Rehellisiä kuulumisia

En olekaan hetkeen kirjoitellut kuulumisiani – niitä aivan tuiki tavallisia höpinöitä. Blogini on ehkä tyyliltäänkin yhteen aiheeseen kerralla pureutuva, jonka vuoksi tällainen vähän sinne tänne rönsyilevä teksti on minulle jokseenkin vierasta. Tätäkin voisin tietenkin harjoitella, sillä itse ainakin tykkään lueskella muiden blogeista kuulumisia, eikä tekstin tarvitse olla aina niin fiksua ja filmaattista yhteen aihepiiriin keskittyvää.

Elämässäni on ollut viime aikoina kaikenlaista, sanotaanko näin että työrintamalla on mennyt mukavasti ja hommia on riittänyt. Kaupallisia kampanjoita on ollut nyt useampia, jotka paitsi tuovat taloudellista turvaa myös työllistävät tavallisia blogipostauksia enemmän. Itse olen nykyään jotenkin entistä kriittisempi omaa työtä kohtaan ja välillä tuskailenkin sen kanssa kun mikään ei tunnu kelpaavan. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ihminen on usein itse itsensä pahin kriitikko ja välillä huomaan meneväni tuolla saralla jopa äärimmäisyyksiin. Arkeni pyörii siis hyvin pitkälti työkuvioiden ympärillä ja nytkin perjantaina kello 23.45 kirjoitan tätä tekstiä. Ei siinä, olen aina ollut tällainen itsekseen viihtyvä enkä kaipaa jokaiselle illalle sosiaalista tekemistä – puuhastelen omia juttujani ja jopa nautin siitä.

Välillä olen kuitenkin tuntenut viime aikoina yksinäisyyden tunteita. Vaikka ympärilläni on ihmisiä ja voisin nytkin olla viinillä jossain jos ihan oikeasti en haluaisi olla yksin, mutta kun jollain tapaa sekään ei tunnu ratkaisulta tuohon tunteeseen. En oikeastaan osaa sanoa mikä muu voisi olla ratkaisu kuin mietiskellä itsekseen mikä kyseisen tunteen aiheuttaa? Kesä on kuitenkin tulossa ja edessä on niin paljon kaikkea kivaa, joten miksi nyt? Tiedostan että osittain tuo tunne tulee ehkä siitä, että olen tietyllä tavalla etäännyttänyt itseni sellaisesta, että päästäisin jonkun parisuhdemielessä henkisesti lähelleni. Vaikka yksinkin pärjään hyvin enkä ole ihminen joka tarvitsee aina jonkun, niin ehkä nyt vaan alkaa tulemaan sellainen tunne että kaipaisi sitä että joku pitäisi huolta ja välittäisi? Sellainen kaikki pintapuolinen säätäminen ja muu alkaa tuntumaan niin epätyydyttävältä, että jotenkin ei vaan enää yhtään kiinnosta. Toisaalta taas tiedostan yksinäisyyden tunteen tulevan jostain syvemmältä ja osittain itse ajan itseäni siihen tilaan varautuneisuudellani. Olen kyhäillyt jälleen sellaista suojamuuria ympärilleni, josta on luovuttava.

Mutta sellaistahan se elämä on, että välillä mennään tunteiden vuoristoradassa. Vaikka käynkin terapiassa ei se ole oletusarvo siitä, että nyt minulla on aina kaikki hyvin ja olen tasapainossa. Itse asiassa huomaan nimenomaan miettiväni tällaisia tunteita läpi käydessä, että miten voin tuntea näin koska minunhan kuuluisi voida nyt päivästä toiseen hyvin? Hassuja ajatuksia joista otin kyllä itseni aika nopeasti kiinni. Ehkä tähän vuodenaikaan myös liittyy jotain muistoja viime vuotuisesta ja muutamaan otteeseen juhannuksen tullessa puheeksi olen kokenut pienen ahdistuksen tunteen. Juhannus on minulle siis joulun lisäksi se juhla, jolloin yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteen kokee vahvasti. Kohta edessä on myöskin syntymäpäiväni mikä jälleen herättää niitä ajatuksia kuluneesta vuodesta… Paljonhan on tapahtunut ja etenkin se henkinen kasvu on ollut merkittävä. Toisaalta samaan aikaan on tärkeää antaa itselleen armoa eikä vaatia mitään täydellistä ihmisyyttä – edelleen mokailen ja teen virheitä, minullakin on kuitenkin ne omat taisteluni ja akilleen kantapääni.

Reissuista olen kyllä innoissani ja tämä lämmin kesäsää on ollut kaikin tavoin ihanaa! Sitä on ollut sellainen hyvä ja aktiivinen vire arjessa ja auringon antaman energian vuoksi on saanut huomattavasti enemmän asioita aikaiseksi. Ne syvimmät tunteet nousevatkin usein pintaan nimenomaan hetkinä kun pysähtyy ja on yksin – tyypillisesti iltaisin. Toisaalta eipä sitäkään kannata yhtään pakoilla, sillä kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään. Jos jotain arkisempaa, niin viikonloppuna olisi tarkoitus jälleen tyhjentää vaatekaappia turhasta ja myydä eteenpäin. Minusta on tullut nimittäin aikamoinen konmarittaja! Konmarituksen lisäksi blogin parissa tietenkin kuluu aikaa mutta muuten mennään kyllä aika rauhallisella ja energiavarastoja keräävällä meiningillä. Rentoutumista, treenejä ja sitä rataa, huomenna kenties kirpputorikierrosta? Pakko sanoa että kuulostaa todella tylsältä mutta kyllä minä pidän elämässä myös niistä tylsistä jutuista.

Huvittaa jotenkin kun selkeästi en osaa kirjoittaa mitään arkisia ”hain kaupasta sitä ja tätä” -tyylisiä postauksia vaan aina tulee avauduttua enemmänkin siitä henkisestä olotilasta. Mutta olen ihmisenäkin sellainen etten oikein välitä small talkista vaan haluaisin aina kuulla ihmisten oikeita kuulumisia. Maailmassa kun on aivan liikaa small talkia ja paskan jauhantaa.

Toivottavasti sinulle kuuluu hyvää? 

 

Kommentit (2)
  1. Hei!

    Olen miettinyt:
    Miksi käyt terapiassa? Siis johtuuko se parisuhteen päättymisestä johtuvasta tuskasta?

    Ps. Olet kaunis! 🙂

    1. Hei Sepi,

      Ei johdu. 🙂 Se että ihminen hakeutuu terapiaan kolmekymppisenä saattaa johtua aika monestakin asiasta. Omalla kohdallani terapiaan ajoi se, että aloin voimaan henkisesti todella huonosti. Tähän taas on monia syitä miksi näin, eli ei puhuta nyt vaan erosta vaan ihan jo lapsuudestani ja kaikesta mitä on sen jälkeen tapahtunut. Yhtäkkiä vaan tuntui, että se kaikki ahdistava alkoi nousemaan ylös ja vaikutti elämääni vaikka en osannut sellaista odottaa. En nähnyt elämässä valoa ja koin, etten ole arvokas.

      Mutta aina terapiaan hakeutumiseen ei tarvitse olla edes mitään ”pätevää syytä”, vaan se tosiaan kertoo siitä, että ihminen on kiinnostunut itsestään ja ympäristön vaikutuksista omaan käytökseen. Mielestäni se on fiksua ja siksi tänä päivänä onneksi asia ei ole enää mikään tabu ja hyvin moni terapiassa käykin. Aina ei ole pakko jaksaa yksin eikä ole heikkoutta myöntää, ettei ymmärrä itseään ja tarvitsee apua.

      Ja kiitos! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *