On my way
On my way

Kuulumisia

En ole muistaakseni hetkeen avannut teille kuulumisiani tai sitä, millaista arkeni on tällä hetkellä. Ajattelin että tänään voisi olla aika hyvä sauma tällaiseen rönsyilevään ajatusjuoksuun, sillä olen viime päivät keskittynyt niin intensiivisesti tiettyihin blogiteksteihin, että siinä sivussa unohtanut kokonaan tämän lauantain. Harvoin tuijotan aamulla näytön ruutua niin, etten tietäisi yhtään mistä kirjoitan mutta tänään on sellainen aamu. Juon kahvia soijajuoman kera, syön viime yönä hautunutta tuorepuuroa ja mietin – mitä minulle kuuluu? Enpäs ole muuten hetkeen asettanut itselleni tuota kysymystä, sillä kesän menot ja härdelli on pitänyt ajatukset aika tiukasti muualla kuin omissa fiiliksissä.

Olen maininnut tästä aikaisemminkin mutta syksy on itselleni aina mieluinen vuodenaika. Vaikka rakastan kesää ja jopa talvea Lapin leveyksillä, on syksy silti itselleni aina merkittävä. Siihen sisältyy jotain uutta ja kuten viime viikolla kirjoitin, ”vanhasta luopumista”. Vaikka en tällä hetkellä elämässäni koe olevani tuollaisessa tilanteessa, jossa olisin ikään kuin risteyksessä tai muutenkaan hankalan valinnan äärellä, kyllä silti jollain tapaa odotan syksyltä asioita. Tai toivon että se tuo elämääni jotain uutta ja ainakin oma mieli on uuden äärellä. Jollain tavalla uskon affirmaatioon, eli se mihin ajatukset keskittää, tulee lisääntymään. Mikään ei tietenkään tule elämässä ilmaiseksi mutta mielentila heijastuu vahvasti meistä ulospäin. Kun on valmis uusiin seikkailuihin, uskon että ihminen ikään kuin vetää puoleensa uusia asioita. Tärkeä huomio on myös se, että välillä ihminen luulee olevansa valmis mutta ei todellisuudessa olekaan. Tällaiseen olen törmännyt itse useammankin kerran, kun olen kuvitellut olevani valmis uuteen ja ihmetellyt miksi mitään ei tapahdu? Kyse onkin ollut siitä, että olen itse ollut sidoksissa vanhaan ja tuo muuten näkyy ulos päin niin kehonkielessä kuin ihan yleisessä viestinnässäkin.

Viime viikkoina viikonloppuisin on ollut paljon menoja verrattuna esimerkiksi heinäkuuhun, jolloin oli muutamakin rento suunnitelmaton viikonloppu. Rehellisyyden nimissä olisin jopa toivonut, että tämä viikonloppu olisi ollut vapaa menoista. Toisaalta on ihanaa, että on ystäviä jotka kutsuvat juhliinsa ja joiden kanssa suunnitella juhlia. Muistan nimittäin elävästi ajan, jolloin minulla ei ollut koskaan mitään viikonloppu suunnitelmia muutoin kuin itseni kanssa. Aina ei muista arvostaa sitä mitä omistaa! Ja vaikka tosiaan viihdyn myös säännöllisin väliajoin itsekseen, on minussa se sosiaalinen puoli, joka kaipaa elämäänsä kokemuksia ja elämyksiä. Tykkään siis katkaista arkea edes hieman viikonloppuisin, kunhan tuo putki ei jatku liian pitkään. Parin peräkkäisen menojen täyteisen viikonlopun jälkeen nimittäin tulee väkisinkin sellainen ähky, että toivoisi viikonloppua jolloin saa nukkua kunnon yöunet, tehdä juttuja rennolla tahdilla eikä maanantaina tarvitse potea väsymystä. Tänään lähden kuitenkin innolla ystävän kasarihenkisiin hääjuhliin – vaikkakin vain muutaman viinilasillisen turvin. Huomenna on suunniteltuna yhdet kuvaukset ja muita hommia, joten en halua aloittaa ensi viikkoa väsyneissä tunnelmissa!

Oma aika on kyllä noin yleisesti ottaen hyvin tärkeää. Olen miettinyt jo jonkin aikaa että haluaisin aloittaa uudestaan maalaamisen, jota harrastin nuorempana. Se maalaava käden liike nimittäin vapauttaa kehon jännitystiloja ja poistaa stressiä. Aivan liikaa tulee jatkuvasti tehtyä asioita, jotka liittyvät tavalla tai toisella työhön. Välillä mietinkin, että teenkö aidosti mitään rentouttavaa? -harvemmin. Kaikki tekemiseni on aina jollain tapaa ”hyödyllistä” eli työhön tavalla tai toisella liittyvää. Tällaisessa yrittäjän arjessa nimenomaan tämä lienee se suurin ongelma – kun työt ovat kotona, olet ikään kuin aina niiden parissa. Myös jooga on muuten laji, jota paikoitellen olen kesän aikana kaipaillut. Se avaa kehoa aivan eri tavalla kuin mikään muu liikuntamuoto ja auttaa ainakin minua myös mielen hallinnassa. Ehkä tuleva syksy voisi tuoda mukanaan myös jooga-kauden avaamisen…

Tällaisia ajatuksia on tosiaan pyörinyt mielessä tänään. Yleinen fiilis on hyvä ja sanoisinko että aika tasaisen seesteinen. Vastaus alkutekstin kysymykseen onkin, että ihan hyvää kuuluu. Ei nyt välttämättä mitään niin ihmeellistä uutta mutta eipä elämä voikaan olla jatkuvaa nousukiitoa. Itse asiassa tasainenkin voi olla vallan hyvää.

Nyt ajattelin suunnata kevyelle juoksulenkille vielä ennen juhliin valmistautumista. Toivottavasti teilläkin on mukava viikonloppu edessä ja palaillaan huomenna puolestaan kauneus aiheisen teeman tiimoilta!

Kuvat: Mikaela / edit: minä

Kommentit (2)

  1. iines

    Hei mäkin oon miettinyt, että haluaisin taas aloittaa maalaamisen <3 Mennään joku päivä käymään maalikaupoilla!!! 🙂

    https://iinesaaltonen.fi

    • On my way

      Joo! 🙂 Mulla on öljyvärit kyllä ja siveltimet mutta tarvisin tauluja joihin maalata. 🙂 Mut käydään joku päivä vaikka Clasulla päivittämässä tilanne. 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *