Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

29 neliötä

Katselin ympärilleni asunnossani ja minulle tuli hieman haikea olo.

Olen haaveillut tavaroiden radikaalista vähentämisestä jo kauan, mutta tuo haave on pitkään ollut mielessä vaan suunnittelutasolla ja etäisenä unelmana. Olen ehkä yrittänyt mennä sitä kohti hieman, mutta matka on ollut hidas, sillä sitä ei ole vauhditettu kovin konkreettisilla tavoitteilla.

Jonkun aikaa sitten kuitenkin asetin itselleni tavoitteeksi tyhjentää asuntoni kesään mennessä. Kesällä olisi tiedossa niin monta erilaista reissua, retkeä ja muunlaista menoa, ettei Helsingin lähes ydinkeskustan vuokrahinnoilla asuntoa olisi mitään järjeä pitää tyhjänpanttina läpi kesän. Päätin siis, että nyt jos koskaan minulla on sopiva hetki tehdä se, mistä olen haaveillut ja aloin tyhjentää asuntoani.

Kahden viimeisimmän vapaajaksoni aikana olenkin käynyt omaisuuttani läpi erityisen suurella hartaudella.

Olen myynyt tuotteita blogikirppiksellä. Olen jakanut tavaroita ja huonekaluja perheelle ja ystäville. Olen vienyt vaatteita ja tavaroita UFFiin ja Fidaan ja onpa Fidasta jopa käyty kotoanikin asti hakemassa muutama suurempi juttu.

Olen myös valikoinut tavaroita, jotka tahdon viedä talteen töihin laivalle hyttiini. Olen kuskannut sinne erilaisia säilytyslaatikoita ja koreja. Olen vienyt sinne torkkupeittoni ja sähköllä toimivan lämpöpeittoni. Olen vienyt toimistohuoneeseen työtuoliini yleisempää käyttöä varten OBH Nordican hierontatuolini. Olen miettinyt, pohtinut, stressannut ja uudelleensijoittanut. Totuus on kuitenkin se, että hytti on hyvin pieni paikka tuoda tavaroita, sillä niiden kaikkien on mahduttava omaan vaatekaappiini tai muihin vähäisiin säilytystiloihini minun ollessani vapaalla.

Olen siis oikeasti vähentänyt pois jo lähes kaikki ylimääräiset tavarani.

Nyt istun kotonani ja katselen ympärilleni hieman haikeana. Kun muutin takaisin pääkaupunkiseudulle muutaman Tampereella vietetyn vuoden jälkeen ja löysin tämän oman pesäkoloni, olin aivan hirveän onnellinen. Minusta tuntui itsenäiseltä.

Asunto muuton jälkeen lokakuussa 2010.

Sisustin asunnon mieleisekseni ja minun näköisekseni. Heti ensimmäisenä iltana naulasin asuntoni seinälle jättisuuret Dior-tauluni merkiksi siitä, että tämä on minun asuntoni ja saan tehdä täällä mitä tahdon.

29 neliötä ei ole suuri tila, mutta eipä pieni ihminen suurempaa tarvitsekaan. Kaikki mitä tarvitsin mahtui tänne. Kotiin oli aina helppoa tulla työpassin jälkeen tai joskus sen aikanakin käymään ja kaikki odotti siellä minua juuri sen näköisenä kuin olin ne jättänytkin. Tässä asunnossa ei ole koskaan pelottanut asua yksin ja koen, että olen paitsi itsenäistynyt myös kasvanut ihmisenä ihan hirveästi tämän 1,5 vuoden aikana, jotka tässä olen asunut.

Kun muutin asuntooni ja kokeilin ensimmäistä kertaa vuosiin sinkkuelämää päätin, että alan oikeasti tykätä itsestäni. Päätin, että minulla on jatkossa hyvä itsetunto. Minulla ei koskaan aiemmin ollut ollut sellaista ja minulla oli sen mukainen käsitys itsestäni, ulkonäöstäni ja vartalostani. Päätin kuitenkin, että minä olen ihana ja hyvä juuri tällaisena ja näiden puolentoista vuoden aikana opin myös uskomaan sen. Nyt tiedän, että olen ihana juuri tällaisena.

Tässä asunnossa vietetty aika on ollut elämäni parasta aikaa ja siihen liittyy niin paljon muistoja. Osa muistoista on onnellisia, osa surullisempia, osa ärsyttäviä ja osa muuten vaan hymyn huulilleni tuovia. Tässä asunnossa olen nauranut, rakastanut, rakastunut, itkenyt, parkunut, kiukunnut ja laulanut nuotin vierestä. Olen harjoitellut spagaattia istumalla tuntikausia lattiamatollani. Olen opetellut laittamaan ruokaa. Olen huomannut tulleeni punaviinistä tykkääväksi aikuiseksi. Olen ollut maailman naiivein ja lapsellisinkin välillä. Ja suuren osan aikaa olen vaan ollut ja nauttinut omasta rauhastani.

Nyt kun katselen tyhjentynyttä asuntoani tulee minulla haikea olo. Seinät ovat tyhjät ja niillä olleet taulut on myyty. Ainoat huonekaluni ovat sänky sekä pöytä ja sen kaksi tuolia. Lisäksi kaksi lattialamppua ja iso eteisen seinäpeili ovat vielä jäljellä. Muut kaapit paitsi vaatekaappi on jo tyhjennetty. Myös keittiössä on vielä jonkun verran ruuanlaitto- ja syömisvälineitä, mutta kuskaan ne lopuksi asunnosta luopuessani Fidaan.

Asuntooni liittyy niin paljon kaikkea, mutta silti tuntuu aivan mielettömän jännittävältä uskaltaa päästää siitä irti!

Kommentit (26)

  1. Anonyymi

    Itsekin uskalsin tehdä sellaisen ratkaisun töiden suhteen mikä ei ollut varman päälle pelaamista vaan tein kuten parhaalta tuntui. Se voi kostautua myöhemmin, mutta ajattelin että sitä voi sitten harmitella. Hyvältä tuntuu kun pystyin tekemään rohkean päätöksen 🙂

    I

    • virve

      Kyllä joskus tosiaan kannattaa mielummin katsoa kuin jälkikäteen sitten katua. 🙂

  2. Anonyymi

    Et kai vaan lopeta blogiasi, kun kesä tulee? 🙁

    • virve

      Ei tässä mitään olla lopettamassa, don't worry! 🙂

  3. Anonyymi

    Sinulla on varmaan syksyksi jotain uusia suunnitelmia, tai ainakin epäilisin että et kävele uudestaan Ikeaan ostamaan uutta kertakäyttökalustoa, muutenhan ne olisi kannattanut vain laittaa varastoon kesän yli.

    Joskus on ihan hyvä miettiä mikä siitä omasta materiamäärästä on oikeasti tärkeää ja säästää vain se.

    • virve

      Suunnitelmia, unelmia ja haaveita on toki paljonkin, mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Nyt juuri mietin, miksi ylipäätänsä edes tosiaan hankin suurinta osaa huonekaluistani alunperinkin, koska ilman niitäkin on oikein hyvä olla. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *