On my way
On my way

Työhöni liittyvät harhaluulot

Yksi hyvin yleinen olettamus jota kohtaan työni puolesta suhteellisen usein, on vapaa-aika ja sen oletettu runsaus. Ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta kun minulle on ohimennen todettu; ”sinulla on varmasti paljon ylimääräistä aikaa” tai että ”sinähän voit lähteä mukaan tänne tai tuonne, koska voit ottaa työt mukaasi”. Voitte vaan kuvitella miten tuollainen kommentointi ärsyttää, etenkin kun se ei todellakaan pidä paikkansa. Yritäpä siinä sitten selitellä ja olla vakuuttava, kun toinen henkilö on jo tehnyt päätelmät siitä mitä teet. On toki totta, että vapaus on yksi työni plussapuolista ja voin lähteä matkoille suhteellisen nopeallakin aikataululla, mutta se ei tarkoita että voisin tuosta noin vaan lomailla. Jokainen loma vaatii joko viikkojen etukäteen tehdyn työn tai vastaavasti useamman tunnin päivässä työntekoa itse kohteesta. Työni ei ole mitään puuhastelua joka vie päivästä pari tuntia ja sen jälkeen voinkin sitten ihmetellä. Olen tehnyt elämässäni monenlaista työtä fyysisesti kuormittavasta kolmivuorotyöstä perinteiseen toimistotyöhön ja voin sanoa, että henkisesti tämä mitä nykyään teen, on ehdottomasti raskainta – vaikkakin samaan aikaan myös parhainta. Fyysisesti pääsen toki helpolla, sillä työni tapahtuu pääasiallisesti koneen äärellä, mutta henkisesti se vaatii jatkuvaa valppautta, ajatustyötä, suunnitelmallisuutta ja aktiivisuutta. Ja siis ne joille ei ole selkeää mitä teen työkseni, niin kirjoitan blogia, jonka ohessa teen n. 10-15 tuntia viikossa blogini ulkopuolisia vaikuttajamarkkinointiin liittyviä projekteja. Päätyöni on kuitenkin edelleen blogi ja siihen käytän ehdottomasti eniten viikkotasolla aikaa.

Välillä tuntuu, että edelleen vuonna 2018 moni ei ymmärrä ns. uusia ammatteja ja aloja, jotka eivät ole sitä perinteistä toimistotyötä tai työtä, joka tapahtuu tietyn aikavälin puitteissa. Veikkaan että vapaat työajat nähdään usein helppoutena ja myönnän ajatelleeni näin itsekin aikaisemmin. Olen elänyt yrittäjän kanssa samassa taloudessa ja tuolloin itse toimistotyötä tehneenä muistan miettineeni, miten helppoa on kun toinen voi jäädä aamulla kotiin nukkumaan tai tehdä töitä kotoa käsin. Se kaikki näytti niin rennolta ja nimenomaan kotona työskentelystä herää herkästi kysymys, että tekeekö toinen oikeasti yhtään mitään? Nyt vasta kun itse teen paljon töitä kotoa käsin, ymmärrän, ettei se että istut samassa paikassa tukka sekaisin ja yövaatteet päällä vielä klo 16.00 tarkoita sitä, ettet olisi tehnyt mitään koko päivänä. Vaikka istuisit samassa paikassa kahdeksan tuntia, sinä aikana saattaa tapahtua paljonkin asioita. Olen huomannut että yrittäjänä aika kadottaa jollain tavalla merkityksensä. Ei ole niinkään väliä onko aamu tai ilta, arki vai viikonloppu, sillä ne samat hommat ovat mukana päivästä ja vuorokaudenajasta toiseen. Itsehän siis teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin. Toki välillä järjestelen asiat niin, että voin pitää vaikka sunnuntain vapaata jos niikseen haluan. Tämä onkin välillä ehkä se bloggaamisen raskain puoli, ettet ole ikään kuin koskaan vapaalla ilman että teet ekstratyötä sitä varten. Ja sitten kun olet vapaalla, tulee kuitenkin samaan aikaan miettiä, mitä taas huomenna ja ylihuomenna?

Nyt varmasti moni miettii mitä sitten teen päivittäin? Jos mietitään nyt pelkästään blogiini liittyviä työtehtäviä ja jätetään ulkopuolelle nuo muut 10-15 viikkotuntia, haluan avata teille hieman sitä mistä työni koostuu. Bloggaamisen yksi tärkeimmistä pilareista (ainakin itselleni), on mielenkiintoisen tekstisisällön tuottaminen. Teenkin jatkuvasti ajatustyötä sen suhteen, mistä kirjoitan huomenna, ylihuomenna ja ensi viikolla. Kun ajatuksia on, tulee ne tuottaa mustaa valkoiselle. Vaikka koen että kirjoittaminen on itselleni suhteellisen helppoa, kyllä veivaan tekstejä moneen otteeseen ja käytän tyypillisimmin yhden blogitekstin kirjoittamiseen aikaa 2-4 tuntia. Toki toisinaan juttu saattaa syntyä puolessakin tunnissa, mutta harvemmin. Tekstin rinnalle tarvitaan aina kuvia, joten ne ovatkin sitten oma osa-alueensa. Kuvia tulee olla jatkuvasti varastossa ja niitä tulee ottaa melkeinpä päivittäin. Näin talvella kaiken joutuu suunnittelemaan tarkemmin, sillä luonnonvalossa kuvaaminen on haastavaa jo kello kahden jälkeen. Lisäksi kuvat vaativat aina sommittelun ja lopuksi vielä editoinnin. Yhden postauksen kuvien editointiin menee aikaa noin 30-60 minuuttia, postauksesta ja kuvituksesta riippuen. Blogin rinnalla on sitten vielä Instagram, joka myöskin vie oman siivunsa ajasta. Ja yllättävän paljon aikaa muuten viekin, sillä itse en tuota samaa sisältöä samassa syklissä blogiin ja Instagramiin. Tämän lisäksi teen blogini kaupallista myyntiä (kartoitan potentiaalisia yrityksiä ja olen heihin yhteydessä), hoidan sähköpostivirtaa, käyn kiinnostavissa pressitilaisuuksissa, kuvaan kollegoiden kanssa materiaalia blogiin, hankin rekvisiittaa kuvia varten, leivon ja kehittelen reseptejä sekä vastaan kommentteihin. Tämä kaikki on ihan aidosti todella mieluisaa itselleni, mutta samaan aikaan kokonaisuus vie todella paljon aikaa. Harva varmasti ymmärtää miten paljon työtä blogin taustalla tapahtuu etenkin silloin, kun sitä tekee työkseen.

Postauksen tarkoitus ei ole valittaa, sillä työ jota teen on oma valintani ja pidän siitä. Haluan kuitenkin oikoa harhaluuloja, joita työni selkeästi edelleen aiheuttaa ja kertoa ihmisille, ettei monikaan asia ole sitä miltä se päällepäin näyttää. Voi olla että osalle bloggaajista tämä on nimenomaan pressitilaisuuksissa juoksemista ja kuohuvan siemailua päivästä toiseen – itselleni se ei sitä kuitenkaan ole. Saan kyllä paljon kutsuja, mutta käyn vain murto-osassa, ainoastaan minua kiinnostavissa tilaisuuksissa. Ja tämä oikeastaan siksi ettei aikani riitä kaikkeen, jonka vuoksi haluan valikoida ainoastaan ne minua kiinnostavat jutut. Yhdessä pressissä käynti vie kuitenkin kokonaisuudessa päivän työajasta parisen tuntia, joten jo ihan siksikin ”turhissa” kekkereissä ravaaminen ei ole juttuni. Ennemmin käytän tuonkin ajan sisällöntuotantoon kuin siihen että pönöttäisin jossain, missä en edes välitä olla. Rehellisyyden nimissä sellainen pinnallinen small talk ja sosialisointi, jota useammissa presseissä on, ei ole ollenkaan minua.

Blogi on työnä hyvin kokonaisvaltaista ja osittain senkin vuoksi henkisesti kuormittavaa. Siksi harmittaa miten usein törmään siihen että työtäni aliarvioidaan tai siihen suhtaudutaan vähän höpön höpöä -asenteella. Toki aina puolustan itseäni ja alaani, mutta silti monesti tuntuu ettei se riitä. Bloggaajia pidetään vähän bimboina ja pinnallisina – henkilöinä, joiden älli ei ole riittänyt opiskella toimittajaksi. Toisaalta samaan aikaan positiivista palautettakin tulee ja saan usein kehuja jopa täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Toki se tuntuu aina hyvältä, että edes osa ihmisistä ymmärtää mitä teen ja näkee sen, miten paljon aikaa käytän tähän kaikkeen. Ja pyrin aina itse miettimään, että tärkeintä on itse tietää, mitä tekee ja arvostaa työpanostaan! Te jotka mietitte, kohtaako palkka ja työpanos tällä alalla, niin sekin on paljon kiinni omasta aktiivisuudesta. Jos et kirjoita, ei blogissasi ole kävijävirtaa ja kävijävirranpuute aiheuttaa sen, ettei rahaa tule – eli toisin sanoen kaupallisuus vähenee. Eli jo senkin vuoksi tärkeää on että bloggaa lähestulkoon päivittäin ja tuottaa aktiivisesti mielenkiintoista sisältöä. Niinäkin päivinä kun tuntuu ettei ole yhtään mitään annettavaa, on jostain vaan puristettava jotain ulos.

Tulipas pitkä teksti, mutta voisin varmaan kirjoittaa aiheesta kilometritolkulla. Toivon että tämä oikoo ehkä joitain harhaluuloja, joita bloggaamiseen työnä liittyy ja useampi ymmärtäisi kunnioittaa bloggaajien työpanosta.  Itsekin kunnioitan kaikkien ihmisten työpanosta – ihan sama onko kyse lääkäreistä tai siivoojista. Mielestäni jokaista tarvitaan ja blogit ovat kuitenkin tänä päivänä yksi kanava, jota kautta haetaan inspiraatiota, vinkkejä, vertaistukea ja viihdettäkin. Usein kyse on varmastikin ihan vaan vääristä olettamuksista ja siitä ettei tiedetä. Nähdään pelkästään se mitä blogista ja sosiaalisesta mediasta tulee ulos, mutta ehkä harvoin ajatellaan miten paljon aikaa kaikkeen siellä taustalla menee.

Herättikö aihe teissä ajatuksia? Tai oletko kenties alalla, jossa törmäät paljon ennakkoluuloihin?

Ihanaa sadepäivää just sulle!

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (4)

  1. mariem

    Hyvää ja asiallista pohdintaa. Mielestäni bloggaajaa voi tuottaa esim hyvinvointia tai viihdettä, jota taas itse mielelläni kulutan. Näin ollen palveluntuottaja (bloggaaja) saa tietenkin palkan tekemästään työstä, samalla tavoin kuin näyttelijä tai kirjailija. Vaikka rakastaisi näyttelemistä tai kirjoittamista, saa siitä luonnollisesti palkkaa, ei kukaan tässä yhteiskunnassa voi elää pelkästään nautinnon palkasta 😀

    Avaisin vielä vähän perspektiiviä, käyn työssä työpaikalla. Välillä eteen tulee hyvinkin henkisesti raskaita juttuja, eikä työt aina jää työpaikalla, vaan niitä tulee pohdittua kotonakin. Lisäksi omalla ajalla pitää ylläpitää osin ammattitaitoa (lukea kirjallisuutta, tehdä esitelmiä jne) eli ei työssäkäyntikään aina ole ”ovi auki ja kiinni” 🙂 Eikä tämäkään ole valitus vaan erilaisten mallien vertailua. Jokaisen tulisi valita itselleen mielekkäin ja painottaa työnkuvassa itselle tärkeitä asioita <3

    • On my way

      Kiitos mariem. Ja siis olen samaa mieltä kanssasi, jokaisesta työstä tulee tosiaan saada korvaus – oli työ millaista tahansa. Tänä päivänä on mielestäni rikkaus, että töitä on monenlaisia eikä kenenkään tarvitse mahtua muottiin jos näin ei halua. On vapaus tehdä asioita, jotka kokee itselleen tärkeiksi.

      Ja hei kiitos tästä perspektiivin avaamisesta! Ehdottomasti ymmärrän pointtisi ja sen, ettei moni työ pääty työpaikalle ja varmasti useampi muukin kuin yrittäjä tekee töitä kellon ympäri, oli arki tai viikonloppu. Ja nimenomaan tuokin, että pitää jatkuvasti kehittää itseään ja tehdä kenties kotosalla valmisteluja koskien työtään. On aloja, joissa työt jäävät aina sinne työpaikalle ja sitten aloja, joissa työt tulevat mukaan ajatusten tasolla myös kotiolosuhteisiin. Veikkaan että ihmisissäkin on eroja tämän asian suhteen, eli toiset haluavat tehdä työtä joka tosiaan jää sinne työpaikalle, kun taas toisen ehkä omistautuvat enemmän työlleen ja täten työt seuraavat ikään kuin mukana myös kotosalle.

      Mielestäni on mielenkiintoista vertailla erilaisia työskentelymalleja ja tapoja. Ja ylipäänsä se että tietoisuus lisääntyy vähän tuntemattomampien alojen kohdalla, on tärkeää. Työn mielekkyys on kuitenkin loppupeleissä kaiken a ja o, eli samaa korostan. <3

  2. Erkku

    Jutta! Hyvä teksti taas kerran 🙂
    Itse joudun selittelemään välillä työtäni, vaikka se on sitä ”8-16 hommaa”
    Miksi näin? Sen vuoksi, että firmassamme on asiakaspalvelu ja asiakasrajapinta merkittävimmässä roolissa, sekä selkeät taustatyötehtävien tekijät. Itse olen Asiantuntija ja teen todella paljon ns. piilotyötä, joka vie äärettömästi aikaa. Projekteihin ja aineistojen kokoamiseen voi herkästi upota 100 työtuntia. Suurin osa työkavereista tekee tosi selkeitä rooleja: On asiakasrajapinnassa, tiimipäällikkönä, valmentajana tms. – tällaiset roolit on todella itsestäänselviä porukoille. Asiantuntijat, sekä kehityspäälliköt usein kuulee kysymyksen ”Mitä muuten teet päivästä toiseen ja miten sinun tekeminen näkyy muille päin?”

    Välillä tulee riittämättömyyden tunne ja koko ajan hommat tulee priorisoida hyvin, sekä olla erittäin hyvä oman työn johtaja.

    Tällaisia ajatuksia 🙂

    • On my way

      Kiitos! <3

      Ymmärrän. Paljon tapahtuu tosiaan työtä myös siellä taustalla, joka ei välttämättä näy ulkopuolisille. Ja tämähän usein aiheuttaakin ihmetystä ja varmasti herää niitä kysymyksiä, että mitä oikein teet tai mihin aikasi menee? Itsekin nimittäin tällaista ihmettelyä kohdanneena olen joutunut selittelemään, että niin – aikaa tosiaan menee aika paljon. Eikä kuvamateriaali esimerkiksi synny parissa minuutissa räpsimällä, vaan kaikki vaatii sommittelua, suunnittelua, hiomista… Todella paljon juttuja, jotka eivät näy ulospäin!

      Tärkeintä on mielestäni se että kertoo avoimesti mitä siihen omaan työnkuvaan kuuluu. Ne jotka kyselevät, saavat täten vastauksia ja ehkä sitten pystyvät ymmärtämään paremmin. Veikkaan että aika harva kunnianhimoinen ja hyvä työntekijä vaan pyörittelee sormiaan, vaan ihan oikeasti me nähdään vaivaa sen eteen että jälki olisi parempaa ja suunta ylöspäin! Itselleni ei ainakaan riitä keskinkertainen, vaan haluan olla sataprosenttisen tyytyväinen siihen mitä teen.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *