Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

15 min…seconds in fame?

Jei, suuri hetkeni julkisuudessa koitti vähän aikaa sitten ja kiitos erään lukijani myös minä sain tietää siitä.

Laiskana ja saamattomana ihmisenä sain aikaiseksi kipittää kauas, 200 metrin päässä kotoani sijaitsevalle kirjastolle vasta viikko lehden ilmestymisen jälkeen ihan vaan nähdäkseni, että juttu tosiaan piti paikkansa. Savon sanomat oli lainannut tekstiäni kokonaisen yhden lauseen verran:

(Okei, kuka noita yläreunan lauseita lukee ja kuka niistä harvoista niiden lukijoista ei olisi miettinyt, että ”Kuka hemmetin Golden Girl??” Mutta hei, sainpahan hetkeni!)

Olen harkinnut ihan vakavasti, että ryhtyisin pitämään blogiani omalla nimelläni, sillä Golden Girl on itseasiassa melko hassu nimimerkki. Varsinkin, jos sitä ihan oikeasti joku keksii jossakin käyttää.

(Ja jos jotakuta mietityttää, niin nimimerkki tulee Color Clubin upeasta samannimisestä kynsilakkasävystä, josta voit käydä katsomassa kuvan esimerkiksi täällä.)

Syy, miksi olen halunnut pysyä anonyyminä on se, että kosmetiikkablogia kirjoittavalle kasautuu helposti paineita olla ylitsetietävä myös siviilissä ja omalla varsinaisella työpaikallaan. Blogissa on nimittäin paljon helpompaa olla fiksu ja sujuvasanainen, kun asioita voi pohtia hetken ja tietojaan voi tarkistaa ennen niiden julkaisemista -tosielämässä kun valmis vastaus pitäisi olla samantien asiakkaan edessä. Muutenkaan kemiat ihmisten välillä eivät välttämättä livetilanteissa vaan aina kohtaa. Blogissani pystyn myös suosittelemaan ihan mitä tuotteita tahansa, mutta työssäni minun taas on puhuttava myymieni tuotteiden puolesta, sillä siitähän minulle maksetaan.

Toinen syy anonyyminä pysymiseen on ollut se, että anonyyminä saa usein vähemmän asiaankuulumatonta kritiikkiä niskaansa. Se, että ihmiset seuraavat aktiivisesti jonkun blogia saa heidät ilmeisesti jotenkin tuntemaan, että bloggaaja on heidän vanha uskottu tuttunsa, jolle voi ihan hyvin aukoa päätään, jos jokin asia hänessä ei sillä hetkellä miellytä.

Kyllä minäkin kuljen sen yhden tytön kanssa niin usein samalla bussilla, että melkein jo tervehdin häntä bussiin noustessani ja huomaan aina, jos hän on käynyt kampaajalla, mutta ei minulle tulisi silti mieleenikään todeta hänelle jonain aamuna, että oletpas tehnyt kamalan silmämeikin! Samaa kohteliaisuutta peräänkuuluttaisin myös blogeja lukevilta ihmisiltä. Mielestäni on ok antaa palautetta blogiin liittyvistä asioista, mutta hieman outoa esimerkiksi kommentoida ratsastusta käsittelevän blogin pitäjälle, että sinulla on tyylittömät ratsastussaappaat. Toisin sanoen anonyyminä on ollut mukavaa pysyä, sillä kommenttinne ovat (lähes poikkeuksetta) aina koskeneet vain tuotteitani ja blogiani eivätkä millään lailla minua henkilökohtaisesti.

Onnekseni olen kuitenkin saanut huomata, että minun blogiani lukevat pääsääntöisesti vain varsin fiksut ja kypsät ihmiset. Kommenttien valvontaa tulee harrastettua lähinnä vain siksi, että pysyisin paremmin kärryillä uusista kommenteista. Viimeisen vajaan vuoden aikana olen jättänyt julkaisematta varmaankin yhden käden sormilla luettavissa olevat kommentit (sekä erikseen sitä pyytäneiden). Iso kiitos teille siitä, että osaatte pysyä asialinjalla!

Olen pohtinut jo pitkään siirtymistä pois anonyyminä kirjoittelusta omalla nimellä ja kasvoilla kirjoitteluun. Toisaalta anonyyminä on niin mukavan turvallista kirjoitella, mutta toisaalta esimerkiksi kuvien leikkely ja sopivien kuvakulmien hakeminen on välillä hankalaa, jos tahtoo pysyä tuntemattomana. Ja kun ottaa vielä huomioon, että muutamat lukijani ovat uskoutuneet työkavereilleni ja pomollenikin lukevansa blogiani (joilla ei ole ollut hajuakaan blogistani eikä onneksi vieläkään sen sisällöstä) ja välillä joku kysyy minulta itseltänikin töissä, että kirjoitanko tätä blogia, niin ei tämä nyt enää ihan niin suuri salaisuus ole. Ja miksi pitäisi ollakaan, sillä te olette saaneet minut tajuamaan, että minun pitäisi itseasiassa olla ihan pirun ylpeä tästä! Ja sitä paitsi hyvin suuri osa bloggaajista bloggaa omalla nimellään ja kasvoillaan.

Tästä lähtien tämän tuotekeskeisen kosmetiikkablogin blogitekstejä kirjoittelee teille siis kosmetiikkakomerostaan ulos tullut 23-vuotias (okei, oikeasti vasta ylihuomenna 23-vuotas) Virve, joka on ammatiltaan kosmetiikkamyyjä (huom. kosmetiikkamyyjä, ei maskeeraaja, meikkaaja, kosmetologi, kampaaja tai mikään muukaan).

(Ei nyt vilauteta vielä liikaa kerralla!)

Ehkäpä tulen vielä jossakin vaiheessa kaapista ulos myös tutuilleni… Ja terveisiä muuten heistä niille, jotka tätä blogia ovat seuranneet! Muutama onkin jo kuluneen vajaan vuoden aikana yllättynyt tajuttuaan yhtäkkiä, että blogia kirjoittaakin vanha tuttu.

Kommentit (91)

  1. Vuosipäivä – Kauneus & Terveys -blogit

    […] 15 min…seconds in fameYllätys, yllätys monia kiinnosti, minkä näköinen epeli blogia oikein kirjoittelee! […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *