4,5 kuukautta kahdella vaatteella – tältä se on tuntunut

Havahduin jälleen siihen, että kuukausi oli vaihtunut ja olen nyt käyttänyt vain kahta vaatetta päivittäin jo yli neljän kuukauden ajan. (Okei, jouluna menin joululounaalle kokeeksi punaisessa mekossa ja lokakuussa I Love Me -messupistettä pystyttäessämme vedin remppamekon päälle.) Näiden lisäksi minulla on ollut toki päällä kotivaatteet, mutta muuten elämä on sujunut vain kahdella mustalla mekolla.

Olen raportoinut asiasta blogissani jo pariin otteeseen. Ensimmäisessä postauksessa kerroin fiiliksiäni reilun kuukauden jälkeen ja kerroin silloin, kuinka kahdella vaatteella eläminen on tuonut arkeeni helppoutta, kuinka päädyin valitsemaan juuri ne kaksi vaatetta ja kuinka muut ovat vastaanottaneet sen, että käytän aina samoja vaatteita. Kerroin myös ajatuksiani siitä, tuntuuko samoihin vaatteisiin pukeutuminen päivästä toiseen tylsältä ja esittelin pyykinpesutottumuksiani.

Ostolakossa musta mekko Telakka LEHTINEN

Reilun kahden kuukauden jälkeen tehdyssä postauksessa esittelin luottovaatteeni eli TELAKKA-merkin Lehtinen-tunikan ja kerroin samalla, kuinka yritykseni käyttää joululounaalla punaista mekkoa oli jopa tuntunut päänvaivaa aikaansaavalta jutulta.

Nyt olen käyttänyt  vain kahta mekkoa jo 4,5 kuukauden ajan. Voisin sanoa, että noin 75% ajasta käytän TELAKKA-merkin tunikaa ja loput 25% toista mustaa mekkoa, jossa on hieman erilainen leikkaus ja avarampi pääntie. Vaihdan mekkona minulla menevän tunikan päältäni pois oikeastaan vain silloin, kun se täytyy pyykätä tai minulla on tilaisuus, johon haluan pukeutua ihan vähän enemmän ja laittaa kaulaan kaulakorun, joka asettuu paremmin avaramman kaula-aukon kanssa.

4,5 kuukautta pelkällä kahdella mustalla mekolla on pitkä aika, mutta se ei ole tuntunut mitenkään tuskaiselta. Päinvastoin se tuntuu joka päivä yhä helpommalta. En varsinaisesti koskaan mieti, mitä aion päälleni pukea. Minä vain vedän päälleni puhtaana olevan mustan mekon ilman, että miettisin asiaa.

Kun tammikuussa mainitsin töissä kollegalleni olevani menossa käymään Suomessa, missä minulla olisi tiedossa kirjan julkaisuun liittyvä tapahtuma, pari kirjakauppavierailua ja muutama naistenlehden haastattelu, kysyi hän ruotsalaiseen, muotitietoiseen tapaan heti ensimmäisenä, mitä aion pukea päälleni. Hämmennyin hieman ja mietin, oliko hän esittänyt kysymyksen vitsillä.

Kollegani aidosti kysyvä katseensa paljasti kuitenkin, ettei hän ollut ihan oikeasti tajunnut, että käytän joka päivä samoja mustia mekkoja ja kun kerroin laittavani päälle mustan mekon totesi hän aidosti asiassa mukana eläen, että se sopii varmasti tilaisuuksiin hyvin. Tajusin, ettei hän ollut oikeasti kiinnittänyt yhtään huomiota siihen, ettei ollut nähnyt minulla päällä lähestulkoon koskaan mitään muuta ja olin siihen oikeastaan jopa tyytyväinen. Epäilen, ettei hänen tyylitietoiseen mieleensä ollut edes juolahtanut ajatus siitä, että joku voisi käyttää aina samoja vaatteita.

Ostolakossa minimalistinen pukeutuminen kapselivaatekaappi

Katselin vähän aikaa sitten erään ruotsalaisen kollegani Instagram Stories -videoita, joilla hän esitteli päivän asuaan ja mainitsi tarinassaan olevan siihen sinä päivänä erityisen tyytyväinen. Tajusin, että hän itseasiassa näytti pienelle tuttavajoukolleen kohdennetuissa arkisissa tarinoissaan varsin usein asujaan ja että näin häntä töissä samoissa vaatteissa vain harvoin. Ruotsalaisten parikymppisten naisten tapaan hänellä oli jatkuvasti päällä jotain uutta ja viimeisimmän trendin mukaista.

Tajusin, että hänen täytyi varmasti käyttää aikaa vaatteiden ostamiseen ja asujen suunnitteluun. Hänelle se oli tärkeä juttu enkä missään tapauksessa ole kukaan määrittelemään etteikö se saisi olla sitä hänelle. Ajatus vain pomppasi mieleeni ja jäin maistelemaan sitä.

Tajusin kuitenkin itse, kuinka helpottunut olin, ettei minun ollut enää tarvinnut käyttää aikaani asujeni miettimiseen. Se tuntui minusta suunnattoman helpottavalta.

En ole aikoihin miettinyt, että mitä pukisin päälleni, sopiiko tämä asu tilaisuuteen, istuuko tämä nyt hyvin tai onko minulla vaatteessani hyvä olla. Tiedän, että kun puen päälleni mustan mekkoni, sopii se tilaisuuteen aina, istuu minulle ja minulla on se päällä hyvä olo. En koskaan tosin edes mieti näitä kysymyksiä tai niiden vastauksia, sillä minulla on uniformussani automaattisesti hyvä olo.

Uniformu on nimenomaan se, mikä mustasta mekosta on minulle tullut ja pidän siitä ajatuksesta. Itseasiassa haaveilin jo pitkän aikaa sitten, että pukeutuisin vain yhteen vaatteeseen, jota sitten aina asustaisin tilaisuuden mukaan ja varioisin päivittäin sitä erinäköiseksi. Sittemmin tajusin, että kahdella vaatteella eläminen olisi helpompaa, sillä niin minun ei koskaan tarvitsisi huolehtia vaatteen likaantumisesta. Sittemmin olen myös tajunnut, että uniformusta tekee helpon juuri se, ettei sitä tarvitse väkisin yrittää asustaa eri tavalla.

Ostolakossa minimalistinen pukeutuminen kapselivaatekaappi

En yritä väkisin yhdistää mekkooni erilaista puseroa, neuletakkia, huivia, korua, vyötä, laukkua tai kenkiä. En yritä väkisin käännellä sitä nurinpäin tai keksiä, kuinka  saisin saman vaatteen näyttämään erilaiselta, jotta voisin käyttää sitä päivästä toiseen salakavalasti ilman, että muut kiinnittäisivät asiaan huomiota. Minulle kelpaa nyt todella hyvin, että sama vaate näyttää päälläni aina samanlaiselta ja vedän sen päälle neuletakin tai asustan sen huivilla vain jos minusta tuntuu, että minulle tulee kylmä.

Kävin joulun aikaan läpi kaikki vaatteeni. Minulla oli vintillä matkalaukullinen vaatteita, joiden joukosta olin aiemmin käynyt aina vaihtamassa parinkymmenen vaatteen kapselivaatekaappiini vuodenaikaan sopivia vaatteita. Olin säästänyt matkalaukullisen vaatteita, sillä uskoin mielessäni sen sisältävän vain sellaisia vaatteita, joista pidän. Kun nyt kävin laukun läpi tajusin, että todellisuudessa se sisälsi lähes poikkeuksetta vain vaatteita, joista pidin verbin menneessä muodossa, mutta en pidä enää.

Luovuin suurimmasta osasta vaatteita eikä minun tarvinnut enää säilyttää vintillä varavaatteita. Vaatteita jäi jäljelle kolmisenkymmentä (poislukien pari urheiluvaatetta ja kotiasu), joten niille oli kaikille tilaa vaatetangossani.

Nyt kaikki omistamani vaatteet ovat roikkuneet toista kuukautta vaatehuoneessani. Mietin aluksi, että nyt kun ne ovat kaikki helposti käsieni ulottuvilla, voisin kokeilla käyttää töissä muitakin vaatteita kuin vain kahta mustaa mekkoani. Päädyttyäni kuitenkin aamu toisensa jälkeen valitsemaan aina saman mustan mekon totesin, että elämä on niin ihanan helppoa vain kahden mustan mekon kanssa eläessä, etten halua laajentaa päivittäisiä asujani muihin ja joutua taas ajattelemaan pukeutumista.

Ostolakossa minimalistinen pukeutuminen kapselivaatekaappi

En ole asettanut itselleni mitään rajoitusta ola käyttämättä muita vaatteitani, mutta lukuunottamatta niitä muutamaa päivä, joina olen hakenut lisälämmitystä neuletakista, on vain ollut ihanan helpottavaa, ettei minun ole tarvinnut käyttää enää ajatuksiani vaatteiden miettimiseen. Tunnen saman ajatuksen myös aina silloin, kun kuulen vaatteita ja muotia rakastavien kollegoideni keskustelevan vaatteista, joita he ovat hankkineet tai aikovat hankkia. Ihanaa, ettei noita asioita tarvitse miettiä.

Olen joulukuisen vaatteidenvähennykseni jälkeen edelleen pariin otteeseen harkinnut useimmista muistakin vaatteistani luopumista. Kun kuitenkin puen ne päälleni, huomaan aina pitäväni niistä todella paljon. Vaatekaappiin ovat siis jääneet vain suosikkivaatteeni, joista mitä tahansa voisin alkaa pitää päivittäin enkä halua luopua niistä – ainakaan vielä.

Uskon, että menen tämän talven näillä kahdella kätevällä mustalla mekolla, joissa on puolipitkät hihat. Kun säät kuitenkin kevään ja kesän tullen lämpenevät, on aika siirtyä kevyempiin mekkoihin. Juuri niitä hieman kevyempiä, hihattomia ja ennenkaikkea hyvin monipuolisia, pääsääntöisesti tummia mekkoja minulla on useampia, joten en ole vielä varma, kuinka montaa vaatetta päädyn siinä vaiheessa käyttämään.

Ehkä kesän jälkeen huomaankin, että vaatehuoneessani on edelleen roikkunut vaatteita, joita en loppujen lopuksi kuitenkaan käytä ja voin vähentää sen sisältöä entisestään. Odotankin tulevaa kesää mielenkiinnolla!

Ostolakossa minimalistinen pukeutuminen kapselivaatekaappi

Voisitteko te harkita pukeutuvanne päivittäin samoihin vaatteisiin?


Lue myös:
Tämän vuoksi tuntuu hyvältä omistaa vähemmän
5 erilaista taktiikkaa tavaroiden vähentämiseen
Minimalismihaaste opettaa minulle joka päivä jotain uutta itsestäni

Virve Fredman Täydellinen Iho Opas korealaiseen ihonhoitoon Osta Kirja

Osta nyt: Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon

Kommentit (36)
  1. Minulle on ollut suurta iloa ja hyötyä näistä postauksista, jossa kerrot simppelistä suhtautumisesta vaatteisiin. Sain nimittäin sinulta jonkinlaisen hyväksyttävyyden sille, että voi elää vain muutamalla vaatteella ja se on ihan ok. Olin nimittäin pitkään haaveksinut, että kunpa sais aina pukeutua siihen lempivaatteeseen. Oli rasittavaa, kun oli paljon ihan kivoja vaatteita ja ne muutamat huippukivat. Ja aina aamulla piti miettiä, että onko juuri silloin sen parhaan vai vain ihan kivan vaatteen päivä.

    Mielessäni oli hyvin selvä mielikuva siitä, missä vaatteissa minun olisi kaikkein mukavinta olla oikeastaan missä vain: musta tunika tai mekko ja sen kanssa mustat vähän paksummat legginssit. Siispä tietoisesti pyrin kohti tuota tavoitetta; ostin joulun tienoilla Ommellisen ja Noshin mustat tunikamekkoset, joita olen käyttänyt nyt jo muutaman kuukauden. On minulla kaapissani vielä muitakin vaatteita (kesällä täytyy tuumata, onko silloinkin mukavinta vaan jatkaa samalla linjalla – todennäköisesti on).

    Minä saan iloa siitä, että käytän kokomustan vaatetukseni kanssa hauskoja sukkia ja erivärisiä villahuiveja. Ja voi miten helppoa onkaan olla niin, että on kolmet housut (kaikki identtisiä) ja sitten ne muutamat tunikat ja niiden alle perus mustat topit. Nykyään tulee tosi harvoin tunnetta, että ei ole mitään päälle laitettavaa, eikä myöskään ole tarvetta luuhata vaatekaupoilla etsimässä ”jotain kivaa”. Ihanaa, kun ne kivat vaatteet ovat jo kotona ja niitä saa käyttää joka päivä!

  2. Itsellänikin on mennyt viimeiset useampi kuukausi kahdella mekolla ja parilla neuleella. Osansa tässä on minimalismilla, mutta ennen kaikkea myös raskaudella: täältä itäeurooppalaisesta pääkaupungista ei yksinkertaisesti saa kovin fiksuja äitiysvaatteita uutena eikä käytettynä. Tämä ei kuitenkaan ole haitannut menoa ja odotankin, että synnytyksen jälkeen pääsen karsimaan myös normaalivaatekaappia (aloitin projektin jo viime vuonna). Se täydellinen musta mekko on tosin vielä hakusessa, ehkä pitää Suomessa käydessä piipahtaa Telakan liikkeessä (jos kivijalkaversio löytyy). 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *