On my way
On my way

VUOSI LISÄÄ

Tänään on syntymäpäiväni ja täytän 31-vuotta. Jotenkin hassua, sillä aivan vastahan niitä kolmekymppisiäni juhlittiin. Nykyään aika lentää kuin siivillä vaikka silloin parikymppisenä ajattelin, että tässähän on ikuisuus elettävänä. Toisaalta kun mietin ajanjaksoa kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen, on se tajuttoman pitkä. Yhtä pitkä ajanjakso minulla on siis vielä neljäänkymmeneen, mikä tuntuu kyllä aika maagiselta iältä. Tänään on kuitenkin kiva täyttää kolmekymmentä yksi. Ei ole kriisiä kuten viime vuonna oli, vaan ennemminkin aika seesteinen fiilis. Yksi vuosi lisää, eihän se niin paha ole.

Olen maininnut tästä blogissani ennenkin mutta ikääntyminen omalla tavalla pelottaa minua enkä häpeä sitä myöntää. Se henkinen kasvu ja kehitys on mieletöntä enkä koskaan haluaisi palata sinne parikymppisen Jutan päähän mutta kaikki se ulkoinen ja fyysinen muutos – se pelottaa. Ensinnäkään en haluaisi myöntää, ettei kehoni enää palaudukaan samalla tavalla pitkistä viikonlopuista tai treeneistä kuten se parikymppisenä palautui. Vähäiset yöunet tuntuvat toimintakyvyttömyytenä ja keho vaatii jatkuvasti enemmän. Myös ryppyjä pelkään, mitä sitä kieltämään. Joissain kuvissa olen suorastaan hätkähtänyt kuinka kaulani näyttää kuihtuneen ryppyiseltä ja käteni ovat suonikkaat. Kasvoissani ei vielä onneksi ole hurjaa ryppysumaa mutta ovat nekin muuttuneet luisevimmiksi, kun lapsen pyöreys on jäänyt vuosien varrelle. Vaikka itsetunto ei perustuisikaan ulkonäköön, uskon ulkonäön muutosten hyväksymisen olevan oma prosessinsa. Jos tästäkin jotain positiivista, niin ehkä tässä 30-40 ikävuosien välillä on aikaa totutella siihen, että niitä muutoksia tulee tapahtumaan.

Varsinaista ikäkriisiä en tänä vuonna kuitenkaan pode. Ehkä jollain tapaa välillä mieli vaeltelee ja tulee pelko ettei koskaan löydä ketään rakastavaa ihmistä rinnalleen ja elääkin lopun elämää yksin. Eikä yksin elämisessäkään mitään pahaa ole mutta kai minä salaa vielä haaveilen jostain suuresta maailman mullistavasta rakkaudesta – siitä että voisi jakaa elämän toisen ihmisen kanssa. Lapsista en tiedä, niistä en ole oikein koskaan haaveillut enkä tiedä tulenko haaveilemaankaan. Nyt ainakin tuntuu että sitä olisi liian itsekäs äidiksi ja ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Kaikki saattaa kuitenkin vielä muuttua kertaheitolla oikean ihmisen kanssa, joten en sano ei koskaan. Sen tässä on ainakin vuosien varrella oppinut ettei ikinä kannata vannoa ettei tee jotain asioita, koska elämä vie jolloin sitä saattaakin yhtäkkiä havahtua tilanteesta, johon ei olisi kuuna päivänä uskonut päätyvänsä. Minä olen ainakin lukuisia kertoja joutunut syömään sanani. Opiskelutkin ovat välillä päässä pyörineet ja olen oivaltanut, etten todellakaan ole liian vanha! En itse asiassa ole liian vanha yhtään mihinkään. Tai no, ehkä ainoastaan niihin nuorten suosimiin minishortseihin joissa pylly vilkkuu tai kulkemaan talvisin nilkat paljaana…

Vaikka on satunnaista pelkoa rypyistä ja yksinäisyydestä tai jännitän, olenko vielä maanantainakaan toimintakunnossa juhlaviikonlopun jälkeen – on ihan mukavaa olla tässä ja täyttää 31. Ikä on vaan numeroita ja loppupeleissä kyse on omasta asenteesta ja suhtautumisesta elämään. Elämäni ei ole mennyt millään tapaa kuten parikymppisenä suunnittelin, joten olen hylännyt jo aikapäiviä sitten sen viisivuotis suunnitelman ja päättänyt elää elämää minun tavallani – ilman liian tarkkoja suunnitelmia.

Ihanaa juhlapäivää kaikille valmistuville ja muillekin juhlia tänään viettäville!

PS. Kuvissakin näkyvät juhlaripseni loihti yhteistyössä Beauty Anniinan ihana ja ammattitaitoinen Anniina. Volyymiripsissä on pituutena 9-10 mm ja D-kaarevuus. Jos huolettomat kesäripset kiinnostelee niin kannattaa kurkistaa Beauty Anniinan kotisivut ja varailla aikaa uusiin ripsiin/huoltoon. Itse en voisi kuvitellakaan kesää ja tulevia reissuja ilman pidennyksiä, sillä ne helpottavat kesän spontaaniutta merkittävästi.

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (4)

  1. Emilia

    Ihanaa synttäriä! 🙂 Mulla tänään myös synttärit, mutta vuosia vasta 24!

    Maailman paras päivä syntyä!

    • On my way

      Onnea sinullekin! <3 Meissä on varmaankin paljon samaa koska sama syntymäpäivä. 😉

  2. Anna

    Ihana teksti ja onneks olkoon! Vähän myöhässä… Mutta näin se menee, vuodet nykyään vilisee silmissä, sen jälkeen kun täytti 30… Se oli itselläkin kriisi, minkä kävin tosin jo pari vuotta aiemmin. Nykyään tuntuu että on ihan sama onko 30 vai muutama vuosi päälle, 40 taas kuullostaa jo aika vakavalta 😀 Onneks siihen on vielä aikaa runsaasti… Oon itsekin huomannut ettei mikään mene suunnitelmien mukaan joten elän nykyään päivä kerrallaan, saa nähdä pääsenkö koskaan naimisiin ja saanko lapsia, monet sukulaiset jotka aikoinaan siitä kyseli on näköjään jo tajunnut ettei mulla ole sen kanssa mikään kiire ja jättänyt rauhaan 😀 Itseänikin hirvittää ikääntyminen, mutta se taas motivoi pitämään koko ajan hyvää huolta itsestä ja kun oon toisaalta nähnyt hyvin nuorekkaita neli- ja viisikymppisiäkin, niin se antoi toivoa että sitä vois itsekin vielä pysyä pitkään nuorekkaana ja hyvässä kunnossa ja hyvältä voi näyttää minkä ikäisenä tahansa kun pitää itsestään huolta. Monestihan ne on ne huonot elintavat jotka vanhentaa ennenaikaisesti. Ainakin oon tyytyväisempi nykyään itseeni kuin parikymppisenä! Ja se pään sisältö on tosiaan ihan eri kuin silloin ja se on iso saavutus!

    • On my way

      Kiitos kommentistasi! Hyviä pointteja. 🙂 Ja onhan se niin että ikääntyminen on pitkälti omasta asenteesta kiinni vaikka toki ne ulkoiset muutokset pelottaakin. Mutta hyväksymistähän se ikääntyminen on. 40 kuulostaa vakavalta mutta onneksi siihen nyt on vielä jokusen verran aikaa… 😀

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *