On my way
On my way

Viime aikojen mietteitä x 10

*Sis. mainoslinkkejä

Bachelorette loppui ja valitettavasti arvasin lopputuleman. Ikävää ettei rakkautta löytynyt, mutta ymmärrän ettei sellaista juttua kannata jatkaa, joka ei tunnu hyvältä tai muuten oikealta. Siinä kohtaa kun Jenny eilen itkien kertoi, miten pelkää rakastua ja heittäytyä, näin hänessä palasen itseäni. Herkkä nainen, joka on pettynyt liian monta kertaa ja siksi pelkääkin heittäytyä tuntemattomaan. Jokainen ihmissuhde on aina omanlaisensa riski, mutta jos emme ikinä ota riskejä, emme myöskään mitään voi saada. Ja ei, Jenny ei mielestäni todellakaan ole liian vaativa kun kuuntelee sydäntään ja rohkenee sanoa ääneen, mitä vaatii kumppaniltaan. Mielestäni se on täysin okei – itse asiassa jokaisen tulisi pitää rima korkealla jos kyse on elämänkumppanista.

Olen innostunut viime aikoina erityisesti isojen donitsien käytöstä normaalin poninhännän sijaan. Suosikkini on ehdottomasti tämänkin postauksen kuvissa näkyvä marianne-raidallinen donitsi (kirppislöytö), jonka oheen haluaisin vielä ainakin leoparikuosisen suuren donitsin. Useammat kauppojen donitsit ovat vaan turhan pieniä makuuni, joten jos joku osaa vinkata mistä löytäisin lisää jättidonitseja, ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan! Ja pienenä vinkkinä, donitsi saa poninhännän näyttämään huomattavasti paksummalta, jos et ole vielä kokeillut.

Kuten jo eilen mainitsin, olen viime aikoina pohtinut paljon tulevaa ja sitä, mihin suuntaan olen elämässäni menossa. Tähän mennessä olen mennyt hyvin pitkälti päivä kerrallaan, mutta nyt jostain syystä ajattelen pidemmälle kuin aikaisemmin. Olen miettinyt sellaista oman elämän ohjaamista, etten ajelehtisi sinne tänne, vaan ottaisin enemmän vastuuta tulevaisuudesta. Ei sillä että olisin noin yleisesti jotenkin vastuuton henkilö, mutta en tosiaan ole oikein koskaan aikaisemmin miettinyt kovin pitkälle elämääni. Jos viisivuotissuunnitelma on normaali osa monen ikäiseni elämää, itselleni se ei ole sitä koskaan ollut. Ehkä tässä ollaan todella aikuistumassa?

En tiedä olenko ainoa aikuinen, mutta en omista ollenkaan joulukalenteria! Tuntuu nimittäin tänä vuonna olevan enemmän sääntö kuin poikkeus omistaa jonkinlainen kosmetiikan kalenteri, jonka luukkujen sisältöä esitellään päivittäin Instagramin storiesissa. Tuollainen kalenteri on varmasti oikein toimiva heille, joiden ei tule testattua kosmetiikkaa työn puolesta. Itse en kuitenkaan voisi kuvitella, että ottaisin kotiini 24 uutta purnukkaa ties mitä tuotteita, joista puoletkaan eivät todennäköisesti edes miellyttäisi. Mutta ehkä olenkin erikoistapaus jo ihan vaan tämän työnikin puolesta. Kai nykyään on ihan okei, että aikuisetkin avaavat joulukalenterin luukkuja eikä se ole enää pelkästään lasten juttu?

Viime aikoina olen potenut aikamoista reissukuumetta! Tämä pimeys ja ystäväni maailmanympärysmatkalle lähtö on saanut väkisinkin ajatukset auringon alle. Tällä hetkellä ajatuksissa onkin helmikuun loppupuolella muutaman viikon reissu jonnekin lämpimään – mahdollisesti jonnekin Bahaman suuntaan? Kaikki on vielä todella auki, mutta kohteet joista olen erityisen kiinnostunut juuri nyt, ovat Vietnam, Bahama ja Dominikaaninen. Pääasia on kuitenkin se että lämpöä riittää ja kohde on jokin eksoottinen perinteisen turistirysän sijaan.

Ja arvatkaas mistä olen viime aikoina jälleen innostunut? -Lukemisesta! Olin lapsuudessa oikea lukutoukka ja vietin todella paljon aikaa lukien. Vuosiin en ole lukenut juurikaan, mutta viime aikoina olen havainnut että lukeminenhan on loistava kikka rauhoittua unten maille. Olenkin ottanut tavaksi joka ilta lukea edes 10-15 minuuttia vuoteessa sen sijaan, että selailen somea. Lukeminen onkin aika hyvä keino houkutella nukkumatti paikalle ja vieläpä oikein kehittävääkin. Miten ihmeessä olin vallan unohtanut lukemisen taian?

Blogeissa on kohistu viime aikoina paljon maksetuista seuraajista, mikä on mielestäni erittäin hyvä juttu! Kirjoitin itsekin jo aikaisemmin syksyllä aiheesta ja edelleen pysyn kannassani. Toivon mukaan tämä ”kohu” ostettujen feikkiseuraajien ympärillä kasvaa ja niin vaikuttajat kuin yrityksetkin ymmärtävät kyseenalaistaa asiaa. Ei ole oikein myydä yrityksille valheellista dataa, eikä valehdella seuraajamääriä. Tärkeä esille tullut huomio on myös se, etteivät blogin lukijat ja Instagramin seuraajat ole aina automaattisesti linjassa! Monilla vaikuttajilla toinen on huomattavasti suurempi kanava.

Hieman edelliseen liittyen myös somen aitous on mietityttänyt – sekin jälleen kerran. Huomaan että olen viime aikoina lipsunut aika paljon monien someen liittyvien asioiden suhteen, enkä enää panikoinut niin paljon esimerkiksi Instagramin feedin yhteen sopivuudesta. Välillä olin tuon suhteen aivan järkyttävän tarkka ja kaikki kuvat sommittelin sinne moneen otteeseen, jotta voisin olla sataprosenttisen tyytyväinen. Nyt tuntuu ettei yksinkertaisesti ole aikaa hioa jokaista kuvaa tunti tolkulla ja loppupeleissä, huomaako kukaan edes eroa entiseen? -tuskin. Monesti vähemmällä stressaamisella saa aikaan jopa parempaa jälkeä. Siispä jatkossa rennompi some, täältä tullaan!

Kengät House of Brandon* (saatu*) / Farkut second hand / Vyö second hand / Poolo Samsoe & Samsoe (vanha) / Kello Cluse

Aloitin viime viikolla Manuka-hunajan syönnin, jonka vaikutuksia odotan innolla! Manukahan on antibakteerinen ja sitä käytetään jopa haavojen hoidossa. Myös flunssan ennaltaehkäisyssä ja hoidossa kyseinen hunaja on erittäin tehokas! Itse pyrin kohottamaan hunajan avulla vastustuskykyäni ja nimenomaan pitämään huolta siitä, etten saisi jyllääviä kausiflunssia. Kerron tuloksista jossain kohtaa, kun käyttöä on pidempi ajanjakso takana. Nyt olen syönyt manukaa vasta viikon verran, jolloin en luonnollisestikaan voi kuin kehua sitä erittäin herkullisen makuiseksi!

Olen viime aikoina havahtunut siihen, miten moneen asiaan elämässä en voi itse vaikuttaa. Tämä on vienyt harteiltani pois turhaa stressiä, sillä olen ottanut asenteen että esimerkiksi tiettyjen ihmisten käytös nyt vaan on, mitä on, enkä voi sille mitään. Niin moni ihminen käyttäytyy tunnelukkojensa pohjalta ymmärtämättä että omassa käytöksessä on jotain vikaa. Mikäli käytös on meitä satuttavaa, on meillä oikeus ottaa etäisyyttä. Terve itsekkyys on aina hyvästä vaikka joskus toinen osapuoli ei olekaan valmis vastaanottamaan etäisyyttä ja saattaa reagoida siihen negatiivisella tavalla. Tällaisten rajojen vetäminen on hyvin vaikeaa etenkin läheisissä ihmissuhteissa, kuten vaikka sukulaissuhteissa. Joskus on kuitenkin tarpeen kertoa suoraan mikä on hyväksyttävää ja mikä taas ei silläkin riskillä, että toinen loukkaantuu.

Tällaisia ajatuksia on tosiaan pyörinyt päässä viime aikoina. Paikoitellen kevyttä, mutta myös hieman vakavampaakin ajatusjuoksua.

Kivaa tiistaita!

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *