On my way
On my way

Kukaan muu ei pysäytä junaa kuin sinä itse

Huonoja ihmissuhteita, jatkuvaa kiireessä elämistä, yöunet vievää stressiä, pahaa henkistä oloa ja kokonaisvaltaisesti oman hyvinvoinnin laiminlyömistä. Asia joka on pyörinyt viime aikoina paljon mielessäni, on niin oma kuin ympärilläni olevien ihmisten hyvinvointi ja se, kuinka me aivan liian usein viemme itsemme äärirajoille ennen kuin pystymme pysäyttämään tuon tuhoa kohti matkustavan junan. Itsekin tuossa junassa lukuisia kertoja istuneena olen silti hypännyt kyytiin niin monta kertaa uudestaan ja uudestaan sekä uhrannut asioita oman hyvinvointini kustannuksella. Miksi ihminen kohtelee itseään huonosti ja antaa itseään kohdeltavan huonosti? Se on aivan käsittämätöntä ja vielä käsittämättömämpää on, että saatamme tehdä sitä vuosi tolkulla kohtaamatta koskaan sitä karua totuutta ettemme ansaitse tällaista. Saatamme tiedostaa asioita mutta silti jatkamme venymistä.

Olen enemmän kuin surullinen siitä, että annamme kohdeltavan itseämme huonosti. Kukaan ihminen kun ei ansaitse alistavaa, nöyryyttävää, manipuloivaa tai epärehellistä käytöstä – ei kukaan. Myös sellainen itse itsensä äärirajoille vieminen ihan jo arkielämässä on asia, joka saa minut näkemään punaista. Kun haalimme liikaa elementtejä arkeen ja vapaa-ajalle, kadotamme valitettavasti lopulta itsemme. Todella harva ihminen nimittäin pystyy kannattelemaan suurta korttipakkaa ilman, että joku osa siitä kaatuu. Usein se kaatuva osa on ikävä kyllä oma hyvinvointi – niin henkinen kuin fyysinenkin.

Omassa elämässänikin on ollut tätä äärirajoille venymistä niin työelämässä kuin ihan ihmissuhteissakin. Työelämässä sitä tapahtui silloin, kun oli vaan liikaa asioita meneillään. Aikanaan tein kolmivuorotyötä jossa väsyin aivan totaalisesti, sitten tuli kokopäivätyö jonka rinnalla päivitin päivittäin blogia ja yritin vielä ylläpitää toimivaa parisuhdettakin. Yhtälö aiheutti minulle ajanpuutteen vuoksi todella paljon stressiä ja muutuin tuon seurauksena jopa ihmisenäkin aivan toisenlaiseksi. Myös ihmissuhteissa olen venynyt ja antanut itseäni ikävästi kohdeltavan sekä miettinyt jopa omien arvojen kyseenalaistamista ainoastaan toisen ihmisen vuoksi. Se on jännä kuinka me joskus sokaistumme täysin ja olemme valmiita tekemään melkein mitä vaan itseämme vastaan, jotta saamme sen henkisesti tyydytetyn olotilan. Joskus haluamme onnistua niin kovin, että teemme vaan kaikkemme ja vielä vähän yli senkin. Se mikä itselleni on kuitenkin kirkastunut, on että joskus on suurinta itsekunnioitusta sanoa ei ylimääräisille arjen harrastuksille tai ihmissuhteelle, jonka tiedostamme tavalla tai toisella meille huonoksi.

Jälkiviisas on helppo olla, senhän jokainen tietää eikä ihminen koskaan muutu yli ihmiseksi joka osaisi toimia kaikessa täydellisesti – eikä tarvitsekaan muuttua. Kuitenkin se mitä voimme tehdä on asioiden kriittinen tarkasteleminen ja se, että puhumisen sijaan toimimme. Muutamme niitä arkielämässämme negatiivisesti vaikuttavia pieniä asioita tai otamme tuon meitä kahlitsevan ihmissuhteen tapetille. Hoen tätä aina itselleni sekä muille, että meistä jokainen päättää päivittäin ne asiat, jotka elämäänsä valitsee. Tällä en nyt tietenkään tarkoita sairauksia tai muuta meistä riippumatonta mutta noiden suhteen taas voimme työstää sitä, kuinka niihin suhtaudumme. Tiedän, että tämä kuulostaa nyt ehkä jonkun korvaan aika rajultakin ja se vuoden takainen Juttakin olisi aivan varmasti ärsyyntynyt, jos joku olisi tullut neuvomaan kuinka tulisi esimerkiksi ihmissuhderintamalla toimia. Se minkä olenkin vasta oivaltanut, on että meidän on tosiaan itse toimittava oman hyvinvointimme puolesta. Kukaan muu ei pysty tekemään sitä puolestamme ellemme ole itse valmiita ja halua muutosta.

Itsehän taistelin todella pitkään sitä vastaan, että tarvitsisin terapiaa. Ajauduin kerta toisensa jälkeen saman tyylisiin tilanteisiin esimerkiksi ihmissuhteissa mutta silti kielsin itseltäni sen totuuden, että tässä on kyse nyt jostain syvemmästä käytösmallista ja jopa ongelmasta. Usein toimin myös niin, että vanhaa kaavaa toistavassa tilanteessa työnsin sen järjen äänen kauas mieleni perukoille ja keskityin siihen tunteeseen – kokeilen tätä nyt vielä kerran. JOS tällä kertaa homma menisikin toisin ja tuntisin vihdoin oloni rakastetuksi ja hyväksytyksi? Valitettavasti arvaatte varmasti lopputuleman. Tällä hetkellä olenkin ylpeä, että olen pysäyttänyt sen junan, joka on vienyt minua tuhoon kerta toisensa jälkeen. On vihdoin tullut hetki muuttaa jotain sieltä syvemmältä, jonne en ole koskaan aikaisemmin elämässäni uskaltanut edes kurkistaa. Tiedän, että vaikeita tilanteita on edessäpäin mutta se mitä on tapahtunut, on sisäinen muutos – muutos jossa asetan oman hyvinvointini etusijalle ja haluan valita joka aamu elämääni ne onnelliseksi tekevät asiat.

Kengät Dr. Martens (second hand) / Farkut Lee (second hand) / Neule second hand / Kaulakoru Pernille Corydon

Kyse ei ole yksinkertaisista asioista eli tässäkin kohtaa on muistettava inhimillisyys. Osa meistä kykenee kohtelemaan itseään paremmin kuin toiset ja paljon se on riippuvaista taustoistammekin. Tästä huolimatta oli taustamme mikä tahansa, meillä on mahdollisuus hyvään elämään ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen. Toivonkin, että jokainen teistäkin pysähtyisi miettimään onko omassa elämässä ehkä niitä asioita, jotka vievät meitä tuhon junassa eteenpäin ilman seuraavaa näkyvissä olevaa pysäkkiä? Olisiko tuo juna kohtapuolin pysäytettävä ja kohdattava totuus, vaikka se kuinka vastenmieliseltä tuntuisikin?

Toivon, että mietitte. Ja jos juuri sinä koet, ettei elämässäsi ole tuollaisia asioita niin ihanaa, olet todella onnellisessa asemassa. <3

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (8)

  1. K

    Erittäin hyvä teksti! Olen itse viime aikoina kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta, oikeastaan koko elämäni ajan jaksoittain. Olen viime aikoina ymmärtänyt, etten todellakaan ole onnellinen. En ole tehnyt asioita itseni takia, vaan toisten. Sitä parhaillani käsittelenkin ammattilaisen kanssa.

    Teen kolmivuorotyötä hoitoalalla, jonka olen todennut itselleni sopimattomaksi. Olen siis hakemassa päivätyöhön heti, kun tilanne sallii. Suunnitelmissa on myöskin hakea opiskelemaan toista alaa, koska olen huomannut, että nykyisessä työssä en voi toteuttaa itseäni ihan niin kuin haluaisin. Ja kun koko sote-muutoskin on vielä tulematta…

    Mutta anyway, halusin sanoa vielä,että olet yksi parhaista bloggaajista mielestäni ja pidän pohdiskelevista ja rehellisistä teksteistäsi 🙂

    Hyvää kevättä <3

    • On my way

      Kiitos! Arvostettavaa, että olet oivaltanut tuon tärkeän asian, että elämässä asioita kannattaa tehdä itselleen, ei muille. Niin helposti sitä porhaltaa vaan eteenpäin kohtaamatta tuota totuutta ja varmasti jokainen meistä tuohon syyllistyy aika ajoin.

      Työ on niin iso osa elämää, että jos se ei tyydytä niin kannattaa ehdottomasti vaihtaa alaa/työpaikkaa. Vaikka nuo päätökset saattavat olla usein aika vaikeitakin niin loppupeleissä oman onnellisuutensa vuoksi tehtävä päätös on sellainen, joka kannattaa aina!

      Ja kiitos ihana, tulipa hyvä mieli sanoistasi. 🙂 Ihanaa kevättä sinnekin! <3

  2. Minna

    Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä! Itsellä alanvaihto meneillään ja huomaan tekeväni kaiken 110 prosenttisesti, koska haluan niin paljon onnistua. Tiedostan stressin ja olen yrittänyt vähentää to do-listaa, mutta vaikka oma hyvinvointi on ykkösprioriteetti niin haastavaa on. Tällaiset tekstit tsemppaa ja ihana tietää että muutkin ovat samankaltaisessa tilanteessa. Pidetään itsestämme huolta <3

    • On my way

      Mukava kuulla että teksti herätti ajatuksia! 🙂 Ymmärrän, tilanteesi on haastava. Haluat onnistua mikä vaatii työtä ja kaikkensa antamista mutta samalla stressi meinaa painaa päälle. Uskon kuitenkin että jopa pienen hölläämisen avulla saatat saada enemmän asioista irti ja jopa onnistua paremmin koska usein stressaava elämäntilanne aiheuttaa uupumusta ja sen myötä myös muitakin sivuoireita.

      Mutta kuten tosiaan sanottu, itsekin ollut vaikeissa tilanteissa ja jälkikäteen on helppo olla viisas. Itse kuitenkin toivoisin, että oppisin menneisyydestäni ja tulevaisuudessa sekä tässä hetkessä jo osaisin olla viisaampi. Pidetään huolta. <3 Ja hurjasti tsemppiä alanvaihdokseen, olen varma että onnistut! 🙂

  3. Len

    Hyvä teksti. Mä yritän pysäyttää omaa junaani. Koitan korjata pieni asia kerrallaan. Aloitan nukkumisesta, se on saatava kuntoon ja jatkuva väsymys pois elämästä.

    Jotenka näin iltaysiltä, hyvää yötä ☺️

    Ainiin, tykkään asustasi! ☺️

    • On my way

      Kiitos! Tiedostamisesta se lähtee, joten hyvää yötä. 🙂 Hyvät yöunet ovat kyllä niin tärkeä osa hyvinvointia, että niihin kannattaa todella panostaa. Itsekin ajattelin mennä tänään hieman aikaisemmin unille.

      Ja kiitos! Second hand löytyöjä tosiaan koko asu kaulakorua lukuunottamatta. 🙂

  4. SL

    Hei ja kiitos kivasta blogista! Tämä kommentti ei liity nyt aiheeseen, mutta.

    En ole vielä pitkään seurannut blogiasi, mutta kuvistasi olen huomannut, että sinulla on todella istuvia farkkuja! Minä rakastan kirppiksiä, ja yritänkin löytää kaikki vaatteni käytettyinä. Mutta nyt tarvitsisin farkut enkä haluaisi ostaa uutena.. Aikamoinen tuuri kuitenkin tafvittsisiin, että sopivat farkut osuisivat kirppiksellä kohdalle. Oletko koskaan löytänyt kirppikseltä täydellisesti istuvia farkkuja?

    • On my way

      Moikka! Rehellisesti sanottuna iso osa farkuistani on käytettynä ostettuja. 🙂 Esimerkiksi tämän postauksen Leet, maksoivat alle pari kymppiä ja ovat vaan niin ihanat! Mutta tuuria siihen puuhaan tosiaan tarvitaan ja sitä, että kirpputoreja kiertelee säännöllisesti.

      Minä löydän farkkuja siis aina silloin tällöin mutta jos etsimällä lähtisin etsimään, niin tuskin löytäisin. Eli suosittelen sellaista farkkurekkien silmäilyä jatkuvasti ja jos silmään osuu joku kiva malli, niin sovituskopin kautta vaan. Usein farkut eivät istu mutta sitten välillä käy todellinen tuuri. Muuta vinkkiä minulla ei tosiaan tähän ole kuin, että kierrä säännöllisesti kirppareita ja sovittele. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *