On my way
On my way

Treffeistä ja ihmissuhteista

Olen aina inhonnut treffejä, treffeillä käyntiä ja jo koko treffit-sanaa. Se nimittäin kätkee sisälleen aivan liikaa painetta, odotuksia ja nimenomaan riskin siitä, synkkaako toisen kanssa yhtään vai joudutko keksimään tekosyitä päästäksesi livahtamaan piinapenkistä. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, etten ole kohdannut yhtäkään todellisuudessa kiinnostavaa tyyppiä siten, etten olisi kohdannut häntä face to face ennen treffeille menoa. Tällä tarkoitan siis sellaista luonnollisempaa kohtaamista vaikka kadulla tai kotibileissä, jossa olet saanut ikään kuin jo pienen maistiaisen siitä, mitä on tarjolla. Sokkona treffeille meneminen on oman epämukavuusalueen kärkipäässä, jonka vuoksi en muuten ole vieläkään siellä Tinderissä.

Olen kuitenkin pistänyt merkille, että yhä vähenevissä määrin ihmiset tutustuvat toisiinsa todellisessa elämässä. Kun aikaisemmin tavattiin ihmisiä ehkä siellä kuppiloissa ja kylien kulmilla, nykyään ihmiset keskittyvät niin vahvasti omaan elämäänsä ja arkeensa, ettei ympärille ole aikaa katsella. Usein parisuhteet ja kumppanit löytyvätkin joko yhteisten kavereiden tai harrastusten kautta mutta varmaan eniten tänä päivänä ihan sosiaalisesta mediasta. Tässäkin taitaa näkyä se ilmiö, että mihin energiansa keskittää, sitä kautta asioita tulee elämään. Sosiaalinen media on tietyllä tapaa helppo ja monelle myös se turvallinen vaihtoehto. Sitä kautta ei tarvitse kohdata ihmisiä heti ja voi vaikka verbaalisesti hieman tutustua ennen kohtaamista. Tuota kautta on myös helpompi tehdä selväksi jos hakee vaan kevyttä huvia – karsii ikään kuin jo alkumetreillä pois ne ihmiset, jotka hakevat rinnalleen elämänkumppania tai pysyvämpää suhdetta.

Itse ehkä tietyllä tapaa kaipaan sellaisia luonnollisia kasvotusten kohtaamisia mutta toisaalta olen myöskin tajunnut, etten ehkä itse ole mitenkään maailman helpoiten lähestyttävä ihminen. Varmasti on ollut tilanteita, että joku olisi halunnut tulla jutulle mutta ei ole vaan uskaltanut. Itsekin olen nimittäin kokenut saman muutamankin kerran vaikka todellisuudessa – mitä menetettävää? Ihmiset miettivät liikaa asioita sen oman tietyn rajallisuutensa piirissä ja epämukavuusalueelle on niin kovin vaikea astua. Toisaalta noissa tilanteissa vaikuttaa useini torjutuksi tulemisen pelko. Se, että toinen sanookin ettei ole kiinnostunut tai ettei halua tutustua. On helpompaa olla ilman tuota epäonnistumisen tunteen kohtaamista kuin kokea se päin naamaa. Vaikka todellisuudessa noihinkin tilanteisiin voisi opetella suhtautumaan erilaisella asenteella – ikään kuin kevyemmin. Itse ainakin huomaan liikaa ajattelevani, että jos yksi suhdekuvio menee pieleen niin ei se seuraavakaan voi onnistua – mitä turhaan siis edes tekemään aloitteita. Myös se, kuinka paljon ihmiset tuntuvat hakevan pelkkää itsekästä huvia elämäänsä, on menettänyt uskoani kestäviin suhteisiin. Vaikka takaraivossa onkin tietyllä tapaa se usko siihen, että joku ihminen mullistaa maailmani ja hän minun, vetäydyn tietyllä tapaa kuoreeni kohdatessani pettymyksiä. Kyynistyminen lienee oikea sana ja se on paikoitellen itseäni ainakin kalvanut.

Puhuttiin viikonloppuna muutaman ystäväni kanssa kahvilla aiheesta ja todettiin kuin yhdestä suusta, että vaikka tässäkin pöydässä istuu upeita naisia, niin silti vedetään puoleemme monin tavoin vääränlaisia ihmissuhteita. Jokainen haluaisi elämäänsä nimenomaan sielunkumppanin ja ihmisen, jonka kanssa kohtaa monellakin tasolla mutta silti löydetään itsemme niiden tunnevammaisten välttelevien miesten pauloista. Kirjoitin joku aika sitten kiintymyssuhdemalleista, jotka tosiaan vaikuttavat hyvin pitkälti meissä siihen, minkälaiset ihmiset koemme viehättävinä. Oma kiintymysmallini on ristiriitainen, eli vaikka haluaisin ajatustasolla rinnalleni turvallisen kiintymyssuhdemallin omaavan ihmisen, vedän puoleeni vältteleviä miehiä, jotka pitävät minuun aina tietynlaista emotionaalista etäisyyttä. Jotta asiat muuttuvat onkin tärkeää, että tiedostaa oman tapansa toimia ja kiintyä ihmissuhteissa. Muutos pois siitä totutusta ei ole helppo, mutta on kuitenkin mahdollinen. Olen itse asiassa pistänyt merkille, että todella monella on näitä samoja ongelmia. Koukututaan niihin vääriin miehiin, jolloin samaan aikaan ohitse saattaa mennä monta hyvää ja ehkä nimenomaan se alkuun ”tylsältä” tuntuva mutta oikeasti ihana mies! On ikään kuin vääristynyt kuva siitä, mikä on sitä ”oikeaa kemiaa” sillä sitähän ei ole vuoristorata tai äärilaita tunteet.

Olen nyt asettanut itselleni sellaisen hassun takarajan, että pääsiäisen jälkeen menen epämukavuusalueelleni ja lataan Tinderin. Koska en arjessani ehdi flirttailemaan kenellekään, en pysäyttele ihania miehiä kadulla tai usein viikonloppuisinkaan pyöri baareissa etsimässä itselleni elämänkumppania – taitaa se luontevin tapa kohdata ihmisiä tämän päivän hengessä olla Tinderin lataaminen. Vaikka en periaatteessa haluaisi ja pelkään leimautuvani, silti haluan ihan huvikseen sitä kokeilla vaikka enpä tiedä rohkenenko yksillekään treffeille… Pakko sanoa, että epäilen kyllä jo valmiiksi etten tule lukeutumaan näihin ”Tinderistä onnen löytäneisiin” mutta ehkä tuota kautta voisi saada vaikka muutaman miespuolisen ystävän? Tärkeintä lienee kuitenkin se, että ottaa askeleen tuntemattomaan ja menee sinne epämukavuusalueelle. Koska Tinderistä on tullut itselleni suorastaan punainen vaate, onhan se vaate heitettävä syrjään ja katsottava, mitä se tuo tullessaan – jo ihan puhtaasta mielenkiinnostakin.

Tällä hetkellä tuntuukin oikeastaan ensimmäistä kertaa aikoihin siltä, että voisin jopa olla valmis käymään muutamilla oikeilla treffeillä – istumaan kahviloissa ja juttelemaan säästä. Tähän mennessä kun kaikki miessuhteeni ovat alkaneet jotenkin todella erilaisin lähtökohdin niin voisi olla virkistävää ottaa nyt vallan uusi asenne tuota deittailua kohtaan. Onhan se pahimmillaan aivan kamalaa ja hemmetin ahdistavaa mutta parhaimmillaan se voi kai olla jotain ihan muuta – tai näin ainakin uskallan pienesti toivoa. Asenne ratkaisee ja tavallaan, eipä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti!

Millaisia ajatuksia teillä muilla sinkuilla herää treffeillä käymisestä sekä Tinderistä? Oletteko huomanneet saman, että tänä päivänä ihmiset kohtaavat vähemmän livenä?

Kuvat: Iines / edit:minä

Kommentit (10)

  1. Sanja

    Mä oon käynyt varmaan lähes sadoilla Tinder-treffeillä, joten jonkinlaista kokemuspohjaa löytyy! 😀 Ei ole mun mukavuusalueellani tuollainen, vaikka ihan mukavaa näillä treffeillä on yleensä ollut ja olen sieltä muutamia ystäviksi jääneitä löytänyt. Yhden suuren rakastumisen myös kokenut. Tinderin ongelma mulle nykyisin on se, että ihmiset siellä ovat vain kasvoja massassa. Harvalla lukee profiilissaan mitään, mikä herättää kiinnostuksen ja muutaman kuvan perusteella ei ihmisestä tiedä mitään. Matchejä saan helposti, mutta niistä todella harva sanoo mitään. Joskus olen itse aktiivinen ja aloitan, mutta usein silloinkin keskustelu hyytyy muutaman viestin jälkeen eikä seuraavana päivänä kumpikaan jaksa jatkaa juttua. Kirjoitin juuri omaan blogiin juttua kumppanin etsinnästä vähän eri näkökulmasta. Siitä pitäisikö järjen (etukäteen tarkkojen kriteerien mukaan karsimisen) sijaan antaa vaan viettien viedä ja katsoa, mikä on lopputulos. http://www.lily.fi/blogit/suhteettoman-suuri-ikava/parinvalinta-jarjella-vai-viettien-varassa

    • On my way

      No itse asiassa itsekin ajattelin etten kertoisi siellä itsestäni sen enempää vaan laittaisin tyyliin muutaman kuvan. Joku kynnys siinä nimittäin on tehdä ns. ”treffi-ilmoitusta” tai en ainakaan itse jotenkin kokisi sellaista luontevaksi. Mutta tosiaan kuvat eivät paljon mieltä lämmitä, eli ymmärrän pointtisi…

      Pitääkin lukea tekstisi! Itselläni on ehkä nimenomaan tuo, että toimin todella pitkälti tunteideni varassa ja sen vuoksi ajaudun niihin vääränlaisiin ihmissuhteisiin. Koskaan en ole järki edellä näissä jutuissa mennyt, joten tavallaan en tiedä onko sekään aina oikea tai hyvä vaihtoehto? Tietyllä tapaa uskon sellaiseen avoimuuteen ja siihen, että silloin kun ihminen ei stressaa näistä jutuista ja on sinut itsensä kanssa, hän kohtaakin enemmän mielenkiintoiselta vaikuttavia ihmisiä. Usein meillä on kuitenkin niitä haavoja ja erilaisia prosesseja, jotka valitettavasti vaan näkyvät heijastuvat ulospäin. Ja niin usein on tilanteita joissa toinen on rikki ja toinen taas olisi valmis…

      Hankalia asioita joihin ei kenties löydy yhtä oikeaa vastausta.

  2. :)

    MInäkin menin Tinderiin ajatellen, että ehkä miespuoleisia kavereita löytyisi, heitä kun on jotankin vaikeampi saada ”oikeassa elämässä”. No, useita ja useita treffejä käytyäni ei matkaan tarttunut yhtään kaveria, mutta se rakkaus kylläkin. 🙂 Tinder-aikoina opin myös paljon itsestäni sekä miehistä ja ihmisistä yleensä, joten todellakin suosittelen! Vaikka huonoja treffejä tuntuisi tulevan toinen toisensa jälkeen, kyllä lopulta jonkun kanssa klikkaa, ystävänä tai muuten. Kun etsii jokaisesta tapaamisesta jotain hyvää, ei tunnu ajan tuhlaukselta.

    • On my way

      Kiitos kommentistasi! 🙂 Oi miten ihana kuulla, tulipas hyvä mieli. Ja siis ylipäänsä tuo asenteesi, todella arvostettava. Noinhan sitä pitäisikin suhtautua – ikään kuin ajatellen niitä asioita, joita tämä deittailu minulle opettaa. Ja se kun tutustuu paljon uusiin ihmisiin saattaa opettaa meille tosiaan uutta ihmisistä ja eri ihmistyypeistä.

      Ja mikä parasta, ihanaa että löysit vielä elämänkumppaninkin! Ihanaa viikonloppua. <3

  3. m

    Mullakin on runsaasti kokemusta tinderistä ja ehdottomasti suosittelen laittamaan siihen jonkun pienen tekstin, joka kuvaa sinua ja persoonaasi. Ja sun tapauksessa myös tekemään jollain tavalla selväksi, ettet etsi sieltä yhdenyönjuttuja. Voin kuvitella, että typerien läähätysviestin määrä on muuten aivan valtava. Suomessa tinderissä on mielestäni paljon tavallisempaa olla ns. vakavalla mielellä liikkeellä kuin monissa ulkomaan maissa. Mun tuli vuosien mittaan käytyä max 20 kahveilla/treffeillä ja nyt sitten olen muuttamassa yhteen (vieraaseen maahan!) ”The Matchini” kanssa. Oltiin 1,5 vuotta vain somekavereita ilman että oltiin edes tavattu, mutta sitten kun tavattiin niin se oli siinä. Olin myös ’mätsännyt’ kyseisen ihmisen oikeastaan vain mielenkiinnosta tuleeko sieltä like takaisin, koska hän oli niin hyvännäköinen. En yhtään kuvitellut, että meillä muuten ns. synkkaisi, koska joskus sorrun ajattelemaan että kovin komeat ja urheilulliset miehet ovat väistämättä vähän kusipäisiä, mikä ei tässäkään tapauksessa tietenkään pitänyt paikkaansa. Lesson to myself. Kyseinen tyyppi oli siis lomalla Suomessa kun osui tindersäteelle ja itse asuin ’mätsin’ jälkeen pitkän ajan ulkomailla ja sen takia tavattiin vasta niin pitkän ajan päästä. Jotenkin sieltä hänen somestaan luin, että kyllä tämä kortti muuten kannattaisi katsoa. Todella sattumanvaraista kaikki siis tinderissä kuten elämässä yleensä 🙂 Eihän se mitään maksa (paitsi aikaa!), joten mukavaa tapailua!

    • On my way

      Oi miten ihana tarina sinulla! Tulipas hyvä mieli puolestasi ja tietyllä tapaa valoi ehkä rohkeutta profiilin luomiseen. 🙂 Ja olet oikeassa, ehkä joku tuollainen pieni teksti voisi olla tarpeen. Olen nimittäin kuullut, että paljon on noita jotka kutsuvat omaan kotiinsa ”ensitreffeille” eli joo, ei kiitos.

      Ja tuokin on muuten niin totta, että liian komeat mieltää oitis kusipäisiksi, mikä on oikeasti aika naurettavaa! Ulkonäkö kun ei oikeasti kerro ihmisestä ja minkäs kivakaan mies sille tekee, jos on saanut hyvät geenit. 😉 Mutta ihana tarina ja tosiaan valaa uskoa siihen, että kyllä se Tinder tosiaan joillain toimii. Ja kuten sanoit käyneesi lukuisat treffit, eli olet ollut siinä mielessä rohkea ja sinnikäs, että jaksanut vaikka kohdalle ei olekaan osunut niitä ”oikeita” tapauksia aikaisemmin. Itse veikkaan, että poistaisin Tinderin tyyliin ensimmäisten pommiin menneiden treffien jälkeen. ;D

      Nojoo, mutta ehkä henkisesti valmistaudun tuohonkin, että niitä katastrofejakin saattaa tulla mutta valan samalla itseeni myös sitä asennetta, että olisin avoimempi ja vastaanottavaisempi. Nuo epäonnistumiset kuuluvat varmasti tuohon Tinder-kulttuuriin sillä onhan se aikamoista tuuripeliä. 🙂

      Kivaa viikonloppua!

  4. Elsi

    Suosittelen kokeilemaan sydän avoimena ja mieli uteliaana!
    Minä lähdin elokuviin Tinder-deitin kanssa vuosi ja kolme kuukautta sitten, ja nyt meillä on yhteinen koti ja pian viisikuukautinen tytär.

  5. Anni

    Paljon on tullut tinder-treffeillä käytyä, kahlattu läpi sekä hyviä että huonoja tapauksia 😀 yhden kanssa suhde syveni lopulta avoliittoon asti, päättyi kuitenkin sittemmin eroon. Mutta itse ainakin olen todennut tinder-tutustumiset pääosin mukaviksi, myönnän kyllä edelleen jännittäväni todella paljon naamatusten kahvilla tönöttämistä 😀 onneks se ei ole ainoa aktiviteettivaihtoehto treffeille 😀 rohkeasti vaan kuitenkin kokeilemaan, ainakin mieli avartuu ja saa treffikokemusta jos ei muuta ;D

  6. Sandy

    Ihana lukea positiivisia kokemuksia Tinderistä täällä kommenttiosiossa! Itsellänihän niitä ei ole 😀 Olen Jutta sun kanssa niin samoilla linjoilla – olisin voinut kirjoittaa tämän postauksen. Siinä kyllä olen kommentoijien kanssa samaa mieltä, että kannattaa kokeilla Tinderiä, eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyy! 🙂

    Mä haluaisin myös tutustua ihmisiin kasvotusten enkä puhelimen näytöllä. Olen ihminen, johon mies kolahtaa kokonaisuutena eikä vaan kivana profiilikuvana ja sujuvalla viestilepertelyllä. Pari viikkoa sitten tapasin pitkästä aikaa ihan perus baarissa miehen, joka vaikutti todella kiinnostavalta. No, se juttu jäi siihen, mutta se tunne mikä tulee, kun juttelee kiinnostavan (ja krhm, komean) miehen kanssa aamuun asti: priceless! Ei sitä fiilistä vaan tule silloin kun viestittelee jonkun tyypin kanssa somessa/Tinderissä. Uutta yllättävää ”kolahdusta” odotellessa… 🙂 Oon muuten myös poistanut ja ladannut Tinderin uudelleen lukuisia kertoja. Vähintäänkin ristiriitainen sovellus siis 😀

  7. L

    Suosittelen, että edes kokeilet Tinderiä. Itse latasin Tinderin siinä mielessä, että ei siitä ainakaan haittaa voi olla, ja jos ei kumppania löydy niin mahdollisesti voi saada miespuolisia ystäviä, joita itselläni ei juurikaan ollut. Nykyinen avomieheni, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo yli kolme vuotta laittoi minulle ensimmäisenä viestiä, joten hän oli ainoa jonka kanssa viestittelin ja ainoa jonka kanssa kävin treffeillä. Joten suosittelen kääntämään myös tämän kortin, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu jos ei kokeile.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *