On my way
On my way

Muutama (joulu)fakta minusta

Söin tänä vuonna jouluruokia ja herkkuja vähemmän kuin vuosiin. Täällä ei olekaan kärsitty ähkystä tai pahoinvoinnista kertaakaan ja olo on ollut siinä mielessä kyllä huikea! Tälle ei ollut mitään syytä eikä se ollut edes tarkoituksellista, mutta jostain syystä makea ei vaan ole maistunut samalla tavalla kuin monesti aikaisemmin. Olen noin muutenkin ollut huomaavinani että suhteeni sokeriin on muuttunut tässä vuosien varrella aika paljon, ja entisestä sokerihiirestä on kuoriutunut tasapainoinen makealla herkuttelija.

Märkien hiusten on saatava aina olla vapaasti ihoa/toppia vasten, enkä kykene pitämään niiden kanssa pitkähihaista paitaa. Pahin on, jos tukka on märkä ja siihen joutuisi laittamaan vaikka villapaidan tai poolon! Pelkkä ajatuskin tuo kylmät väreet… Tykkään myös pitää märkää tukkaa puolittain kiinni hainhampaalla, jolloin se ei valahda silmille tai en joudu olemaan sen kanssa juurikaan kosketuksissa. Tiedän, kuulostaa aika oudolta, mutta näin tosiaan täällä!

En tykkää tavallisesta glögistä, mutta terästetystä pidän. Mielestäni tavallinen glögi on turhan makeaa, mutta terästettynä siinä on juuri kaivattua karvautta ja pistävyyttä! Tänä jouluna en muuten juonut lasillistakaan (edes terästettyä) glögiä, enkä mitään muutakaan alkoholia.

Leikin vielä 13-vuotiaanakin kuusi vuotta nuoremman siskoni kanssa kotia, kun muut ikäiseni jo deittailivat poikia. Tälle naureskeltiin jälleen jouluna ja no, kehityin kai vähän hitaasti. Toisaalta eipä tuo haittaa, sillä ihan tarpeeksi ehdin kyllä sitten poikia deittailemaan! Tänä päivänä lapset aikuistuvat niin nuorena, että ainakin itse ajattelisin että mitä pidempään lapset vaan leikkivät, sitä parempi.

Minulla on ollut ripsienpidennykset jo vuodesta 2010 lähtien. Kuulostaa monen korvaan varmasti pitkältä ajalta ja niinhän se onkin! Muistan, miten alkuun pidennykset olivat kammottavat harakanvarpaat, kun taas nykyään ne ovat niin taidokkaasti laitetut. Volyymiripset taisivat mullistaa ripsienpidennysten maailman. Olen käynyt jo useamman vuoden ajan Beauty Anniinan Anniinalla*, jolla kävin jälleen yhteistyön merkeissä laittamassa jouluripset. Itse pidän edelleen pidennyksistä kunhan ne ovat siististi ja huolella laitetut. Pidennysten huoltoon liittyen haluan antaa tässä samassa yhteydessä tärkeän vinkin! Eli jos joskus itsekin välttelin ripsien vesipesua, niin nykyään pidennykset tulee ehdottomasti pestä, ja mieluiten vieläpä siihen puuhaan tarkoitetulla öljyttömällä puhdistusaineella. Huolellinen puhdistus auttaa ripsiä pysymään siisteinä, eivätkä ne mene ns. klönteille. Ainetta myydään esimerkiksi Beauty Anniinassa ja sen hinta on vähän reilu kymmenen euroa.

Mietin paljon miltä tunteet minusta tuntuvat – välillä jopa hieman liikaakin. Kun olen iloinen, olen sitä aidosti ja fiilistelen hyviä juttuja todella paljon, mutta sitten kun taas olen surullinen, vaivun herkästi melankoliseen kuplaan, jossa suorastaan ”hengitän” melankolisuutta. Mietittiin juuri tuossa pari päivää sitten siskoni kanssa, miten ollaan tässä asiassa aivan samanlaisia. Ollaan molemmat ennemmin vahvasti tuntevia niin hyvässä kuin pahassakin sen sijaan, ettemme tuntisi niin paljon. Itse inhoan tunneköyhyyttä ja sellaista kylmää otetta elämään, joka tarkoittaa kenties monelle jatkuvaa tasaisuutta, josta voin itse vain haaveilla. Ennemmin siis rönsyilevä ja tunteva kuin stabiili ja vähemmän tunteva.

Lyön puhelinmyyjille usein luurin korvaan. Tiedän tämän olevan törkeää, sillä olen itsekin joskus puhelinmyyntiä tehnyt. Toimin näin siksi että usein myyjä soittaa aivan väärällä hetkellä ja mikä pahinta, ei usko kun sanon ei kiitos. Olen kokenut pääseväni paljon helpommalla kun en vaan keskustele myyjän kanssa ja samaan aikaan toivon, ettei hän pidä minua aivan kusipäänä. Vaikka myönnetään, välillä tästä tulee kyllä huono omatunto…

Tykkään järjestää ystävilleni juhlia. Olenkin se henkilö joka järjestää oikein mielellään kokoontumisia, eikä minulle ole ongelma että ne pidetään kodissani. Valitettavasti viime vuonna juhlien järjestäminen oli hieman harvinaisempaa, jonka vuoksi vuonna 2019 ajattelin skarpata asian suhteen! Olen noin muutenkin sellainen henkilö, joka tarttuu aina tuumasta toimeen eikä jää jahkailemaan varatako vaikka mökki tai matka tiettyyn ajankohtaan. Tykkään tehdä asioita myös ekstempore ja rakastan spontaaniutta!

En omista yhtään jouluista neuletta. Vaikka joka vuosi ihastelen noita netissä ja mietin, kuinka haluaisin itsellenikin jonkun hauskan jouluneuleen, aina se vaan jää. Uutena en mielelläni tuollaista hankkisi, mutta kirpputoreilta voisi jatkoa ajatellen sellaista katsastella. Jos sen neuleen ostaisi kerran, sillähän voisi sitten mennä monta joulua!

Itseäni suorastaan ällöttää luksus merkkituotteet ja niihin pukeutuminen. Sellainen logomania, että huivi on LV, laukku Chanel ja neule Burberry, on omaan silmääni todella yököttävää ja persoonatonta. Tiedän että tässä samalla nyt varmasti arvostelen monen tyyliä, mutta henkilökohtaisesti en vaan pidä luksusbrändeihin pukeutumisesta. Enemmän arvostan persoonallista pukeutumista, jossa näkyy edes ripauksen verran ekologisuus! Ylipäänsä se jos erottuu pukeutumisellaan jollain tavalla valtaväestöstä (aate tai vaikka ihan vaan tyyli), on se aina vaan niin siistiä!

Samaistutteko mihinkään? Rentoa Tapaninpäivää!

*Ripsienpidennykset sponsoroitu

Kommentit (3)

  1. Kervo

    En pidä glögistä, koska ilman terästystä se on liian makeaa..?
    Mahtava fakta.

    Minäkään en pidä liian makeasta glögistä, mutta makeutta voi itse säädellä. Etenkin tekee glögin itse (mausteet uutetaan kiehuvassa vedessä, sitten lisätään mehutiivistettä sopiva määrä). Mutta sinunlaiselle lähiöprinsessalle itsetehty glögi taitaa olla snobismia. Pysy Kervossa. Hih!

    1. On my way

      Vai että lähiöprinsessa… 😀 Olen muuten viimeksi asunut lähiössä vauvana vuoden verran, eli sellainen lähiöprinsessa. Kivaa joulun jatkoa. 🙂

    2. Maija

      Tohon ”luksusbrändi” kohtaan voin ainakin yhtyä. Yleensäkin se, että on joku merkki jonka perään kaikki yhtäkkiä kuolaavat omn huvittavaa. Itsekin kyllä sorruin muutama vuosi sitten Adidakseen, kun siihen pukeutuivat yhtäkkiä kaikki! Ja totta, ei mitään persoonallista.
      Mutta kaiken eniten ihmettelen ihmisiä joilla on talvella nilkat paljaana. On vaan niin tyhmän näköistä, kun useimmiten jollakin teinillä on toppatakki, älyttömän paksu kerros kaulahuivia kaulan ympärillä ja sitten mitä, legginsit/ muut tiukat housut ja NILKAT PALJAANA ja jotku pienet kengät!! Siis voi morjens että näyttää typerältä jossain -15 asteen pakkasella 😀
      Olen aikoinani itsekin teininä pukeutunut mm. matalavyötäröisiin farkkuihin ja lyhyeen toppatakkiin niin, että paljas selkä saattoi vilahtaa, ja näytin itse silloin varmasti yhtä typerältä 😀
      Onneksi näin 28-vuotiaana osaa jo pukeutua sään ja vuodenajan mukaan, ja mukavuus ja käytännöllisyys ennenkaikkea edellä 🙂

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *