia artikkeleita, mutta ei makseta niille. Kyllä näkyvyys riittää palkkioksi, sillä sen avulla voi vaikka aueta uusia ovia. Ymmärrykseni mukaan konsepti on ollut, että bloggaajia on pyydetty tuottamaan pidempi juttu kuvituksineen lehteen, mutta silti sillä varauksella, ettei juttua taata julkaistavan. Aikaa voi siis käyttää useamman tuhannen sanan artikkelin kirjoittamiseen ja kuvien räpsintään tuntitolkulla, mutta voi myös olla, että se on lopulta turhaa eikä juttua edes paineta. That’s life ja niin voi käydä muissakin lehdissä.  Ja onhan se totta, että moni haaveilee oman juttunsa julkaisusta painetussa mediassa. Niin minäkin haaveilin pitkään. Onhan se ihan kunnioitettava juttu toki saada juttunsa painetuksi… tai ainakin teoriassa se on. Tai siis sanotaanko, että itse kokisin oloni otetuksi, jos joku tahtoisi maksaa minulle palkkaa siitä, että kirjoitan lehteen jutun, mutta se, että teen tunteja töitä ilmaiseksi ja joku tahtoo julkaista juttuni minua palkitsematta tietäen, että se tuo hänelle itselleen voittoa ei jotenkin vaan saa hommaa tuntumaan yhtä hienolta jutulta vaan enemmän vaan puhtaalta hyväksikäytöltä. Lehtien mielipidepalstoillekin saa kirjoittaa ilmaiseksi ja jos tarjoutuu tekemään asioita ilmaiseksi pääsee varmasti tekemään monta sellaista asiaa, joita ei muuten pääsisi tekemään. Sitten jääkin vaan itsensä punnittavaksi, että onko se sen arvoista. Ja voihan se olla. En usko, että kenellekään aukeaa yhden ilmaiseksi kirjoitetun lehden artikkelin perusteella toimittajan uraa, mutta voihan olla, että sen ansiosta blogiin saapuukin sitten yllättäen enemmän lukijoita ja lopulta sitä kautta aukeaa uusia ovia. Kuka sitä ikinä tietää. Kuten lehteen tutustuneet ovat huomanneet, ei kosmetiikkabloggaajia liiemmin näy sen sivuilla. Tiedän, että heistäkin muutamia on kyllä kontaktoitu, mutta olen sydämessäni pirun ylpeä siitä, että kollegani ovat ymmärtäneet oman arvonsa. Jos koko lehti perustuu bloggaajilla ratsastamiseen ja he ovat lehden päätähtiä, joita ilman lehti ei olisi mitään on minusta aika mielenkiintoista ajatella, etteivät he sen toimituksen ajatusmaailman mukaan ansaitse siitä mitään palkkiota. Ei siis ihme, että naistenlehtien lukijamäärät laskevat, kun julkaisuja voi nykyään painattaa huomattavasti halvempaankin hintaan jättämällä pois ylimääräiset, mm. toimittajien ja valokuvaajienkin nimellä kulkevat kulut. Bisnes se on, joka kannattaa, kuten sanonta kuuluu. Lopuksi tahtoisin vielä linkittää teille aivan ihastuttavan ja aiheeseen loistavasti liittyvän Kasper Strömmanin blogipostauksen, jonka nimenä on osuvasti ”Lapseni, tästä lähtien tulet saamaan viikkorahan sijaan näkyvyyttä”. Teksti kiteyttää mielestäni lyhyesti loistavasti nykyisen ajatusmaailman ja on arvatenkin ollut inspiraationani omaa postausotsikkoani valitessani.

(Erään bloggaajakollegani lausahdusta mukaillen toteaisinkin, että on todennäköisempää, että ihminen saa lehteäkin enemmän näkyvyyttä menemällä seisomaan keskelle Rautatieasemaa. Itse kehottaisin vielä ottamaan käteen ison kyltin, jossa on oman blogin osoite. Kas, siinä on sitä näkyvyyttä ja melko pienellä vaivalla.) Mitä mieltä te olette tästä lehtikonseptista? Tässä teksissä ei ole käytetty kuvitusta. Mieleni teki ostaa lehti voidakseni käyttää sitä tämän tekstin kuvitusmateriaalina, mutta moraalini ei antanut minun tukea lehden toimintaa rahallisesti.

Kommentit (25)
  1. Nähdessäni mainoksen ihmettelin, mitä järkeä koko hommassa on. Blogeja luetaan verkossa ja siellä ne ovat koko ajan mukana ja saatavilla, vaikka puhelimessa. Miksi siis painaa niitä paperille? Ja lehteen joku muu valitsee kirjoitukset aivan samoin kuin aikakauslehtiinkin, joihin kuitenkin tulee ammattilaisten tekemät jutut ja kuvat. Blogit ja lehdet painivat aivan eri kategorioissa, vaikka kuitenkin kilpailevat samoista lukijoista. Itsekin viihdyn blogien parissa niin hyvin, että lehdet tahtovat jäädä lukematta.

    Oikeastaan ajattelen, että lehtien pitäisi tarttua haasteeseen ja tehdä sellaisia juttuja, joihin bloggaajat eivät pysty. Loistavat valokuvat ovat yksi juttu, kuten Ruoka ja viini -lehdessä. Hyvät henkilöhaastattelut ovat toinen juttu, siihen ei bloggari pysty, ei myöskään syventäviin artikkeleihin ajankohtaisista asioista.

    Lehdissä ennen niin houkuttelevat kosmetiikkajutut ovat laajan blogitarjonnan myötä alkaneet tuntua varsin heppoisilta. Niihin saisivat panostaa tosissaan, jos aikoisivat niillä minua enää houkutella. Lehdissä kuvitellaan, että riittää, kun heittää sivulle kuvia ja muutaman rivin mainostekstiä. Ei muuten riitä enää.

  2. Kiitos Virve tästä!

    Itsehän kieltäydyin tästä kyseenalaisesta kunniasta. 😀 Puhuit tässä juuri niistä asioista, miksi oli hyvin helppo jopa minun pienehkön blogini sanoa kiitos ei. Pitäisköhän ottaa toi alastomuuskortti käyttöön? 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *