Naisten tulisi pitää yhtä!

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Vaikka olen sitä mieltä että naistenpäivä korostaa jo valloillaan olevia sukupuolirooleja ja on hyvin pitkälti kaupallinen juhla – siitä huolimatta haluan nostaa tänään naisena olemisen blogissani esiin ja puhua aiheesta enemmänkin siitä näkökulmasta, kuinka naisten tulisi pitää yhtä. Sen sijaan että olemme eri puolilla tai susia toisillemme, tulisi meidän yhdistyä ja puhaltaa yhteen hiileen. On valitettavaa, miten paljon näkee naisten kesken vastakkain asettelua. Totta kai on luonnollista ettei kaikkien kanssa tule toimeen, enkä itsekään pidä tämän planeetan jokaisesta naisesta, mutta sellainen yhteen puhaltamisen kulttuuri on pitkälti juttu, joka liian usein keskuudestamme puuttuu. Varmasti tätä on myös miesten kesken, mutta koska itse en siitä puolesta sen enempää tiedä, puhun aiheesta nyt naisen näkökulmasta. Olen nimittäin pistänyt merkille kuinka usein naiset ovat toisiaan vastaan ja sen sijaan, että nostetaan, laitetaan lytäten alas, kadehditaan ja ollaan jopa ilkeitä.

Erittäin hyvä esimerkki tällaisesta on kuvio, jossa on mukana kaksi naista ja yksi mies. Mies on pyörittänyt näitä kahta naista samaan aikaan ja lopulta tilanne paljastuu tai tulee vähintäänkin yllätyksenä. Kaiken järjen mukaan miehen kuuluisi olla se syntipukki, jota ripitetään, mutta jokainen meistä tietää, miten tilanteessa käy. Sen sijaan että mies saisi kuulla kunniansa, nämä kaksi naista nousevat toisiaan vastaan. En tiedä onko tämä jollekin hyvin kaukaa haettua, mutta itse olen ollut keskellä tuollaisia tilanteita vähän turhankin usein. Olen myös ollut osallisena ja vieläpä siinä roolissa, jossa olen tosiaan ”hyökännyt” tätä toista naista vastaan sen sijaan, että olisin ripittänyt miestä josta välitän. Tiedän, aika noloa ja minäkään en ole aina kyennyt pitämään naisten puolta. Vastaavia tilanteita on varmasti lukuisia, joissa naiset nousevat toisiaan vastaan ja unohdetaan sellainen terve solidaarisuus. En oikeastaan osaa sanoa mistä tämä johtuu – onko se lähtöisin kasvatuksesta, valtarakenteista ja kulttuurista, mutta kilpailuasema tuntuu olevan keskuudessamme hyvin tyypillinen. Ei kyetä näkemään toista saman sukupuolen edustajaa ikään kuin tiimin jäsenenä, vaan nähdään se toinen uhkana.

Kuten taisin jokunen postaus sitten mainita, en oikein osaa olla kateellinen muille – en naisille enkä miehille. En siis lähtökohtaisesti koe muiden naisten saavutuksia minua alaspäin painavina, eikä minulla ole tarvetta näyttää tai todistella. Olen kaikessa tällaisessa hyvin neutraali ja pyrin aina keskittymään omaan tekemiseen. Voi olla että olisi hyvä olla hieman kateellinen, sillä sehän usein ajaa myös eteenpäin ja voi nimenomaan puskea parempaan. Olen kuitenkin huomannut, että henkilöt joissa aistin kateutta esimerkiksi itseäni kohtaan, ovat sellaisia, joita työnnän automaattisesti kauemmas. En pidä kateudesta ja jollain tavalla jopa pelkään sitä. Kaikenlainen toisen tekemisten kopioiminen, ideoiden ”varastaminen” ja plagiointi ovat itselleni asioita, joita en voi sietää. Sitten on vielä erikseen sellainen naisten välinen ilkeily, pahan puhuminen, arvostelu ja syrjintä. Saatetaan liittoutua kuppikunniksi ja jätetään joku ulkopuolelle. Itse olen ainakin huomannut, miten usein naisten keskuudessa on ”piirejä”, joihin ei kovin helposti oteta uusia jäseniä. Tämän huomasi jo koulumaailmassa ja sama pätee varmasti monissa työpaikoissa. Omalla kohdallani ne negatiivisimmat kokemukset työelämän saralla ovat hoitoalalta kierrellessäni eri sairaaloiden osastoja henkilöstövuokraus firman kautta. Kokemuksieni mukaan siellä oli pahinta naisten välistä nokittelua, mitä olen koskaan nähnyt. Nuorena naisena kohtasin myös itse paljon ilkeilyä ja vaikka koskaan ei saa yleistää, eniten naisten välinen vastakkainasettelu korostuu mielestäni naisvaltaisilla aloilla, mikä on toki valitettavaa.

Ongelmat ovat usein hyvin syvällä ja jos ne ovat valtarakenteissa, eivät ne yhdessä yössä muutu. Naisen asema on edelleen monelta osin valitettavan huono, vaikka se meillä Suomessa onkin jo kohtalaisen hyvä. Veikkaan että nimenomaan tuo yleisen aseman ”heikkous” on lähtökohtaisesti tehnyt sen, että asettaudumme niin usein toisia vastaan, vaikka juuri yhteen hiileen puhaltamalla voisimme muuttaa maailmaa? Kun koetaan se toinen nainen uhkaksi, samalla luullaan että asettumalla häntä vastaan tai miehen puolelle, saavutetaan jotenkin näennäisesti parempi asema. Voi olla kaukaa haettua, mutta kunhan spekuloin. Se mitä meistä jokainen voi kuitenkin asialle tehdä, on solidaarisuus kaikkia sukupuolia kohtaan. Ja toki omassa lähipiirissään asioihin voi aina vahvasti vaikuttaa.

Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille supernaisille!

Pidetäänhän yhtä!

puheenaiheet syvallista tasa-arvo ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *