Miten sen tasapainon löytää?
Burnout ja työuupumus alkavat olemaan tämän ajan trendisairauksia. Omassa lähipiirissänikin aihe on erittäin ajankohtainen ja vaikka en itse ole koskaan työuupumusta kokenut, olen seurannut sivusta miten ihmisiä palaa loppuun ilman, että tilannetta kyetään katkaisemaan riittävän ajoissa. Kuten monissa asioissa elämässä – uupumuksenkin kohdalla on usein kyse omien rajojen tunnistamattomuudesta. Tai vaikka rajat tunnistettaisiin, ei niihin kyetä reagoimaan riittävän ajoissa, jolloin tilanne eskaloituu ja etenee liian pitkälle. Työuupumuksen lisäksi myös esimerkiksi ihmissuhteissa, treeneissä ja levossa saatamme hakea tasapainoa huonolla menestyksellä. Onkin jännä miten viemme aivan liian herkästi itsemme äärirajoille, vaikka tiedostaisimme että tilanne on meille haitallinen. Tasapainoa ei olekaan välttämättä helppo saavuttaa, vaan meillä on osittain yhteiskunnan paineesta taipumus ylisuorittamiseen.
Elämässäni on ollut paljon tasapainoilua eri elämän osa-alueilla. On ollut tasapainon hakemista niin opiskelujen kuin työnkin suhteen sekä vastaavasti ihmissuhteiden, levon ja treenien tiimoilta. Elämääni on mahtunut monenlaisia ajanjaksoja, joista jokainen ei tosiaan ole aina ollut se kaikista tasapainoisin. Nuorempana muistan kuinka etsin tasapainoa treenien sekä levon välille. Keho antoi merkkejä siitä että kaipaa enemmän lepoa, mutta mieli taisteli sitä vastaan. Nykyään olen onneksi herkempi tämän asian suhteen ja oivaltanut levon merkityksen. Palautuminen on nimittäin yhtä tärkeää kuin itse treenaaminen, eikä siitä kuulu potea huonoa omaatuntoa! Kehitys tapahtuu levossa. Ihmissuhteissa puolestaan tiedostan paremmin omat rajat ja sitä kautta olen oppinut valikoivaksi jopa hieman itsekkäin tarkoitusperin. Jossain kohtaa olin niin ”raakile” ja annoin ihmisten käyttää hyväksi uskomalla sokeasti sellaiseen pyyteettömään hyvyyteen, jota ei ollut näiden henkilöiden kohdalla olemassakaan. Olen ollut kiinni ihmissuhteissa, joista minun olisi tullut luopua huomattavasti aikaisemmin ja ihmissuhteissa, joissa olen kuvitellut olevan aitoutta, mutta se onkin ollut valheellista. Joskus ihmissuhteetkin sitovat ja aikaan saavat meissä koukuttavan efektin, joka pitää otteessaan vaikka syvällä sisimmässä tietäisikin totuuden siitä, miten tuo suhde tuhoaa. Tuollaisessa kohtaa elämä ei vaan voi olla tasapainossa, sillä ihmissuhteiden epätasapaino vaikuttaa meihin suuresti. Aina vaikutukset eivät ole suoranaisia tai edes näkyviä, mutta ne tekevät hiljaista tuhoaan.
Tällä hetkellä elämässäni on varmaan eniten tasapainon hakemista nimenomaan työn ja vapaa-ajan välillä. Toisinaan tuntuu että olen aivan liikaa kiinni työssäni, vaikka se miten mukavaa onkin. Minun on hankala vetää tässä asiassa itselleni rajoja, vaan teenkin töitä ikään kuin jatkuvasti. Oikeastaan kaikki vapaa-aika jonka kotona vietän, liittyy tavalla tai toisella työhön. Viime aikoina olen myös huomannut, että syksyn pimeys on lisännyt tätä toimintaa vielä entisestään. Tässä onkin sudenkuoppani. Tiedostan kyllä miten minun tulisi tehdä enemmän luovia työstä irrallisia asioita, kuten maalata, lukea tai vaikka neuloa, jotta vapauttaisin kehossani stressiä. Tiedostamisesta huolimatta muokkaan ennemmin kuvia seuraavan päivän julkaisua varten, tai vastaan sähköposteihin kuin tekisin jotain luovaa. Puuhastelu tuntuu nimittäin ”ajan hukalta” sen rinnalla, että tekisi jotain muka niin kovin järkevää tai työtä edistävää. Tätä asiaa olen paljon viime aikoina miettinyt ja pyrkinyt löytämään itselleni hyviä keinoja rajojen vetämiseen. Tulisiko minun lisätä tehokkuutta ja pyrkiä viisipäiväiseen työviikkoon seitsemän päiväisen sijaan? Vai voisinko vaan tehostaa ajankäyttöäni ja tehdä seitsemän päivän työt viidessä päivässä, jolloin saisin enemmän vapaa-aikaa?
Tasapainoa ei löydä jos ei kuuntele itseään. Jotta omat rajat tunnistaa, vaatii se jatkuvaa vuoropuhelua itsensä kanssa. Ja matka rajojen tunnistamisesta päätöksiin tai eteneminen rajojen asettamiseen, vaatii taas hieman enemmän meiltä. Ennen kaikkea on kyse itsensä kunnioittamisesta. Siitä että arvostaa niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointiaan sen verran paljon, että on valmis tekemään päätöksiä jotka tukevat omaa hyvinvointia. Jotta tasapainon voi löytää, on kuunneltava itseään – niin kehon kuin mielenkin viestejä. Ja jotta emme ajaudu sinne ääriolotilaan, varoitusmerkkejä tulee kuunnella ja mielellään toimia ennen kuin on liian myöhäistä. Tasapainoa ei mielestäni löydäkään ellei itseään kuuntele tai opettele kuuntelemaan. Myös päätösten tekeminen on mielettömän tärkeää! Meidän tulee ikään kuin johtaa omaa elämää sen sijaan, että edetään muiden ohjauksessa tai toisten päätösten varassa. Emme voi jatkuvasti odottaa muilta ihmisiltä asioita, vaan meidän tulee itse toimia sen eteen että voimme hyvin ja elämämme olisi mahdollisimman toimivassa balanssissa!
Tällaisten ajatusten keskeltä haluan toivotella oikein rentouttavaa sunnuntaita juuri sinulle! Muistathan, että tasapaino on käsissäsi ja voit omien valintojesi kautta vaikuttaa siihen, miten hyvässä balanssissa elämäsi on. Ollaanhan herkillä tämän asian suhteen, sillä silloin saatamme välttyä äärimmäisyyksiltä kuten loppuun palamiselta tai totaaliselta henkiseltä hajoamiselta.
PS. Vielä muistutuksena, että viimeistään tiistaina blogini on siirtynyt terve.fi-sivustolle ja sieltä Kauneuden & Terveyden blogien puolelle. Huomenna blogissani on siirrosta johtuvia katkoksia, eli ei kannata ihmetellä jos sivusto ei toimi! Palataan siis asiaan viimeistään tiistaina uudesta blogikodista. Ilmoittelen somekanavissani kun uusi blogi on toiminnassa. Ja tässä vielä linkki tulevaan osoitteeseeni, joka astuu tiistaina voimaan: https://www.lily.fi/blogit/on-my-way
Kuvat: Mikaela / edit: minä