Näin lopetat murehtimisen – 7 vinkkiä

Kirjoitin tällä viikolla blogiini postauksen epävarmuuden sietämisestä ja siitä, miten olen itse oppinut sietämään esimerkiksi jatkuvaa pientä taloudellista epävarmuutta tai sitä, ettei tulovirta ole tasaista, kuten se palkkatyössä on. Postauksen kommentti-osiossa toivottiin erillistä postausta murehtimisesta ja siitä, miten ajatukset saa pois siitä murhetta ja ahdistusta aiheuttavasta asiasta. Koska aihe on itselleni tuttu ja olen itsekin ahdistukseen taipuvainen, olen joutunut paljon tätä osa-aluetta käsittelemään. Haluan kuitenkin heti tässä alussa korostaa, miten tärkeää on sallia itselleen erilaiset tunteet – niin positiiviset kuin negatiiviset. Vaikka tunteet luokitellaan kahteen kategoriaan, ei silti mikään tunne ole koskaan väärä tai sellainen, johon meillä ei ole oikeutta. Eli ahdistus, murhe, stressi ja paha mieli ovat kaikki sellaisia, joihin meillä on oikeus. Mutta ymmärrän täysin, miksi esimerkiksi jatkuvassa ahdistuksessa tai stressissä eläminen kuluttaa ja siitä olotilasta haluaa mahdollisimman nopeasti pois. Herkästi tuollaisesta tulee nimittäin jatkuva olotila – nimimerkillä kokemusta löytyy. Ja joskus ahdistavaan olotilaan muuten pääsee vielä tottumaan, jolloin murheessa elämisestä tulee ikään kuin pysyvä olotila ja se jos mikä kuluttaa voimavaroja.

Koska olen tosiaan itsekin ahdistukseen ja asioiden päässä pyörittelyyn taipuvainen, haluan tänään jakaa kanssanne vinkit, joiden avulla itse pyrin vähentämään turhaa murehtimista. Pitkälti olen tässä onnistunutkin ja osaan nykyään suhtautua epävarmuuteen huomattavasti pitkäjänteisemmin kuin aikaisemmin. Olen oppinut ettei monikaan asia elämässä ratkea heti tai ole minusta riippuvainen, jonka vuoksi toisinaan murhe on ihan vaan sellaista, jota on pakko oppia sietämään. Ympärillämme tapahtuu jatkuvasti paljon asioita, jotka eivät ole meistä riippuvaisia ja kaikkeen emme voi vaikuttaa. Tästä syystä murhe on usein kovin turhaa, mutta kuuluu paljon tuntevan ihmisen elämään. Tarkoitus ei siis missään nimessä ole turruttaa omaa tunnemaailmaa ja opetella tuntemaan vähemmän, vaan ennemminkin oppia hallitsemaan omia tunteitaan. Ikään kuin tunnistamaan omat tunteet ja sen, miten niihin kannattaa kussakin tilanteessa suhtautua. Sen olen nimittäin oppinut, ettei kaikkeen kannata käyttää omaa energiaa.

Ohessa seitsemän toimivaa vinkkiä murehtimisien vähentämiseen:

Opettele erottelemaan, mikä on todellisuutta ja mikä oman mielen tuotosta?

Jos on huoleen taipuvainen, on hyvin tyypillistä että päässä pyörii monenlaisia skenaarioita melkeinpä jatkuvasti. Totuus on kuitenkin se, ettei iso osa niistä ole todellisuutta, vaan moni täysin oman mielen tuotosta. Murheeseen taipuvainen usein maalailee asioita mielessään ja jopa paisuttelee niitä järjettömiin mittakaavoihin. Pienestä asiasta saattaa hetkessä kasvaa oman pään sisäinen mörkö ja loppupeleissä tuo mörkö ei ole edes todellinen! Minä luon paljon skenaarioita ja yhdistelen asioita, koska olen hyvin tarkkailevainen ihmisten suhteen. Tämän seurauksena aiheutan itselleni usein todella turhaa murhetta, joka ei edes ole todellista. Tätä olenkin pyrkinyt vähentämään, eli opettelen jatkuvasti erottelemaan todellisuuden omasta mielikuvituksesta ja ikään kuin palautan itseäni maanpinnalle. Ja tähän muuten hyvänä vinkkinä – jos epäilet jotain toisesta ihmisestä, kysy häneltä suoraan sen sijaan että arvuuttelet. Vastausta ei todennäköisesti tule ellet kysy, mutta jos kysyt, saatat saada hetkessä rauhan. Tämä on kymmenen kertaa parempi tapa kuin arvuutella ja paisutella asioita, joiden totuudesta ei ole edes varmuutta.

Ymmärrä ettei kaikki ole käsissäsi

Tämä kohta – miten vaikeaa hyväksyminen voikaan olla?! Todella moni asia ei ole käsissäni, enkä pysty kaikkeen vaikuttamaan. En esimerkiksi voi vaikuttaa toisen ihmisen käytökseen, mutta siihen voin vaikuttaa, millaisia ihmisiä elämääni päästän. Eli jos joku kohtelee minua huonosti, hänen käytöstään en voi muuttaa, mutta voin poistaa hänet elämästäni. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta omasta kokemuksesta tiedän, miten vaikeaa tämä voi olla… Usein ihmisissä on nimittäin kaksi puolta ja harvoin kukaan on läpeensä paha. Tai jos mietitään asiaa työelämän kannalta, kuinka moni asia on loppupeleissä vain meidän harteilla? Todellisuudessa meillä voi olla paljon vastuuta, mutta useampi työprojekti on sellainen, johon liittyy jotain ulkopuolista. Eli sellainen oman rajallisuuden ymmärtäminen ja siitä itseään muistuttaminen, on tärkeää. Kaikki ei ole vastuullani, kaikki ei ole minun päätäntävallassa ja kaikkeen en voi vaikuttaa. Näistä asioista kun itseään muistuttelee, putoaa harteilta heti mukavasti turhaa taakkaa.

Elä nykyhetkeä, älä mennyttä tai tulevaa

Nykyhetkessä eläminen vähentää murhetta kummasti. Kun keskittyy tähän hetkeen ja tässä hetkessä olemiseen, vähenee murehtimisen aikaan saama ahdistus oitis. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty, koska on hyvin tyypillistä elää seuraavassa päivässä tai viikossa sen sijaan, että keskittyy hetkeen. Tätä olen itse pyrkinyt harjoittamaan, sillä tietoinen hetkessä läsnäolo vapauttaa todella paljon turhasta huolesta. En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, etteikö tulevaisuutta saisi suunnitella, mutta hetkessä elämistä olisi hyvä opetella jatkuvasti enenevissä määrin. Meillä on vain tämä hetki, eikä yhtään sen enempää. Ja mikäli menneisyys on jatkuvasti osa tätä päivää, hakeudu terapiaan, käsittele se ja näin pääset eteenpäin. Menneisyyttä ei voi vaan lakaista maton alle, vaan mikäli siellä on jotain sinua ahdistavaa tai vaivaavaa, on tärkeää prosessoida se, jotta voit päästä elämässä eteenpäin.

Varaa asioille aikaa ja ennakoi

Nyt päästään minun sudenkuoppaan, eli ajanhallintaan. Olen tässä erittäin huono ja taipuvainen jättämään asiat viime tippaan. En murehdi niistä ennakkoon, mutta siinä kohtaa kun deadline paukkuu huomenna ja alan tekemään projektia edellisenä iltana klo 22, saatan jo pienesti ahdistella… Eli mikäli haluat vähentää huolta ja murhetta, ennakoi ja suunnittele asiat huolella. Varaa aikaa työprojektille riittävästi ja ennakoi esimerkiksi mahdolliset vastustukset. Kun on ajoissa liikkeellä, ei tule stressiä koska aikaa on rutkasti! Tämä on tosiaan omalla kehitys agendalla jatkuvasti ja pyrin jatkuvasti parempaan ennakointiin. Välillä onnistunut siinä todella hyvin, mutta toisinaan otan takapakkia.

Hyväksy taipuvaisuutesi murehtimiseen

Tämä on myös erittäin tärkeää, nimittäin oman taipuvaisuuden hyväksyminen sen sijaan että pyrkii sen kieltämään. Toki on totta, etteivät kaikki piirteemme ole geeniperimässä tulleita, vaan pitkälti alttius stressille ja huolelle on lähtöisin lapsuudesta. Se voi olla peräisin huolehtivaiselta vanhemmalta tai esimerkiksi siitä, kuinka on jo lapsena joutunut kantamaan ikään kuin aikuisten asioita omilla pienillä harteillaan. Kaikki se, mitä lapsuudessa on tapahtunut vaikuttaa nykyisyyteen ja sen hyväksyminen on tärkeää. Toisaalta samaan aikaan se, mitä olen oppinut, on ettei kaikki ole luonteessani. Moni asia on opittu, jolloin siitä on mahdollista oppia myös pois – tosin se vaatii pitkäjänteistä duunia itsensä kanssa! Kaikki lähtee kuitenkin hyväksynnästä ja sitä kautta lempeästä suhtautumisesta itseensä. Eli rakkauden kautta hyvä tulee – tässäkin asiassa.

Murheen kääntäminen positiiviseksi

Yksi keino murehtimisen hallintaan, on kääntää murhe positiiviseen valoon tai selättää se esimerkiksi huumorin avulla. Itse teen tätä aika paljon ja etenkin siskoni sekä yhden parhaista ystävistäni kanssa heitetään huulta siitä, kuinka taas mielikuvitus laukkaa ja skenaariot ovat käynnissä. Eli vaikka huoli on todellinen ja siihen liittyy myös ahdistusta, toisinaan pieni ironinen huumori saattaa rauhoittaa oman pään sisäistä tilannetta. Tätä kannattaa testata, sillä omien kokemuksieni mukaan toimii! Kun murheelle nauraa, saattaa painolasti keventyä huomattavasti, sillä huumorilla moni asia tunnetusti kevenee.

Jaa huoli ystävän tai muun läheisen kanssa

Jälleen kerran, puhu, puhu ja puhu. Jaa murhe toisen kanssa, jolloin saat siihen uuden näkökulman ja mahdollisesti jopa näet sen vallan uudessa valossa. Itse olen opetellut jakamaan huoliani läheisteni kanssa, sillä se ei ole itselleni luontaista. Olen kuitenkin huomannut, millainen vaikutus asioiden jakamisella on ja se tosiaan toimii! Jotkut ihmiset ovat luontaisesti sellaisia, että he saavat sinut murehtimaan vähemmän ja tilanteen rauhoittumaan. Tässä on toki aina luonnekohtaisia eroja, sillä jotkut taas saavat murheen jopa paisumaan, eli kannattaa miettiä kenelle huoliaan jakaa. Oikealle ihmiselle jaettuna iso huoli on enää puolet siitä, mitä se alun perin oli. Mikäli tuntuu ettei kykene puhumaan kaikesta edes ystäville tai muille läheisille, kannattaa miettiä ulkopuolista kuuntelijaa, eli toisin sanoen terapeuttia. Sekin on monelle loistava ratkaisu.

Toivottavasti teksti auttoi keventämään mahdollista murheiden taakkaa! Itsekin siis kyllä tiedostan, miten murehtimisen kanssa tulisi toimia, mutta aina ei auta edes tiedostaminen tai pyrkimys asian keventämiseen. Mikäli huoli pyörii päässä noidankehää, siitä voi olla hyvin hankala eroon päästä ja tämän tosiaan tiedän omasta kokemuksesta. Eli jos et heti neuvoja noudattamalla onnistu, älä menetä toivoa – et ole mahdoton tapaus! Moni muutos tapahtuu pikkuhiljaa ja nimenomaan harjoituksen kautta. Täälläkin harjoittelu jatkuu.

Oikein ihanaa sunnuntaita!

 

hyvinvointi oma-elama mieli hyva-olo
Kommentit (2)
  1. Kiitos toivepostaukseni toteuttamisesta, Jutta! Olet selvästi käsitellyt asiaa paljon. Tämä oli todella hieno teksti ja tästä oli paljon apua! Siinä olet kyllä oikeassa, että toteutus käytännössä on vaativaa huolen ollessa päällä, mutta harjoittelu jatkuu!

    1. Eipä mitään, kiva jos siitä oli edes jotain apua. 🙂 Ja kyllä tosiaan jonkin verran aihe on tuttu ja sitä olen joutunut myös työstämään. Toteutus on tosiaan varmasti jonkinlainen ”ikuisuusprojekti”, eli harjoitus jatkuu täälläkin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *