Miten säilyä positiivisena vaikeuksien keskellä?
Positiivisuus on noin yleisesti ottaen arvostettu piirre ihmisissä. Usein puhutaankin henkilöistä, jotka selviävät vaikeistakin koettelemuksista positiivisuuden avulla. Heitä arvostetaan ja jokainen varmasti haluaisi kyetä ajattelemaan positivisesti siinä kohtaa, kun lääkäri diagnosoi sinulle vakavan sairauden, saat potkut yt-neuvotteluissa tai tulet petetyksi parisuhteessa. On totta että positiivinen elämänasenne kantaa, mutta samalla pitää muistaa että myös negatiivisille tunteille on annettava tilaa. On luontaista ettei kukaan meistä kykene olemaan aina iloinen, pirteä, pärjäävä ja positiivinen. Veikkaan että jollain tavalla tässä ajassa kartetaan negatiivista ajatusmaailmaa ja esimerkiksi masennuksesta kärsivät voivat joutua vetämään ulospäin roolia, koska sellainen masentuneissa ajatuksissa ”vellominen” ei ole noin yleisesti kovin ihailtavaa. Toisaalta tämäkin riippuu hyvin pitkälti ihmisryhmistä ja omien kokemuksieni mukaan esimerkiksi luovilla aloilla on ns. sallitumpaa vaalia negatiivisia tunteita, kuten alakuloa tai melankoliaa. Usein nimittäin surumielinen ajatusmaailma toimii pohjana taiteelle ja parhaat biisitkin monesti syntyvät silloin, kun taiteilija on ahdistunut tai jopa syvästi masentunut. Kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta toisinaan negatiivisetkin tunteet synnyttävät jotain kaunista, sillä niihin tunteisiin on monen helppo samaistua. Etenkin musiikissa melankolisuus vie tietynlaisen herkkyyden äärelle ja usein se koskettaa meitä kovin syvältä.
Joskus negatiivisten tunteiden kautta voi siis syntyä jotain hienoa, vaikka pääasiallisesti negatiivinen tunne- ja ajatusmaailma syö todella paljon ihmistä sisältä käsin. Omien kokemuksieni mukaan tiedän, miltä tuntuu kun oma ajatusmaailma kiertää negatiivisuuden kehää tai siinä kohtaa kun mieli on positiivinen, saattaa toisen ihmisen negatiivinen puhe lannistaa totaalisesti. Olen usein maininnut olevani tunteellinen ihminen, joten se koko tunteiden kirjo on itselleni hyvin tuttu. Elän tunteita vahvasti ja sen vuoksi joudun aika paljon kiinnittämään huomiota siihen, millaisilla ihmisillä itseni ympäröin ja mitä asioita arjessani vaalin. Todella pienet jutut nimittäin saattavat vaikuttaa fiilikseen ja yleinen positiivinen vire muuttua hetkessä alakuloon. Harjoittelen jatkuvasti sitä, etten keskittyisi elämässä niin paljon ulkoiseen ympäristöön, vaan ennemmin siihen, mitä minussa on, mitä teen ja millaisia hyviä asioita olen tänään aikaan saanut. Positiivisella energialla on niin mieletön voima, että toivoisin oppivani ulkoistamaan monet asiat itsestäni, ja paljon olen tässä kyllä kehittynyt! Tälläkin hetkellä pyrin muuttumaan vastustuskykyisemmäksi sen oman energian suhteen, eli etten antaisi oman energiani kuormittua ihmisistä, joilla ei ole minulle merkitystä tai jotka ehkä vaan ulkopuolelta pyrkivät elämääni sabotoimaan.
Entäs tosiaan silloin kun elämä lyö myrskyä päin naamaa ja tuntuu että eikö vieläkään riitä? Olen itse ollut lukuisia kertoja noissa tilanteissa ja suhteellisen nuoreen ikään nähden kärsinyt kyllä aika monet vastatuulet. Välillä on tuntunut että menetän uskon ihmisten hyvyyteen ja jossain kohtaa näin kävi rakkauden kanssa. Vastoinkäymiset ihmissuhteissa vahvistavat sellaista epäluottamuksen tunnetta ja olen lukuisia kertoja pelännyt muuttuvani lopulta kyyniseksi. Onneksi nuo ajanjaksot ovat kuitenkin olleet ohimeneviä, sillä jostain ihmeestä se positiivisuus on sitten lopulta nostanut päätään. Vaikka tässä hetkessä tuntuisi ettei mikään voi enää tehdä minusta onnellista, ihmisessä on jokin kummallinen sisään rakennettu positiivinen elämänhalu, joka jaksaa nousta pintaa jopa vaikeuksien keskellä. Yksi tärkeä asia vaikeissa elämäntilanteissa onkin läheisten tuki ja se, että ympärillä on ihmisiä jotka valavat uskoa siihen, miten paremmat päivät ovat tulossa. Jo tästäkin syystä kehotan valitsemaan lähimmän lähipiirin erittäin huolella, sillä se, miten ihmiset ympärilläsi käyttäytyvät silloin kun sinulla on vaikeaa, paljastaa heistä uskomattoman paljon!
Usein elämässä on myös elämäntilanteita tai asioita, jotka saattavat pitää meitä negatiivisuuden kierteessä. Tällainen asia voi olla vaikka parisuhde, jossa emme saa täydellistä tarpeiden tyydytystä tai työ, jossa emme viihdy ja tämän vuoksi koemme jatkuvasti epätoivon tunteita. Usein noista asioista voi olla hankala luopua, sillä ero nyt harvoin on kovin helppo ja työpaikan vaihdos tarkoittaa uuden työn hakuprosessia sekä ihanista työkavereista luopumista. Olen itse käynyt molemmat edellä mainitsemani läpi ja kokemani perusteella tehnyt sen päätöksen, etten tule enää ikinä koskaan sietämään jatkuvaa tyytymättömyyttä elämässäni. Olenkin opetellut havaitsemaan nuo elämäni epäkohdat suhteellisen kattavasti ja koska olen tosiaan tunneihminen, huomaan aika nopeasti mikäli jokin asia aiheuttaa minussa jatkuvasti ahdistusta tai saa tuntemaan, ettei tämä asia kuulu elämääni. Kannattaa siis olla elämässä ”herkillä”, eli sen oman energiansa kautta tunnustella ympäristöä ja niitä asioita, joilla itsensä ympäröi.
Jos tässä maailmassa haluaa elää positiivista elämää ja verhoutua positiiviseen elämänasenteeseen, on päätös tehtävä omassa sisimmässä ja sitä kautta valittava positiivisuus elämään. Kaikille positiivisuus ei ole sisään rakennettua, eli sen voi joutua opettelemaan puhtaasti valintojen kautta. Itse koen positiivisuuden olevan sitä, että pyrkii aina loppupeleissä näkemään asioiden hyvät puolet ja keskittyy niihin. Toki joskus elämässä on niin vaikeita asioita ettei paljon naurata, mutta usein itse ainakin verhoan noitakin asioita huumoriin. Elämään nyt vaan kuuluu se että välillä sattuu ihan hemmetisti, mutta loppupeleissä harvoin koko maailma romahtaa samaan aikaan – vaikka toisinaan itsestäni sille ainakin tuntuu. Silti loppupeleissä ainakin minä haluan olla positiivinen, nauraa jopa itkun keskellä ja muistaa, miten suuri lahja elämä on. Aina voisi ihan oikeasti olla huonomminkin. Hyvinvointiyhteiskunnassa me vaan muserrumme aika pienestäkin, vaikka todellisuudessa osa ihmisistä elää sodan ja nälänhädän keskellä, eli loppupeleissä ne minun murheeni ovat aika pieniä.
Olipas tämä teksti aikamoista ajatuksen juoksua, josta toivon mukaan saitte sen tärkeimmän pointin irti. Positiivisuus on siis mielestäni opittu taito eikä niinkään ominaisuus, joka ihmisessä joko on tai ei ole. Vaikka olisit viimeisen vuoden ajan elänyt negatiivisessa kehässä, aina on mahdollisuus muuttaa ajatusmaailmaansa positiiviseen suuntaan! Vaikeuksien keskellä positiivinen elämänasenne tuntuu joskus vallan mahdottomalta, mutta ajan kanssa se positiivisuus kyllä löytyy, kunhan ottaa etäisyyttä siihen vaikeaan asiaan/tilanteeseen. Omasta kokemuksesta voin ainakin allekirjoittaa tämän todeksi.
Oikein ihanaa keskiviikkoa jokaiselle! Paljon halauksia ja hyviä ajatuksia juuri sinun päivääsi.
Kuvat: Mikaela / edit: minä