On my way
On my way

Päihdeongelma johtuu aina jostain

Lueskelin tänään portaalissamme viime päivinä julkaistuja tekstejä tapauksesta Jari Sillanpää. Ilmeisesti pääsiäinen jätti minut sen verran uutispimentoon, etten ole tosiaan ollut täysin perillä viime aikaisimmista käänteistä ja tuon Enbuskenkin haastattelun ehdin vasta tänään katsomaan. Päällimmäinen tunne mikä minulle tuli haastattelua katsoessa oli suru – paha mieli Jarin puolesta ja sääli häntä kohtaan. Vitsin heitto ja aiheen vakavuuden kieltäminen olivat häneltä selkeästi tietynlaisia puolustautumiskeinoja, joita hän kykeni pitämään yllä haastattelun loppuun saakka. Usein nimenomaan todella vaikea aihe johon liittyy pahaa oloa, surua ja ahdistusta on helpompi verhota johonkin sijaistunteeseen joka kuitenkin jossain kohtaa saattaa romahtaa. Ja näinhän kävi haastattelussakin. Lopun kyyneleet paljastivat viimeistään sen, että kyse ei ole yksinkertaisesta asiasta vaan asiasta joka myös satuttaa häntä itseään. Ei ole helppoa myöntää olevansa alkoholisti ja narkomaani.

Koen, että meitä ihmisiä on erilaisella herkkyydellä varusteltuja. On ihmisiä, jotka ovat oikeastaan kaikessa vahvoja ja muutenkin tietyllä tapaa vähemmän herkästi tuntevia. Sitten on herkkiä ja jopa erityisherkkiä, jotka kokevat jo pienimmätkin asiat todella vahvasti – oli kyse sitten hyvästä tai pahasta. Näitä kahta ihmistyyppiä ei voi mielestäni laittaa samaan kategoriaan ja usein onkin niin, että tunnemaailmaltaan vahvempien on vaikea ymmärtää herkkiä ja ehkä jopa heidän tapaansa toimia. Minulla on aina ollut mielikuva siitä, että Sillanpää on todella herkkä. Hän on itkenyt ennenkin julkisesti ja osoittanut tunteitaan esimerkiksi Vain Elämää -ohjelmassa. Mielestäni tuo on hieno piirre ihmisessä mutta samaan aikaan herkkyys saattaa altistaa ihmistä siihen, ettei hän kestä asioita samalla tavalla kuin vähemmän vahvasti tunteva ihminen kestää. Oma uskomukseni onkin, että herkät ihmiset ajautuvat helpommin päihdeongelmaisiksi nimenomaan herkkyytensä vuoksi. Kun omia tunteitaan on vaikea kestää saattaa alkoholi tai huumeet olla yksi keino turruttaa sitä omaa pahaa oloaan. Se on aina väärä tapa mutta valitettavasti usein ihminen ajautuu päihteiden äärelle jos ei kestä todellisuutta.

Itsehän voin rehellisesti myöntää, että olen käyttänyt alkoholia elämäni aikana lukuisia kertoja turruttaakseni jotain sisälläni. Esimerkiksi viime kesänä kun tuntui etten vaan kestä tunteitani, hukutin pahaa oloani juhlimiseen. Nuorempana lähdettyäni hengellisestä yhteisöstä juhlin muutaman vuoden ajan todella railakkaasti ja viihde käytin tuolloin myös huumeita. Näin vasta vuosia jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hengellisessä yhteisössä eläminen ja siellä niiden tietynlaisten vahvojen hyvän olon tunteiden kokeminen jätti minuun sieltä lähdettyäni ns. tyhjän aukon, jota koetin paikkailla päihteillä. Halusin saada yhtä vahvoja tunteita aikaan kuin koin siellä hengellisyyden piirissä, sillä pudotus normaaliin elämään on aika valtava jos elää sellaisessa viikoittaisessa hurmoksessa ja yhteisöllisyydessä. Myös se, ettei ole saanut tutustua alkoholiin turvallisessa ympäristössä kuten normaalisti nuoret tekevät, on vaikuttanut omaan alkoholinkäyttööni myöhemmin. On ollut ylilyöntejä ja hapuilua – ikään kuin sellaista omien rajojen hakemista välillä jopa todella riskialttiilla tavalla. Nämä ovatkin mielestäni asioita, jotka eivät ole koskaan yksiselitteisiä. Osalle ihmisille päihteet eivät ole ikinä millään tavalla ongelma mutta sitten on ihmisiä, jotka saattavat kanavoida ongelmiaan niiden kautta. Onhan se helpompi vetää suoraan sanottuna kännit ja turruttaa kuin kävellä terapeutin puheille ja aloittaa niiden kaikista vaikeimpien asioiden käsitteleminen.

 

Tämä tekstini ei sitten todellakaan ole mikään puolustuspuhe päihteitä kohtaan ja itsekin olen nykyään huumevastainen. Halusin kuitenkin nostaa esiin myös sellaista tietynlaista ymmärrystä Jaria kohtaan. Kukaan ihminen tuskin käyttää noin vahvoja huumeita huvikseen, vaan jotainhan kyseisen päihteen avulla pyritään turruttamaan. Ja kaikista todennäköisimmin tuon käytön taakse kätkeytyy pahaa oloa ja sitä, että ihminen on todella rikki sisältä. Metamfetamiini on erittäin vahva huume ja jos aineen Googlaa näkee mitä sen käyttö aiheuttaa ihmiselle. Se, että on valmis laittamaan itsensä ja kehonsa alttiiksi kaikille noille jälkiseuraamuksille, on mielestäni enemmän surua kuin vihaa herättävää. Muiden ihmisten hengen vaarantaminen ei ole tokikaan koskaan hyväksyttävää mutta tuollaisessa tilanteessa päihteestä eroon pääsemiseen auttaa vaan se oma päätös – halu muuttaa tapaansa toimia ja parantua. Jos ei itse koe ongelmaa ongelmaksi, on tuo erittäin hankala tilanne lähteä muuttamaan asioita. Toisten ihmisten tuomitseminen harvoin auttaa vaan saattaa jopa enemmän satuttaa ja eskaloida tilannetta pahemmaksi.

Toisaalta ymmärrän myös sen, että jos omassa lähipiirissä on ollut päihdeongelmainen saattaa suhtautuminen olla vihamielistä. Itse kun en ole koskaan joutunut kokemaan esimerkiksi alkoholistia lähipiirissäni en osaa ehkä kuvitella kuinka pahalta sellaisen käytöksen seuraaminen voi sivusta tuntua. Uskon, että tuollaiset kokemukset aiheuttavat toisinaan jopa vihaa muita alkoholia käyttäviä kohtaan ja nimenomaan humalaiset ihmiset saavat näkemään punaista. Tuokin on omalla tavalla ymmärrettävää. Se minkä olen kuitenkin viime aikoina terapiassa oivaltanut, on että jos jokin asia herättää sinussa todella vahvoja negatiivisia tunteita, ei se ole oikeutus purkaa sitä ulkopuolisiin ihmisiin. Esimerkiksi vaikka miehet – jos joku mies on satuttanut minua, ei se ole oikeus kohdistaa vihaa kaikkia miehiä kohtaan. Tai jos joku teistä on kohdannut omassa elämässään alkoholistin kanssa kasvamisen, ei se anna sinulle oikeutta vihata kaikkia alkoholia käyttäviä.

Tämä aihe on omalla tavallaan aika riskialtis mutta halusin nostaa blogissani esiin omia ajatuksiani aiheen tiimoilta. Tai enemmänkin muistuttaa ihmisiä siitä, että kaikki johtuu aina jostain. Emme tiedä mitään Sillanpään lapsuudesta tai kaikesta mitä hän on elämänsä aikana kokenut ja tuntenut. Harvoin elämä on todella yksiselitteistä, jonka vuoksi muistutan itseäni ja jokaista teitäkin ymmärryksestä.

Millaisia ajatuksia tämä kohu on teissä herättänyt?

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (13)

  1. Eve / Queen Of Everything

    Hyvä kirjoitus ja todella rohkeaa kertoa että olet itse käyttänyt huumausaineita. Sitä ei varmasti kovin moni haluaisi julkisesti myöntää, etenkään tässä yhteydessä kun ryöpytys on kovaa.

    • On my way

      Kiitos Eve! Niin, huumausaineet ovat todella yleisiä Helsingin yöelämässä vaikka niistä niin kovin vähän ääneen puhutaan. Mutta kukin tosiaan tehköön mitä tahtoo, itse en henkilökohtaisesti niitä enää missään muotoa kaipaa vaikka joskus olenkin tosiaan juhliessa niitä käyttänyt. Itse erottaisin alkoholin siinä mielessä huumeista, että alkoholin suhteen tiedät mitä juot ja jos juot liikaa, keho reagoi ja esimerkiksi oksennat. Huumeiden suhteen et tiedä koskaan 100 % mitä saat, jonka vuoksi ne ovat mielestäni vaarallisempia päihteitä.

      Olen puhunut aiheesta yleensäkin aika avoimesti koska en nyt koe sitä häpeällisenä, vaan ennemminkin opettavaisena kokemuksena. Tiedostan ne syyt sen takaa miksi aikanaan halusin kaikenlaista kokeilla oman terveydenkin uhalla. Sanotaanko näin, että ymmärrän nyt vanhemmiten itseäni paremmin ja nimenomaan syitä sen takaa, miksi olen aikanaan käyttäytynyt kuten olen käyttäytynyt.

  2. Jes

    Mielenkiintoista pohdintaa taas. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että päihdeongelmien taustalla on usen paljon pahaa oloa eikä vaan ihmisen omaa tyhmyyttä. Uskon, että suomalaisten runsas alkoholinkäyttö on vahvasti yhteydessä puhumattomuuden kulttuuriimme. Olen joutunut seuraamaan taistelua päihderiippuvuuden kanssa omassa perheessäni. Aiemmin tunsin paljon surua ja katkeruutta siitä, etten saanut elää ns. normaalia lapsuutta, mutta tänä päivänä olen pystynyt antamaan anteeksi. Näen nyt, että kyseisen ihmisen elämässä on kasaantunut lukuisia kipeitä asioita, joita hän ei koskaan ole kyennyt tai halunnut käsitellä vaan hukuttanut murheitaan viinaan. Eikä sitä taakkaa voi kukaan lähteä toisen puolesta purkamaan. En myöskään tahdo puolustella kenenkään päihdeongelmia, vaan lähinnä tuoda esiin sitä etteivät asiat ole niin mustavalkoisia. Toivon, että Jari saa ja ottaa vastaan apua.

    Asiasta kukkaruukkuun, olet muuten tosi kaunis tämän postauksen kuvissa. Varsinkin viimeinen kuva on ihana 🙂

    • On my way

      Kiitos Jes! Niinpä, harvoin se on pelkkää tyhmyyttä koska usein tuollaisiin kokeiluihin liittyy kuitenkin se, että on valmis laittamaan oman terveytensäkin vaakalaudalle. Tuossa kohtaa taas usein on taustalla jotain pahaa oloa, että on valmis niin itselleen tekemään – ei ikään kuin välitä itsestään enää samalla tavalla kuin ”normaali ihminen” välittää.

      Ja todella upea oivallus! Itsekin terapiassa jatkuvasti oivallan enemmän ja enemmän vastaavaa, että ne omat kokemukset eivät ole toisen vikaa. Ihminen harvoin käyttäytyy muita satuttavasti tahallaan vaan siihen liittyy aina jotain pahaa oloa sieltä taustalta. Toki alkoholismissa/päihdeongelmissa se on todella surullista, että sivulliset kärsii mutta usein nimenomaan tämä ongelma on jossain syvemmällä ja haluttomuudessa käsitellä sitä. Toivon todellakin samaa Jarille ja uskon, että hän sitä saakin jos on valmis parantumaan ja ottamaan sitä vastaan. Usein taiteilijasielut ovat kuitenkin hieman haastavia näissä jutuissa, koska se ikuinen jano kokea elämässä niitä huippuja on todella vahva. Sitten toisaalta siellä pohjallakin käydään aika vahvasti…

      Voi ei kiitos! Ehkä se on tuo tukka ja hieman erilainen ”vahvempi” meikki. 🙂

  3. Annie

    Hyvä postaus ja oivalluksia. Huumeilla ja ehkä alkoholillakin voi mielestäni kokea juurikin sitä hurmosta, yhteenkuuluvuutta toisten käyttäjien kanssa, yhteyttä itseen ja johonkin itseään suurempaan. Päihteet auttaa kapaloimaan surun, yksinäisyyden, kivun ja yhteyden puuttumisen pehmeyteen. Jos tuon kaiken ymmärtää, on helpompi löytää myötätuntoa niitä kohden, jotka lääkitsevät erillisyyden tuskaa päihteillä. Sitä erillisyyttä voi lääkitä toki millä vaan, vaikka yltiöpäisellä somen käyttämisellä. Päihteiden käyttö on kuitenkin loppujen lopuksi aikamoisen petollinen polku, joka vie alun nousujen jälkeen vain kauemmas ja kauemmas siitä yhteydestä. En voi tuomitä ketään joka näin yrittää, vain toivoa, että jokainen löytäisi tasapainoisen ja terveellisen yhteyden itseensä, toisiinsa ja ehkäpä johonkin meitä suurempaan.

    Oletko kirjoittanut tuosta yhteisöstä jotain aiemmin? Kovasti heräsi kiinnostus ja olisi todella mielenkiintoista kuulla lisää, jos vaam koet, että se on sellainen asia, jota voit meille jakaa.

    Ja arvostusta rehellisyydestäsi, se on harvinaisen tervettä❤️

    • On my way

      Kiitos! Ja juurikin näin. Mutta päihteet ovat tosiaan helpompi tapa kuin kohdata ongelma kasvotusten ja veikkaisin, että usein se ajaakin ihmisiä turruttamaan pahaa oloaan. Omasta kokemuksesta voin ainakin sanoa, että tietyllä tapaa siitä syntyy helposti sellainen kierre jota on hankala katkaista. Tavallinen arki ei tunnu miltään kun elää jatkuvasti niitä huippuja.

      Tosin haluan myös korostaa, että alkoholia voi tietenkin nauttia aivan muissakin tarkoituksissa kuin turruttaakseen jotain. Esimerkiksi tällä hetkellä jos itse juon alkoholia, juon sitä hauskanpito mielessä tai seurajuomana. Ja useampi joiden kanssa olen aiheesta jutellut käyttää sitä juurikin noilla tarkoitusperillä. Mutta tämäkin lienee paljon ihmismieleen sidonnaista. Toisille on ominaisempaa purkaa asioita keskustelemalla ja kohtaamalla ne, kun taas toiset turruttavat koska pelkäävät itseään ja tunteitaan. Itse ainakin uskoisin, että olen nyt tuossa ensimmäisessä vaiheessa ja toivon ettei paluuta jälkimmäiseen enää tulisi olemaan.

      Ja kyllä, olen kirjoittanut. Täältä löytyy yksi teksti jossa on tosiaan tarkemmin taustoistani: http://onmyway.fitfashion.fi/2017/10/17/kokemukseni-hengellisesta-yhteisosta/

      Ja kiitos, mukava kuulla! Vähän pelotti sohaisenko jotain kertoessani tuosta huumausaine asiasta mutta toisaalta miksi ei, koska olen siitä aiheesta avoin myös tosielämässä ja jos aiheesta puhutaan niin valmis kertomaan oman kantani ja kokemukseni asiaan.

  4. souphie

    Todella hyvä teksti!

    • On my way

      Kiitos paljon! <3

  5. Anonymous

    Noi housut! <3

    • On my way

      Ne olivat kyllä aikanaan kunnon second hand löytö. 🙂

  6. Kiivi

    Olen itsekin nuorena aikuisena irtaantunut hengellisestä yhteisöstä. Irtaantuminen tapahtui omalta osaltani vähitellen, ja kesti aika kauan tajuta kuinka paljon identiteettini ”nollaantui” tuon myötä. Koska moni uskonnossa vääränä pidetty asia osoittautuikin ihan luonnolliseksi, oikeaksi asiaksi (homous, esiaviollinen seksi jne…), niin kyseenalaistin sitten myös muut pahana pidetyt asiat kuten päihteet. Kyllä siinä tuli omia arvoja hetken aikaa haettua kun sekoilin – onneksi ikinä mitään pahempaa ei sattunut.
    Vain toinen saman kokenut voi tietää, miltä tuo kaikki tuntuu. Ehkä siksi tämä blogitekstisi kirvoitti minutkin kirjoittamaan ajatuksiani ylös, vaikka en ole hetkeen näitä edes nykytilanteessanj ajatellut. Kiitos!

    • On my way

      Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi ja mukava kuulla, että se herätti sinussa ajatuksia!

      Niinpä, kun identiteetti rakentuu seurakunnassa niiden tiettyjen normien ympärille on sitä aika hukassa yhtäkkiä, kun niitä normeja ei enää olekaan. Itselläni oli tuossa ”seurakunnasta irtaantumisen” aikoihin todella vahva halu kokeilla mahdollisimman paljon juttuja jotka olivat olleet kiellettyjä, siksi myös päihteet. Toki tuohon vaikutti myös se, että pyöri pintaporukoissa joissa niiden viihdekäyttö oli tyypillistä ja sitä oli itsekin sitten utelias ja halusi kuulua joukkoon. Osittain minulla oli tuolloin myös todella vahva uhma kaikkea sitä kohtaan mihin minut oli kasvatettu, jonka vuoksi halusin todella rikkoa rajoja. Tavallaan elin juhliessani niin viimeistä päivää kuin voi vaan elää, joten onneksi mitään sen pahempaa ei tosiaan koskaan käynyt.

      Ja nimenomaan, vain toinen saman kokenut tietää miltä hengellisessä yhteisössä kasvaminen tuntuu. Olen usein puhunut tästä siskonikin kanssa, kun meillä samat taustat ja sama nykytilanne, että näistä asioista voi olla jopa hankala puhua muille koska näitä juttuja on niin hankala ymmärtää, ellei ole itse kasvanut samojen asioiden piirissä. Ne tapahtumat ovat tavallaan niin absurdeja ulkopuolisille mutta meille tietyllä tapaa ”täysin normaaleja”. Todella harvan kanssa olen keskustellut aiheesta syvällisemmin, koska nämä asiat ovat vaan niin vaikeita ymmärtää. Tai itselle jää aina se tunne, että noh, hän yrittää ymmärtää mutta ei kuitenkaan ymmärrä. Eikä se ole tosiaan kuulijan vika vaan yksinkertaisesti jotkut asiat tulee henkilökohtaisesti kokea ja tuntea jotta niitä kykenee täysin ymmärtämään.

  7. Anna

    Yllättävän monella julkisuuden henkilöllä on ollut ongelmia päihteiden käytössä, sitä kuvittelee että ne saa elää unelmaansa, mutta pinnan alla voi olla kipeitäkin asioita, joita sitten hoidetaan väärällä tavalla. Itselläni on myös kokemusta päihteiden väärinkäytöstä ja nimenomaan sitä pahaa oloa yritin lieventää. Koskaan se ei karannut ihan käsistä mutta havahduin siihen kun arkenakin piti joskus ottaa lasin-pari viiniä, useampanakin iltana viikossa. Tiedän mitä alkoholi tekee terveydelle ja aloin miettimään syitä niin runsaaseen käyttöön. Nuorempana käytin lähinnä kun lähdin kerran 1-2 viikossa bilettää. Taustalla oli masennusta jota olin työstänyt muutaman vuoden ja joka välillä edelleen nostaa päätään, mutta enää en halua lääkitä itseäni alkoholilla vaan lähden mieluummin lenkille tai salille, niin tulee parempi fiilis. Nykyään juon hyvässä seurassa muutaman, ja viihteellä tulee käytyä enää harvoin. Isälläni oli alkoholiongelma kun olin pieni ja mietin usein oonkohan perinyt sen siltä, kun se on kuulemma myös periytyvää.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *