On my way
On my way

Kun ahdistaa

Olen kokenut viimeisten viikkojen ajan sisällä vellovaa ahdistusta, jota olen pyrkinyt peittoamaan jatkuvilla menoilla sekä viikonloppujen hauskanpidolla. Dubaista palattuani tuntui hyvältä palata kotiin mutta aika nopeasti huomasin, kuinka mieli alkoi taas vaeltelemaan erään asian vuoksi synkemmin. Kirjoitin teille viime viikolla siitä kuinka kohdata negatiivisia tunteita, koska olin jälleen sen verran tuon tunteen kanssa kamppaillut. Joskus on helpompaa kääntää oma tunne päinvastaiseksi ja pyrkiä katsomaan sitä ulkopuolisen silmin – toisinaan on vaan taas helpompi sanoa ääneen, että nyt on muuten paha olla.

Koen, että ongelmani on hyvin pitkälti nykyään se, että minun on vaikea nähdä eteeni tulevan hyviä asioita, jotka onnistuisivat. Tunnen niin kovin herkästi epäonnistuvani ja yksinkertaisesti ajautuvani tilanteisiin, joissa vaan vedän huonoa puolelleni. Kun elämässä tulee riittävän monta epäonnistumista ja tunnetta siitä, ettei mikään mene putkeen on aika väistämätöntäkin, että jossain kohtaa voimat ajatella positiivisesti ehtyvät. Vaikka kovasti haluaisin olla optimistinen ja nähdä valoa, jotenkin se, että pettyy ihmisiin sekä asioihin kerta toisensa jälkeen vie vaan uskon hyvään.

Nykyään tuntuukin, että maalaan mielessäni uhkakuvia ja katastrofeja jo ennen kuin niitä on edes näköpiirissä, koska menneisyyteni muistuttaa kerta toisensa jälkeen eteen tulleista pettymyksistä. Tuo taas aiheuttaa sen, että käyttäydyn ikään kuin jatkuvasti epäluuloisesti ja aiheutan omassa päässäni ahdistusta. En vaan osaa heittäytyä tai luottaa tunteeseen vaan yksinkertaisesti toimin epäluuloisesti koska pelkään. Pelkään, että elämä tuo eteeni taas paskaa, joka hajottaa minut sisältä. Tiedostan, että herkkyyteni vaikuttaa tähän todella paljon ja jotenkin tuntuu, että muutun jatkuvasti vaan herkemmäksi ja herkemmäksi. Välillä mietinkin voiko elämä tosissaan enää antaa mitään aitoa ja hyvää, jonka kohtaamisesta voisi olla sataprosenttisen onnellinen? Vaikka jo tuossa syksyllä tuntui, että nyt elämä taas hymyilee niin tällä hetkellä taas pelottaa, että negatiivinen tunne vie jälleen mukanaan.

Ahdistushan on tunne, joka johtuu aina jostain. Hyvin pitkälti sen juuret ovat jossain syvemmällä ja mielessämme ahdistus onkin uhkakuva jostain sellaisesta, jota emme tahtoisi kohdata. Ahdistuksen kohtaaminen onkin mielestäni hyvin vastenmielistä ja ikävää. Sen tunteen pauloista haluaisi äkkiä pois, jonka vuoksi tuon negatiivisen fiiliksen peittoaminen esimerkiksi alkoholiin, treenaamiseen, juhlintaan, työntekoon tai mihin tahansa aktiviteettiin on helpompaa kuin kohdata itse tunne. Kuitenkin tälläkin hetkellä vaikka ahdistaa, yritän katsoa sitä silmiin sekä olla rohkea, vaikka todellisuudessa kymmenen kertaa mieluummin pakoilisin sen minkä ehdin.

Kun ahdistuneisuutta oppii käsittelemään ja sen taustalta syyt löytämään, on tuota oloakin huomattavasti helpompi pyrkiä ymmärtämään. Joskus tarvitsemme siihen apua, toisinaan ihmisen joka kuuntelee ja se, mikä itseäni helpottaa on ajatusten kirjoittaminen ylös sekä niiden purkaminen sitä kautta. Tästä huolimatta välillä tuntuu, että näiden juttujen kanssa on lopulta todella yksin. Vaikka on ihmisiä ympärillä ja niitä läheisimpiäkin, niin eivät he tunne sitä, mitä itse sisimmässään tuntee. Kukaan muu ei kuitenkaan elä sinun elämääsi kuin sinä. Ei kukaan toinen tunne samalla tapaa tai esimerkiksi ajaudu ihmissuhteisiin, joihin sinä ajaudut.

Kirjoittaminen kuitenkin helpottaa ja tuntuu, että se helpotti tälläkin kertaa edes hieman. Se miksi jaan tällaisia ajatuksia blogissani on myös sitä, että tahdon muidenkin ahdistuneisuudesta kärsivien huomaavan, että näistä tuntemuksista kärsii välillä jokainen, vaikka se siinä hetkessä tuntuukin usein sille, että sitä on todella yksin. Ja vaikka omakin elämäni ehkä saattaa sosiaalisen median kautta näyttää kivalle, on taustalla aidosti tällaisia kamppailuja – on elämän realistisia pettymyksiä, surua, pelkoa ja pahaa oloa. On inhimillisiä negatiivisiakin tunteita, joita mitä ilmeisemmin meistä jokainen välillä läpi käy.

Jos sinuakin ahdistaa joku asia tänään niin yritetään ajatella, että huomenna on kenties jo parempi. <3

Kommentit (15)

  1. Annie

    Voimia❤️. Masennus voi olla tosi rankkaa, mutta myös suurin lahja, koska se pakottaa muutoksiin. Hienoa pohdintaa ja upeita kuvia. Lämpöistä joulunaikaa!

    • On my way

      Kiitos tsempeistä. <3 Toivon todella, että joku päivä sitä saisi elämänsä jälleen pysyvämpään balanssiin. Vaikka eihän elämä ainaista ilosta hyppelyä ole, mutta kyllä sitä onnellisuuden tunnetta silti kaipaisi elämäänsä pysyvämmin…

      Lämmintä joulua!

  2. souphie

    Hyvää joulua jutta! On totta että somen perusteella ei kannata tehdä kenenkään elämästä johtopäätöksiä…

    • On my way

      Kiitos, samoin sinulle. Pahin, mitä olen kuullut on, että miten ihminen jolla on kaikki hyvin voi olla masentunut. Ihan kuin joku muu ihminen voisi nähdä, mitä pääsi sisällä tapahtuu. Siihen ei vaikuta ulkonäkö, status tai yhtään mikään muukaan ulospäin näkyvä.

  3. Taru/stuffabout.fitfashion.fi

    Haleja<3! Tunnistin kyllä itseni monesta kohdasta. Mullakin on välillä sellainen olo, että miten tätä paskaa ja pettymyksiä voi tullakin koko ajan omalle kohdalle. 😀 Onneksi se fiilis on mennyt aina ohi ja monista asioista olen todella kiitollinen. Toivottavasti ahdistuksesi menee pian ohi! 🙂

    • On my way

      Kiitos. <3

      Niinpä, jokainen ihminen kohtaa vastoinkäymisiä ja se on täysin normaalia – toiset enemmän ja toiset vähemmän. Välillä on vaan hankalaa kasata itsensä uudestaan ja uudestaan, kun kuitenkin edessä on taas sitä paskaa. Vaikka kai se myös osittain niin menee, että vika on itsessäkin, kun kerta toisensa jälkeen ajautuu paskoihin tilanteisiin…

  4. Fani

    Jutta mää oon sun fani! Oot paras!

    T: fani

    • On my way

      Ei mua kannata fanittaa. 🙂 Mutta kiitos silti ihanista sanoistasi. <3 🙂

  5. Len

    Kiitos kun kirjoitit ❤️

    Mulla on tää kulunut syksy ollut todella raskas, tuntuu että pelkkiä menetyksiä vaan toisensa perään, pettymyksiä ihmissuhteissa ja väsymystä.
    Juuri tämä olo: ”Välillä mietinkin voiko elämä tosissaan enää antaa mitään aitoa ja hyvää, jonka kohtaamisesta voisi olla sataprosenttisen onnellinen? ”
    Tänään vielä rakas läheinen ystäväni ilmoitti muuttavansa miehen perässä kauas pois ja sen seurauksena purskahdin kesken työpäivän itkuun. Onnistuin sen työkavereilta kai salaamaan. Ihmiset pitää mua semmosena happy-go-lucky-tyyppinä jota ei mikään koskaan kaada ja aina jaksaa hymyillä, mut välillä soutelen tosi syvissä vesissä ja on niin yksinäinen olo.

    Kyllähän tää varmasti on asia ja olotila, joka jokseenkin on persoonasidonnainen ja heijastelee niitä menneisyyden juttuja, pelkoja ja pettymyksiä. Mä oon herkkä ja lapsuus/nuori aikuisuus on ollut jokseenkin turvaton.

    Jotenkin ajattelen tän olotilan nyt niin, että tän mahalaskun ja pahan olon oli nyt tultava, jotta voi ruveta kiipeemään ylöspäin, tavoittelemaan unelmia ja uutta uljasta itseään ja mennä elämässä taas eteenpäin…johan tossa hetken kerkes olla jonkunlaisella mukavuusalueella.

    • On my way

      Kiitos sinulle, kun kommentoit. <3

      Olen myös vähän samanlainen, en helpolla näytä pahaa oloa ulospäin ja pyrin olemaan reipas. Vaikeina hetkinä ennemminkin työnnän ihmiset pois läheltäni kuin, että vetäisin heitä puoleeni. Tälläkään hetkellä en halua puhua kenenkään kanssa aiheesta, sillä en vaan halua.

      Ja nimenomaan, todella persoonasidonnainen. Kun on herkkä, sitä jotenkin vaan ottaa kaiken vielä raskaammin ja siihen päälle vielä tosiaan menneisyys ja kaikki siihen liittyvä.

      Ihanaa, että pystyt ajattelemaan juuri nyt noin, ylpeä sinusta. Oma ajatusmaailmani ei ole vielä tuonne saakka selviytynyt mutta kai se sinne vielä jossain vaiheessa taas menee. Ihanaa joulua sinulle ja tsemppiä meille molemmille.

  6. Sanna

    Ahdistus on yleensä tunne joka peittää alleen ne varsinaiset tunteet joita ei pysty juuri sillä hetkellä käsittelemään. Viha, suru, pelko, pettymys, häpeä…. Vähän niin kuin masennus on loppujen lopuksi ihan järkeenkäypä mielen tapa suojata itseään asioita jotka siinä hetkessä on käsittämättömiä tai kestämättömiä.

    Mutta kun vaan uskaltaa lähteä vyyhtiä purkamaan, se purkautuu. Vaikka se viekin voimia. Se on enemmän sääntö kun poikkeus, että kun aloittaa vaikkapa terapian niin jossain vaiheessa voi huonommin, silloin alkaa tulla tunteita pintaan jotka on ahdistuksen takana.

    Hyvää ja rauhallista joulua!

    • On my way

      Viisaita sanoja, kiitos niistä. Juuri noinhan se menee. Ja tavallaan onkin vaikeinta, kun tietää kyllä mistä asiat johtuu ja miksi reagoi mutta silti tunne ottaa voiton jolloin myös tuntuu, että koko keho, mieli ja ihminen on täysin voimaton.

      Sinnekin rauhallista joulua!

  7. Johanna

    Tsemppiä ❤️

  8. JohannaR

    Kyllä kaikki selviää! Kulunut on lause, mutta lohdullisen tosi. Koska mikään ei ole niin varmaa kuin muutos niin itseäni on aina jotenkin helpottanut tieto siitä, ettei mikään pysy samana loputtomiin. Masennus / ahdistus väistyy kyllä. Jotain on tekeillä mielessäsi, et vielä näe mitä. Himmaile ja katsastele kaikessa rauhassa mitä tuleman pitää, niin yritän tässä itsekin tehdä.
    Oikein hyvää joulua toivoo tämä kanssa-introvertikko 🙂

    • On my way

      Niin, toivon mukaan. Jotenkin tämä joulu vielä pahentaa tässä asioita, kunpa menisi nopeaa ohitse!

      Sinnekin hyvää joulua ja tsemppiä niiden asioiden äärelle, joiden kanssa painit.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *