On my way
On my way

Kuinka löysin tasapainon treeneihin ja ruokavalioon?

Harvalla meistä on ollut aina nuoruudesta lähtien terve suhtautuminen kehoonsa tai ylipäänsä siihen vaikuttaviin asioihin kuten treeneihin ja ruokailemiseen. Tuntuu olevan enemmän kuin poikkeus, että useampi meistä on jossain kohtaa käynyt läpi hapuiluvaiheen, jossa koetetaan löytää se balanssi mutta ei välttämättä heti hyvin tuloksin. Aina ei kuitenkaan ole kyse anoreksiasta mutta ortorektisia piirteitä on varmasti ollut monen ruokailuissa ja treeneissä. Itsekin myönnän, että aikanaan treenasin aivan liikaa ja söin turhan vähän – oikeastaan se aika tyypillinen parikymppisten naisten kirous.

Oma tasapainoni löytyi vasta 25 ikävuoden jälkeen – jos nyt aivan oikein muistan, niin olisinko ollut ehkä 27-vuotias, kun aloin vihdoin ymmärtämään sen, että tapani treenata ja ruokailla on todella väärä. Toki myös tapani ajatella omasta vartalosta oli, sillä jotenkin jatkuvasti hain sitä parempaa fyysistä olomuotoa olematta kuitenkaan koskaan sataprosenttisen tyytyväinen. Eikä siinä, en minä edelleenkään joka päivä katso omaa kehoani ihaillen peilistä mutta suhtaudun siihen nykyään aika eri tavalla. Se, että on löytänyt sen itselleen toimivan tavan treenata sekä ruokailla vaikuttaa muuten aika paljon asiaan.

Minun kohdalla muutokseen ajoi vatsavaivojen vuoksi maitotuotteiden pois jättäminen sekä siinä samassa yhteydessä ruokavalion totaalinen remontti. Kaikki sokeriton, rasvaton sekä maitorahkat lähtivät ruokavaliostani, jonka seurauksena kehooni alkoi löytyä parempi tasapaino – etenkin sisäisesti. Tuo vaikutti kieltämättä myös ulkomuotooni ja huomasin, että sellainen turha nestepöhö lähti vartalostani ja limaisuus sekä jatkuvat sairastelut vähenivät. Samaan aikaan vapauduin myös turhasta hiilihydraattipelosta ja aloin syömään gluteenitonta pastaa sekä riisiä. Ehkä jonkun korvaan itsestäänselviä juttuja, mutta itselleni ei aikanaan ollut. Nykyään, kun vatsa voi aikaisempaa paremmin olen hakenut keholleni sitä luontaisimmin toimivaa ruokavaliota ja siihen ei tosiaan edelleenkään kuulu edes laktoosittomat maitotuotteet isoissa määrin. Parhaiten kroppani voi jostain syystä jos en käytä ollenkaan maitotuotteita, vaikka mitään todettua allergiaa tai intoleranssia minulla ei olekaan. Tuossa samassa yhteydessä luovuin myöskin aivan liiallisesta hedelmien syönnistä, jolla koetin korvata kunnon ruokaa sekä makeanhimoa. Vaikka hedelmät ovatkin terveellisiä, ne eivät sovi vatsalleni siinä määrin, kun niitä aikanaan söin. Kärsin jatkuvista verensokerinheittelyistä joihin toki vaikutti varmasti myös sokerittomien sekä rasvattomien tuotteiden käyttö sekä liian vähäinen kunnon ruoka.

Myös kaikki erilaiset sokerilakot ja päätökset kiristellä tämä tai tuo viikko loppuivat ja halusin voida hyvin viikosta sekä vuodesta toiseen. Sokeria en ole kokonaan jättänyt ja välillä ehdottomasti ostan karkkia tai herkuttelen hampurilaisilla ja pizzoilla. Minulle tuo tyyli sopii parhaiten, koska olen ihminen joka ei pidä kielloista. Pakko ylipäänsä sanoa, että vasta kropan reistailu ajoi minut tajuamaan sen, kuinka väärin olinkaan sitä ruokkinut. Edelleenkään en usko, että kaikille ihmisille sopii samanlainen tyyli syödä ja siksi itse boikotoin suomalaista ravintoympyrää. Mielestäni jokaisen tulisi kokeilujen kautta löytää se oma balanssi ja sellainen olotila, jossa koko keho voi hyvin. Tänäänkin tahdon muistuttaa, että ei ole normaalia kärsiä jatkuvista vatsaongelmista, eli niiden syitä kannattaa aina hakea. Usein syyt löytyvät ihan ruokavaliomuutosten kautta mutta toki joskus taustalla on erilaisia sairauksia, joiden varalta tutkimuksissa kannattaa ehdottomasti käydä! Myös stressi on vatsan pahin vihollinen, eli sitä kannattaa todella pyrkiä välttelemään.

Liikunnan suhteen löysin tasapainon vasta hieman myöhemmin, ruokavaliomuutosten jälkeen. Kun aikaisemmin tuli treenattua jopa kuusikin kertaa viikossa, nykyään treeniviikkoni pitävät sisällään 2-4 treeniä hieman menoista riippuen. En koe enää väliin jääneistä treeneistä huonoa omaatuntoa tai mieti, että jospa nyt kuitenkin tänään lepopäivänä treenaisin. Olen myös löytänyt täydellisen tasapainon aerobisen sekä salin suhteen ja nykyään tuntuu juuri hyvältä harrastaa noita siinä määrin, kun harrastan. Olen ehkä eniten sellainen hyvinvointi liikkuja, eli en oikeastaan tavoittele sen suurempaa mutta haluan ylläpitää hyvää kuntoa sekä sitä myötä olla jaksavampi arjessa. Kaikki sellainen ajattelutapa, että toivoo muiden huomaavan kuinka paljon treenaat ulkomuotosi perusteella, on kadonnut kyllä aivan kokonaan. Olenkin muuttunut huomattavasti rennommaksi treenaamisen suhteen ja se toisaalta varmaan näkyy täällä blogissakin. Liikunta ei hallitse elämääni mutta se on sopivissa määrin osa sitä.

Veikkaan useamman löytävän tasapainon näidenkin asioiden suhteen iän myötä. Kun suhde omaan vartaloon muuttuu vanhetessa – samalla muuttuu asennekin rennommaksi. Itsehän en ole vielä missään nimessä huomannut, että ikä olisi tehnyt minusta jotenkin huonokuntoisemman vaan aivan päinvastoin – kroppani on paremmassa kunnossa nyt kolmekymppisenä kuin parikymppisenä! Vuosien treenit näkyvät ja tuntuvat kropassa kivalla tavalla ja mikä tärkeintä, minua itseäni tyydyttävällä tavalla. Minulle on aivan sama, sanooko joku minua liian laihaksi tai lihaksettomaksi, sillä itse tiedän miten ja kuinka treenaan, enkä tietoisestikaan treenaa mihinkään kisoihin tai tavoittele jotain maksimaalista huippukuntoa. Tämä riittää minulle ja se lienee tärkeintä.

Mutta tämä on tosiaan minun balanssini ja toivon, että teistäkin useampi löytäisi sen tulevaisuudessa jos et ole vielä sitä löytänyt! On aivan parasta elää niin ettei tarvitse potea jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä tai tuosta, koska ihan oikeasti tuollaisessa olotilassa on raskasta elää.

Oikein nautinnollista ja hyvinvoivaa päivää jokaiselle!

Kommentit (4)

  1. Annu

    Ottaisitko silikonit jos nyt saisit päättää? Onko suhtautuminen niihin muuttunut vuosien myötä?

    • On my way

      En usko, että välttämättä ottaisin. Minulla oli kuitenkin rinnat vaikkakin ihan A-kokoa mutta oli kuitenkin. Toisaalta taas ei voi tietää, kyllä ne ovat tuoneet vartalooni ryhtiä ja tasapainoa enkä sinällään kadu leikkausta. Jos ottaisin implantit nyt pois, olisi lopputulos ei niin kiva. Mulla arpikudos nimittäin ei ole koskaan ollut kaunista ja ilman implantteja näkyisivät leikkausarvet ikuisesti ja aika rumina vielä…

      Suhtautuminen on ehkä se suurin asia joka on muuttunut. Nykyään hyvä, kun edes muistan ne omaavani ja omaan silmääni ne ainakin ovat pienehköt eli eivät häiritse mitään tekemistäni. Toisinaan vaate saattaa kyllä olla muuten täysin sopiva mutta rintavarustus kiristää (esimerkiksi haalareissa) – silloin mietin, että entisten rintojen kanssa tämä istuisi täydellisesti… Toisaalta taas moni vaate myös istuu paremmin, kun rinnoissa on täytettä.

      Mutta noin yleisesti ottaen en pidä rintoja suuressa roolissa tai ne eivät ole tae naiseudelleni. En myöskään pukeudu oikeastaan koskaan rintoja esitellen. Silikonit eivät ole minulle sellainen juttu, että haluaisin ne huomattavan ja eipä niitä moni huomaakaan. Useampi ihminen kenelle olen asiasta kertonut on ollut ihan ihmeissään, että onko minulla silikonit koska sille ei näytä.

      Oma itsevarmuuteni ei siis ole niistä enää nykyään kiinni. Kuten mainittu, en mieti rintoja ikinä ja ne nyt vaan ovat tuossa. Jos en olisi käynyt leikkauksessa, ajattelisin varmaan aivan samalla tapaa.

  2. Annu

    Kiitos asiallisesta vastauksesta 😊

    • On my way

      Eipä kestä, kiva jos se tyydytti. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *