Ajatus kirjaan lähti kamalasta kohtaamisesta työpaikalla

Virve Fredman Ostolakossa kirja

Kerroin vähän aikaa sitten, että allekirjoitin ennen Thaimaahan lähtöä kustannussopimuksen ja että olen työstänyt tämän vuoden ajan kirjaa. Sainkin pyyntojä kertoa aiheesta lisää ja vaikka en ihan vielä voikaan paljastaa, mistä kirja kertoo ja koska se tulee ulos, niin ainakin voin kertoa tarinan siitä, kuinka kustannussopimus syntyi. Homma ei nimittäin lähtenyt siitä, että kustantaja olisi ottanut minuun yhteyttä ja kertonut, että voisin tehdä tästä heidän miettimästään aiheesta heille kirjan.

Tosiasiassa kaikki lähti siitä, että minulla oli töissä mahdollisesti jopa urani suoraan sanottuna paskin eleleven-päivä. Erään suomalaisen yrityksen edustaja oli ottanut toimitusjohtajaamme yhteyttä ja halunnut sopia tapaamisesta. Koska olen yrityksemme Suomen maapäällikkö, oli tietysti hyvin olennaista, että olen itsekin paikalla tapaamisessa, joka koskee yritykseni asioita.

Tunsin yrityksen edustajan jollain tapaa, sillä tiemme olivat joitakin vuosia sitten menneet ristiin eräässä työpaikassa ja olin jopa ollut hetkellisesti osa hänen tiimiään. Henkilö ei kuitenkaan muistanut tätä, mikä oli minulle tietysti ihan okei. Roolini ei ollut silloin merkittävä ja hänellä oli meneillään kiireinen elämänvaihe. Yhteistyöstä kiinnostunut  edustaja oli minusta tärkeää tavata, vaikka etukäteen mietin, että jostain syystä minulla on sellainen muistikuva, ettei hän saa minulle aikaan mukavaa oloa. Se, millaisen fiiliksen hän minulle palaverissamme saikin aikaan ei sitten kuitenkaan enää tuntunut minusta olevan yhtään okei.

Ostolakossa Virve Vee Kirja

Kun puhutaan kosmetiikka-alasta, tunnen olevani kala vedessä. Tiedän, mitä Suomessa tapahtuu ja tunnen yritykseni – olenhan sentään vastannut sen lanseerauksesta Suomeen. Jostain syystä tuo henkilö onnistui olemuksellaan samaan minulle palaverin aikana tunteen siitä, että olen maailman pienin ja mitättömin tyyppi ja minun pitäisi olla paikalla korkeintaan kuunteluoppilaana aikuisten tehdessä töitä. En tiedä kuinka hän sen teki eikä minulla ole koskaan ennen ollut sellaista fiilistä, mutta tuossa palaverissa minulla oli sellainen olo, kuin olisin alaikäinen työharjoittelija, joka kelpaisi suurinpiirtein lähinnä tarjoilemaan kahvia. Jos joku on joskus tavannut ihmisen, jolla on kyky saada toisille aikaan kurja olo ilman, että muut paikalla olevat edes huomaavat sitä, niin tämä ihminen oli juuri sellainen.

Hän ei väheksynyt minua suoraan, mutta sai minulle rivien välistä jostain syystä ihan suunnattoman ärsyyntyneen olon. Itseasiassa minua alkoi toisaalta jopa ärsyttää enemmän se, että hänen sanansa ja käytöksensä saivat minulle aikaan sellaisen olon. Onko minulla oikeasti niin suuri ego, että hänen sanansa loukkasivat minua siksi? En tiennyt, tuliko minulle ärsyyntyneempi olo hänen käytöksestään minua kohtaan vai siitä, että olin niin pikkumainen, että annoin sen vaivata minua.

 Ostolakossa Virve Vee Kirja

Menin palaverin jälkeen kotiin sekavin tuntein miettien edelleen, olinko itseäni täynnä oleva kusipää, jonka ylisuurta egoa nyt vain oli loukattu, vai oliko tapaamani henkilö yksinkertaisesti vain tarkoituksella ilkeä. Kollegani oli vahvistanut minulle jälkimmäisen ajatuksen olevan todenmukaisempi,  mutta en saanut karkotettua ajatuksia päästäni. Kaadoin itselleni lasin viiniä, valitin miehelleni paskasta palaverista ja ikävästä ihmiskohtaamisesta hautautuen sohvan nurkkaan märehtimään asiaa.

Tiedostin, että muistaisin päivän tuoman fiiliksen varmasti lopun elämääni ja ajatus ärsytti minua entistä enemmän. Miksi olin antanut niin ikävän ja minulle yhdentekevän ihmisen kanssa sattuneen hetkellisen kohtaamisen saada minulle aikaan niin kurjan olon ja ja pilata fiilikseni? Totuushan on, että emme välttämättä muista, mitä muut ihmiset meille tekevät, vaan millaisen olon he meille saavat aikaan ja tämän kurjan olon assosioisin varmasti lopun elämääni tuohon ihmiseen.

Ostolakossa Virve Vee Kirja

Sitten alkoi se kliseinen osuus. Päätin, että voin muistaa päivän jatkossakin ihan vain paskana päivänä tai jostain muusta jos vain teen jotain erityistä. Mietin, mitä olen aina halunnut tehdä ja mieleeni ensimmäisenä juolahtanut ajatus oli, että julkaista kirjan. Se oli ollut minulle haave varmasti siitä lähtien, kun viisivuotiaana opin kirjoittamaan. Minulla ei ollut valmista käsikirjoitusta eikä sitä yhdessä illassa luotaisikaan, mutta mitäs jos tänään vihdoin tekisin asian eteen jotain?

Sillä kiukkuisena hetkenä mieleeni tuli vihdoin erittäin kirkas ajatus siitä, mistä haluaisin kirjoittaa kirjan. Se tuntui sillä hetkellä suorastaan itsestäänselvyydeltä, mikä oli jopa hieman hassua, koska olin vuosia miettinyt, mistä aiheesta voisin kirjan kirjoittaa.

Koska en kuitenkaan voisi kirjoittaa kirjaa yhdessä illassa, voisin sentään summata ideani, lähettää sen kustantajille ja jäädä odottamaan, olisiko joku kiinnostunut siitä. Saisin varmasti kielteisiä vastauksia, odottaisin muutaman kuukauden lisää ja saisin vielä lisää kielteisiä vastauksia tai ainakin pyynnön, että lähettäisin edes luonnoksen kirjasta. Viinilasini tyhjennyttyä päätin silti, että tämän päivän kiukku on pakko kääntää joksikin tuotteliaaksi jutuksi ja aloin kirjoittaa sähköpostia.

Tietenkään en lähettänyt sitä vain yhdelle kustantamolle. Olisihan aikamoista tuuripeliä, jos minulla ei edes olisi käsikirjoitusta ja juuri se yksi ja ainoa kustantamo kiinnostuisi ajatuksesta. Lähetin mailini muutamaan kustantamoon, sain parista heti automaattisen vastauksen, että palaillaan jos jaksetaan ja jäin miettimään, kuulisinko takaisin mistään kustantamosta. En varmaan ainakaan siitä kustantamolta, jolle yhteydenottomailit lähetettiin suoraan jollekin miehelle. Se nyt ei ainakaan tajua tätä aihetta.

 

Ostolakossa Virve Vee Kirja
Lapsena haavelin että minusta tulee Peppi Pitkätossu tai että kirjoitan kirjan.

Kun kymmentä tuntia myöhemmin avasin sähköpostini, oli yllätykseni suuri. Olin saanut viestiini heti aamulla vastauksen WSOY:lta juurikin siltä mieheltä, jonka nimen kohdalla olin edellisenä iltana ollut varma, ettei ehdotukseni koskaan lähtisi eteenpäin. Mies kertoi välittävänsä viestini eteenpäin kollegalleen, joka palasi minulle jo parissa päivässä ja jonka kanssa aloin lyödä lukkoon kirjaani liittyviä yksityiskohtia. Tuntui ihan uskomattomalta, että ehdotukseni kirjaideasta sai näin hyvän vastaanoton!

Jälkikäteen pidän edelleen tuota palaverin yhteydessä kohtaamani tyyppiä melkoisen epämukavuuden tunteen aikaansaavana ihmisenä, jonka kanssa en mielelläni enää eksyisi samaan tilaan ellei yrityksen edun nimissä ole pakko. Luojan kiitos, ei ole ollut. Toisaalta olen kuitenkin aivan uskomattoman kiitollinen tuosta kohtaamisestamme, sillä se sai minut niin ärstyyneeksi, että inspiroiduin tavoittelemaan suurta unelmaani ja ihan oikeasti tein vihdoin asian eteen jotain enkä vain odottanut kotona, että joku joskus tulisi tarjoamaan minulle kirjadiiliä tai päättänyt, että kirjoitan kirjan ensin ja tarjoan käsikirjoitusta vasta sitten jollekin.

Ehkä se tosiaan on niin, että ne kenkuimmatkin ihmiset on lähetetty elämäämme tarkoituksella?

Ostolakossa Virve Vee Kirja

Oletteko te törmänneet ikäviin ihmisiin, joiden kohtaamisesta olette loppujen lopuksi kuitenkin olleet kiitollisia?


Lue myös:

Tunteellinen työpäivä

Kuinka blogilla voi tienata?

Suuria uutisia: allekirjoitin kustannussopimuksen!

”Lähdin Thaimaahan löytääkseni henkisen rauhan” ja muita kliseitä

virve-fredman-taydellinen-iho-opas-korealaiseen-ihonhoitoon

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!

 

Kommentit (23)
  1. Olen törmännyt ilkeisiin tyyppeihin, mutta en osaa olla siitä kiitollinen. Voi miettiä, mitä tuollainen ajattelee ja miksi on tuollainen, mutta on vaikea tajuta sitä. Ilkeillä on yleensä aina joitain suuria ongelmia, joita he yrittää peitellä. Jos ei muuta, niin mielenterveysongelmia.

    1. Minä törmään livenä harvoin ilkeisiin ihmisiin, mutta netissä kyllä sitäkin helpommin työni vuoksi. Silloin tulee kyllä aina miettineeksi, että onko ihmisellä oikeasti niin paha olla hetkellisesti ja purkaa sitä nettiin ikävillä sanoilla vai onko tyyppi sellainen livenäkin. :/

  2. Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan Idiootit ympärilläni -kirjan. Auttaa hauskalla tavalla ymmärtämään miksi jotkut ovat sellaisia kuin ovat.

    1. Joo, tuo onkin pitkään ollut lukulistallani! Pitäisi vihdoin saada luettua. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *